sunnuntai 31. tammikuuta 2010

Minun pieni omituisuus...

Onko teillä hassuja tapoja?

Minä rakastan istua autossa kaupan parkkipaikalla. Siellä näkee hassuja tapoja mitä ihmisillä on. Viime syksynä näin miehen joka tuli autolla pihaan. Hän nousi autosta, lukitsi ovet ja kiersi auton ympäri. Sitten hän avasi oven, otti autosta kauppakassin ja lukitsi taas ovet. Kiersi auton ympäri ja avasi oven. Laittoi kassin autoon, lukitsi, kiersi ja avasi. Sama kaava jotain viisi kertaa ja sitten hän vihdoin meni kauppaan.

Toinen hassu oli vanhempi mies joka tuli pihaan aivan uudella volvolla. Hän ajoi auton ylväästi parkkiin ja käveli kaupan ovelle. Kaupan ovella hän kääntyi ja lähetti autolle lentosuudelman.

Puhumattakaan näistä loistavista parkkeeraajista, heillä joille menee 15min, että saavat auton parkkiin ja siltikin se on siellä päin honkia. Kaikki sympatia heille, olen surkea ajaja.

Eräänä päivänä näin miehen joka koitti saada aivan liian isoa laatikkoa takaovesta sisään. Olisi niin kovasti tehnyt mieli mennä sanomaan, että mies, sulla on farmariauto, laita nyt hyvänen aika tuo laatikko sinne, ei se takapenkille mahdu. Toisaalta, ehkä miehellä oli takaosa jo täynnä.

Nyt viikonloppuna näin ihanan mummelin. Hän oli pieni ja harmaa ja hento kuin keiju. Hän kantoi kädessään pikkuruista ostoskassia ja käveli todella hitaasti. Parkkipaikalla hän pysähtyi ison ja hienon citymaasturin viereen. Otti taskustaan avaimet ja tihrusti keskuslukitus näppäintä varmaan viisi minuuttia. Kun mummi vihdoin sai oven auki, kapusi kyytiin niin hups. Mummu lähti parkkipaikalta lumi pöllyten ja kaasu pohjassa kuin pahanen teini. Näin jo silmissäni sarvet ja hullunkiillon silmissä mitä mummille ilmestyi päästessään rattiin. Jos moottoritiellä näette ohittavan mummelin näyttämässä kansainvälisiä käsimerkkejä, on se varmasti sama henkilö.

Olen nähnyt miljoonia hauskoja ilmeitä kun ihmiset muistavat autolle palatessaan unohtaneen jotain. Pariskuntien riitelyjä kun kauppareissu ei olekkaan mennyt putkeen. Kiukuttelevia lapsia ja hermoromahduksen partaalla olevia aikuisia.

Toinen mukava puuha on harrastaa ihmisten kyyläämistä kahvilan ikkunassa tai linja-autossa. Tosin nykyään me taidetaan olla se perhe joka linja-autossa vetää shown...

Mutta siis, ei mulla muuta. Tuli vaan mieleen, että olisi mukava kuulla muidenkin hassuja mieltymyksiä, laitan tän melkein haasteena kaikille:)

Nyt jatkamaan puuhasteluja. Tänään sisustetaan pilkuilla...

18 kommenttia:

Iida kirjoitti...

Haha, nyt sai kyllä hyvät naurut! :D Toi on kyllä niin totta, ihmisiä kyyläämällä saa välillä loistavat naurut! :P

Viivu kirjoitti...

:) Loistavia juttujapa olet bongannut! Itse olen varmaan sitten se joka räpsyttelee sitä ovea auki ja kiinni ja parkkeeraa poikittain ;)

Hmmm... tuota outoa tapaa täytyykin miettiä...ei ainakaan näin heti tule mieleen.

dibsukka kirjoitti...

Viivu: Olen samanlainen, olen myös se tyhmä nainen joka huoltoasemalla jättää lompankon auton katolle ja huristelee pari metriä eteenpäin, jolloin ulkopuolelta katsottuna näkee minun naaman venähdyksen ratin takaa kun punaisena pysähdyn lompakkoa noukkimaan:) Hmmm. pitäisköhän laajentaa kyyläämistä huoltoasemille...

Hipsu kirjoitti...

Heheh, loistavia bongauksia! :D :D
Minä taas en tykkää istuskella autossa odottamassa, kun yleensä se paikka ei ole kaupan parkkipaikka vaan joku kadunvierus jossa ei kävele ketään.
Jään pohtimaan omia mieltymyksiäni, sillä ei tule äkkiä mieleen mitään erityistä. Vai...Olenko mä oikeesti niin tylsä, ettei mulla ole mitään tollasta hauskaa hupia elämässäni?!

dibsukka kirjoitti...

