sunnuntai 27. maaliskuuta 2016

Verhoista takkiin...

Ostin joku aika sitten pojan huoneeseen Annon pilvikuosin verhot. Verhot olivat vähän liian pitkät ja jouduin lyhentämishommiin. Kangasta jäi sen verran yli, että ajattelin tehdä siitä jotain kivaa. Koristetyynyn tai ehkä lelukorin, mutta toisaalta niille ei ollut tarvista. Pyörittelin mielessä eri käyttötarkoituksia puuvillakankaalle kunnes välähti. Takki!
Piirsin Happy Combo kaavat Ottobre 6/14 lehdestä ja surrauttelin menemään sen enempää pohtimatta. Osien ollessa omilla paikoillaan tajusin, että jestas, tämähän on tyttömäinen kun mikä. Takki leveni helmaa kohden melko reippaasti ja näytti mekolle. Jouduin kaventamaan sivuja reippaalla kädellä ja kiitos sen nuista taskuista tuli hassun pienet. Takki näytti edelleen tyttömäiselle ja lopun leveyden kursin helmaresorilla kuosiin, joten takin pituuskin vähän muuttui. Kaikenkaikkiaan lopputulos on kuitenkin aika ok. Jos miettii, että takki on elämäni ensimmäinen kokonaan vuoritettu puuvillatakki ja kaverina hääräs innokas 2v.

Nyt tiiän mitä seuraavan takin kohdalla teen toisin ja kohta tiiän miten käytännössä menestyy valkoinen takki ja touhukas 2v.

Mitäs pidät?

Pakko saada...

Tein inventaariota lasten vaatekaappeihin ja totesin, että lapset tarvitsee huppareita. Tarve ja läjä yksivärisiä collegekankaita sai tarttumaan ompelukoneeseen.
Gugguun hupparit on minusta aivan älyttömän ihania, joten hain heidän hupparista idean omaan kaavaan. Olisin niiiiin halunnut tilata kevään mallistosta hupparin ja pipot meille, mutta en tajunnut, että ne myydään loppuun samantien. Olkoot apinointi siis sallittua kun ostaakkaan ei voinut. Muokkasin kaavan tavallisesta hupparin kaavasta ja hieman piti raapia päätä, että miten tämä nyt oikein menee. Muutama tunti ja muutama tarttuminen ratkojaan siihen tarvittiin, mutta kannatti. Nyt on jokaisella lapsella toivomansa värinen takki kevääseen. 
Sen lisäksi, että meille tarvittiin huppareita, tarvitaan myös pipoja. Ompelin keskimmäisen uuden takin kaveriksi tuollaisen röyhelöpipon. Malli on jo kovin nähty, mutta silti mieluinen. Tuo takki on kyllä suloinen. Molo Hopla Urban Butterflies takista puuttuu kokonaan koko 134. Harmittelin koon puuttumista, sillä ajattelin koon 128 olevan pieni ja koon 140 taas hurjan iso.
Tytöllä on nimittäin tuo ihana kukkakuosin toppis koossa 134 ja eihän kevään takki voisi pienempikään olla. Yksi päivä Stockmannilla näin takit rekissa ja pyysin tyttöä sovittamaan. Oli aika yllätys, että Hoplan koko 128 on lähes sama kuin talvitakin 134. Niinpä saatiin mieluinen kuosi kevääksi. Koko 140 Hopla meiltä jo löytyykin, mutta se on aivan järkky iso. Jännä juttu, että se koko 134 puuttuu, mutta onneksi koko 128 on hyvä. 

perjantai 18. maaliskuuta 2016

Keltaista sen olla pittää!

En oikein tiedä mistä se tuli. Yhtäkkiä vaan kaikki keltainen alkoi näyttämään kivalle. Liekkö tuo valon määrä, aurinko, pääsiäinen vai super onnellinen olo.
 Tarkoin harkittua, jotain pientä. Jotain jonka voi kuluttaa pois ja vaihtaa jos väri ei ookkaan kiva. Kynttilät, mangontuoksuiset. Tuoksuvat ihan mehujätskille, tulee mieleen kesä.
 Uusimmassa Muumimukissakin on sitä, mustaa-valkoista ja keltaista. Ihanin muumimuki ikinä.
 Pääsiäinen on helppoa aikaa jos keltainen ihastuttaa. Kirpparilta löydetyn lasikuvun alle sai koristemunia piiloon. 
Lisää keltaista lasimuna-asetelmaan. Siihen johon 2v käy laittamassa oman näkemyksensä. Hymyilyttää, että äitin poika kun keltaista laittaa....
 Kirpparilla uskaltaa sortua keltaiseen kun tuo suloinen lautanen maksoi vaan euron! Mulla on ollut viime aikoina niin loistavia kirppislöytöjä sekä kotiin, että vaatteissa, että oon aivan uudelleen rakastunut kirppareihin. 
 
 No sitten tuli H&M kuvasto ja oi, keltasia tyynyjä. Tilaan ne testiksi kotiin, että mille näyttäs. Otan varulta yhden pompulareunustyynyn sekaan, ettei ihan keltaiseksi mene...
Tyynyt näyttävät kivoille. Tykkään värin tuomasta kodikkuudesta. Pohdin, ettei pinkki-musta seinätaulu enää sovi tyynyjen kanssa ja googlettelen keltaisia kankaita...
 Rakastun Marimekon Siirtolapuutarhakuosiin. Sehän on jo niiiiin nähty, mutta mulle uusi. Lapset toteaa "äiti on ihastunut keltaseen". 
Totean, että se on kiva piriste, mutta valkoinen ja musta on se mun juttu...
 Kunnes käväsen mutkan Stockmannilla... Sorrun kuuteen uuteen kahvikuppiin...
 Ja keltaiseen mariskooliin. Myönnän. Olen hullaantunut keltaiseen.

Seinille...

Kävin yksi päivä Lindexillä källäilemässä ja bongasin babypuolella kivoja sisustusjuttuja. 
Valikoimassa oli ihania julisteita, paperipalloja, pussilakanoita ja hmm, olikohan joku nallekin. Iskin silmäni tuohon julisteeseen. Niin suloinen!
 Julisteet myytiin 2kpl paketissa ja vähän hymyilytti tuo toisen teksti. Tosin onhan jollain mittapuulla 2v vielä melko uus, niin olkoot. Paperipallojen väri on ihanan hempeä ja sopii pojan huoneeseen mielestäni hyvin. Näiden myötä H&M:ltä ostettu karhunpääkin pääsi vihdoin seinälle. 
 Pojan huone sai nyt hetkellisesti väriä myös viirinauhasta.  Löysin kirpparilta Polarn O.Pyretin raidallisen nauhan ja ajattelin kokeilla sopiiko se tuonne. En osaa päättää tykkäänkö siitä vai en. Se oli mielestäni kuitenkin niin kiva löytö, etten voinut jättää ottamattakaan.
Muutenhan linja on tuttua mustavalkoista.