Hipsu: On sinulla varmasti jokin, et vaan nyt huomaa:) Ja jos ei ole, niin saat vapaasti minun puolesta aloittaa sen aiemmin mainitsemani huoltoasema kyyläyksen:))

shaoli kirjoitti...

Hih, hauskaa =D

Onneksi mulla ei ole mitään kummallisuuksia, vaan olen täysinormitapaus. Tykkään kyllä kytätä naapureitani ja paheksua heitä kaikille. Lisäksi mun on pakko kertoa mielipiteeni jokaisesta asiasta, joista ei todellakaan ole mnitään mielipidettä eikä asiaa ja pian perua sanojani. Kahviloissa olisikin kiva istua ja kytätä muita - harmi, etten ehdi istua siellä ja jos joskus ehdin, niin on kokopäivähommaa tuo oma selviytyminen.

Tarleena kirjoitti...

Ihana kirjoitus!!!

Minä olen taas se joka saatan ajatuksissani yrittää väärään autoon, kädet täynnä ostoskasseja... Tai juttelen itsekseni luullen lapsilauman olevan mukana.

Aarre kirjoitti...

Ihan ääneen piti nauraa noita.

heini kirjoitti...

Hah, hauska hyvänmielen postaus! Sai kyllä hymyn huulille, ja miettimään mikä voiskaan olla mun omituisuuteni? Vaikka musta toi ei oo ollenkaan omituista, koska se kuulostaa kovin hauskalta, oispa mulla joskus kauppareissun jälkeen aikaa jäädä autoon seuraamaan ihmisiä! :) Oikeasti luulen, että kaikki ihmiset tekevät juuri niin, suraavat muita ihmisiä ympärillään, mä ainakin. ;)
Niin, ja sit mietin millanen mä oisin, jos joku seurilis mua, kun mä saavun pesueeni kanssa kaupan parkkipaikalle... Varmasti aika hauska näky myös! :D

-Heini-

Hanna-Riikka kirjoitti...

Hehe! :D Me täällä naurettu noille sun jutuille. Hassuja bongauksia. Tuo mummo! :D heh

Mulla tuli kyllä mieleen näitä mun omia toilailuja auton kanssa.. MINÄ JA AUTO on mun omituisuus.. ilmeisesti ei olla ihan hyvä yhdistelmä.. ;) Melkein jokaisella kauppareissulla annan varmasti jolleki jotain naurun aihetta. Tolloilen siellä miten sattuun, just tuon hälyttimen kanssa, saavun paikalle isojen kassien kanssa ja siellä se auto jo huutaa ja yritäpä siinä etsiä mihin laitoinkaan ne avaimet.. tai sitten kun yritän laittaa lukkoon niin alkaakin hälyttää tms. Ennen mulla oli aina tapana ajella autolla, että mun takin vyö tai helma roikkui oven välistä.

Kerran lukiolaisena sain ekaa kertaa mieheni autoa lainaan kouluun, sitten päivän päätteeksi en saanutkaan autoa käyntiin. Lähdin pois autosta, laitoin ovet lukkoon (ihan käsipelillä), soitin mieheni apuun. Mies käski vielä yrittää käyntiin jollain kikalla, mutta enhän minä enää voinut, kun avaimet olikin jääneet auton sisälle. Sitten sain kaverin isän hakemaan mieheni koululle, mies sitten murtautui omaan autoonsa, hinattiin kaverin isän autolla meille ja lopuksi mies sitten vielä korjasi sen autonsa. :D Kannattipa antaa auto tyttökaverille... Naiset teettää työtä :D

Sitten vielä kun liikuin isäni vanhalla Saabilla reissuajossa, niin joskus pissapoika jäätyi niin jouduin vähän väliä pysähtymään ja heittämään lunta ikkunaan että näki taas vähän aikaa jotain. Olempa joskus yrittänyt heittää matkustajan puolelta vesipullosta vettä ikkunaan ajaessa moottoritiellä, mutta eihän se vesi sieltä tullut ulos ilmavirran takia. Samaisen saabin kanssa oli joskus ongelmia lähteä ajoon, kun käynnistyksen jälkeen piti käydä konepellin alla laittamassa imua vähemmälle. Joskus tuli laitettua auto käyntiin niin rajusti, että avain vääntyi ja piti sitä hellästi sitten taitella takaisin muotoonsa särkymättä, ettei jää jumiin yöksi pimeälle oudon pikkukylän kaupan parkkipaikalle...

Bussilla kulkiessa koulussa tuli kyllä nähtyä kaikenlaista, mutta kaikista oudoin oli poika, joka nuoli omia käsiään, välillä silitti niillä kasvojaan ja nuoli taas.. :O Yöks.. Onkohan tuo ollut loppu minun toisten ihmisten seuraamiselle, kun ei ole tarinoita muistissa kuin itsestä? :D voi ollaki..

Tulipas tehtyä paljastuksia.. toivottavasti kunnioitus vielä säilyy? :D -Nii mikä?

-Jassu- kirjoitti...

Haha, tosi hauskoja tapauksia (olen varmasti yksi niistä..).

Itse olin kerran lentokentällä vastassa miestäni. Koska autossa oli kuljetuskopassa mukana kissani (r.i.p), jäin itsekin parkkihalliin autoon odottamaan. Näin sitten erään miehen luikkivan oudon hermostuneesti ja pälyilevän ympärilleen. Sitten aivan yllättäen pysähtyi takanani olevien autojen väliin...ja alkoi lorottaen kaaressa k**emaan näiden autojen välissä. Myötähäpeäni oli aivan valtava ja yritin olla aivan liikkumatta, ettei mies huomaisi minua ja säikähdyksissään vaikka pissisi kintuillensa. :-)
Kaikkea sitä tosiaan näkee, jos itse pysyttelee hetken paikoillaan.

dibsukka kirjoitti...

Hanna-Riikka: Sain niin hyvät naurut kommentistasi, että julkaisin vaikka en ole varma halusitko tätä julkaistavan:D

Bussissa nähdyistä voisin tehdä kokonaisen postauksen, voi hyvänen aika mitä kaikkea siellä tapaakaan:))

Mun toisten ihmisten seuraaminen on aina kuitenkin sellaista hyväntahtoista. En kyylää ihmisiä ilkeyttäni, olen vain niin kovin utelias:DD

Mia kirjoitti...

Heh =) Hauskoja voi elämä..
Minä olen taas sitten se joka ajaa autonsa tarkkaan keskelle parkkiruutua ja papattaa niiden autojen vieressä, jotka ei ole osanneet ajaa viereiseen ruutuun suoraan. Välillä on niin vaikea saada kiinnitettyä lapsia turvavöihin kun viereinen auto ei osaa parkkeerata, pistää vihaks. ;D

Anonyymi kirjoitti...

Superhauskaa :)

Kahvilassa istuminen ja ravintolassa myös on näitä pieniä iloja, jolloin saa ihan vapaasti ihmetellä, että kuka nämä tyypit on päästänyt ulos..

Yksi mahtavimmista huveista julkisissa on kuunnella (ei tarvitse edes salaa) toisten keskusteluja, sekä livenä, että puhelimessa.

Itse kuulun siihen joukkoon, joka ei muista minne on autonsa pysäköinyt, ei muista mistä on tulossa ja minne menossa, mitä pitikään ostaa?

Esimerkkinä kolmatta tuntia kestänyt perjantainen shoppailureissu paikallisessa cittarissa neidin 2v synttäreille. Voi luoja, sitä ravaamista!
Ei auta vaikka olisi kauppalappu :D

Lisäksi omat omituiset tapani liittyvät vahvasti ruokaan.. Kummallisia yhdistelmiä esimerkiksi.

Vielä vähän varovaisesti kyselen, voisitko tehdä kuvakollaasin valmiista käsitöistäsi, mistä olisit halukas pääsemään eroon? Lukijat varmasti auttaisivat mielellään :)

PrinsessaNoppi

dibsukka kirjoitti...

PrinsessaNoppi: Hih, hauskaa:D

Kollaasi voisikin olla loistava idea, olen nimittäin miettinyt, että jostain olisi hyvä päästä eroon että uusia teoksia mahtuu:) Jos joku tietty kiinnostaa jo nyt, niin postia saa laittaa:) Periaatteessa kaiken tekeminen onnistuu!!

Kiitos vinkistä, kollaasi tulossa kunhan aika antaa myötä:)

Hanna-Riikka kirjoitti...

Aloitapa tosiaan joku "bussissa kuultua" -ketju. :D Olis kiva kuulla. Mullaki monta hirveää vuotta bussimatkoja takana, mutta en muista mitään nyt... :)

Laitapa tosiaan kuvia ompeluksista, mitkä sulla on myynnissä. :)

dibsukka kirjoitti...

Hanna-Riikka: Juu kuvia tulossa:) Mulla on pien ongelma hinnoittelun kanssa ja mietin, että laitanko huuto.nettiin vai pidänkä pikku kirpparin suoraan täällä?

Bussissa kuultua, tai ennemminkin nähtyä ketju tulossa myös:)

pikkukiiski kirjoitti...

Rovaniemellä asuessani minulla oli tapana istua aina kaupassa hetki ja katsella ohikulkevia ihmisiä. Kauppa oli niin sopivasti puolessa välissä vajaan 6km koulumatkaani jonka kuljin talvisin pääasiassa kävellen :) Katselin mitä mitä ihmiset osti milloinkin ja minkälaiset ihmiset ostivat mitäkin tavaraa. (minussa on oivallista potentiaalia tulla vanhempana kerrostalokyttääjäksi) :)