torstai 11. maaliskuuta 2010

Omituisuuksia osa kolme...

Tänään menemme linja-auton kyytiin.

Ennen esikoista asuin sen verran pitkän matkan päässä koulustani, että jouduin kulkemaan joka päivä lähes tunnin meno ja tulo suuntaan linja-autolla. Kulkeminen otti toisinaan päähän hyvinkin voimakkaasti, mutta onneksi matkojani väritti mielenkiintoiset kanssamatkustajat.

Eräänä aamuna viereeni istui nainen joka kertoi, että tänään on hänen viimeinen työpäivä. Hän oli ollut 20v samassa paikassa ja tänään hän sulkisi työpaikkansa ovet viimeistä kertaa. Nainen oli ihana, ensin hän oli kauhean positiivinen ja kertoili mitä kaikkea aikoo tehdä kun työt loppuu. Sitten iski katkeruus "kaikkeni sille paikalle annoin ja tässäkö on kiitos" Viimeisenä iski suru "on se niin haikeaa kun työt loppuu ja mitä minä nyt teen" Viimeiset 5min hän itki ja pyyhki silmiään minun vanhaan nenäliinaan.

Yhtenä iltana viereeni istui nuorimies. Hän kysyi, että pidänkö koirista. Vastasin, että en erityisemmin, enemmän pelkään niitä ja hän alkoi kertomaan omasta koirastaan. Kohta hän kaivoi repustaan kyltin missä oli koiran kuva ja teksti "täällä vartioin minä". Kyltti oli oikein vakuuttava ja mies sanoikin, että se laitetaankin heille kotiin. Pian mies kaivoi repustaan samanlaisen kyltin erillä kuvalla. Tämä kyltti kuulemma tulee portin pieleen. Arvatkaa kuka kuvassa oli? Noh, miehen vaimo.

Usealla matkalla olen joutunut kuuntelemaan ihmisten puheluita. On vatvottu parisuhdetta, soitettu lääkärille intiimejä ongelmia, mutta yksi puhelu on jäänyt mieleeni. Vanhempi nainen huusi linja-autossa isolla äänellä "minusta tuli mummo". Ihanaa.

Linja-autossahan on sellainen tapa, että kun auto on pysähtymässä, mennään sinne ovelle jo valmiiksi odottelemaan. Eräänä päivänä olin siinä ovella ja pidin tukea tuolin selkänojasta. Ihmettelin, että miten tuo selkänoja koittaa rimpuilla ja tarkemmalla katsomalla huomasin, että pidinkin kiinni matkustajan olkapäästä. Teko hävetti minua kovasti ja ajattelin, että jos taputan ystävällisesti tätä matkustajaa pari kertaa olkapäälle, olisi teko jotenkin luontevampaa. Siinä mie taputtelin tätä naista ja hymyilin:)

Vanha kaverini asui Linnanmaalla. Noin kolme kertaa sanoin kuskille "Linnanmäelle". Olisi siinä kuski saanut ajella, että olisi kyydinnyt minut Oulusta Linnanmäelle.

Eräänä aamuna takanani istui poika joka teki koko tunnin ajan omia soittoääniä puhelimeensa. Ette arvaa kuinka olisi tehnyt mieli puolessa välissä matkaa tokaista pojalle, että ei, ei ne oo hyviä, lopeta tai laita ainakin äänet pienemmälle. Vähän samaa kastia oli eräs nainen joka kuunteli kuulokkeilla musaa ja ilmeisesti unohti olemassaolonsa, nimittäin pari biisiä tuli hyvinkin tunteikkaasti neidin suusta ulos.

Kun olin raskaana, oli hajuaistini aivan uskomattoman hyvä. Jouduin jäämään pari kertaa linja-autosta pois kun vieruskaveri haisi niin pahalle. Raskaana ollessa linja-autolla matkustaminen oli luksusta. Nuoret pojat tarjosivat aina istumapaikkaa, kuka sanoo ettei nuorilla ole käytöstapoja.

Lasten kanssa linja-autossa on jännittävää. Esikoisen ollessa 3v hän lauloi kaikki matkat kurkku suorana puuha peteä. Eräs lapsi lauloi koko matkan Kaija Koota, joten vissiin tämä on normaalia. Kyselevät lapset on linja-autossa huvittavia, samoin lapset jotka kertoilee juttuja. Kerran eräs poika sanoi vieressä istuvalle miehelle "meidän äiti pieraisi kotona niin kovasti että meinasi tulla kakka". Esikoinen on huutanut kuskille liikennevaloissa, että paina kaasua ja kysynyt risteyksessä sutiessa "miten sitä ajetaan kun on lapsia kyydissä".

Eräs matka on siltikin kaiken huippu noloudessaan. Olimme linja-autossa ja siellä esikoinen katsoi kauhean tarkasti erästä naista. Nainen kysyi ystävällisesti "mitä sinä pikkuinen katsot niin tarkasti" ja esikoinen tokaisi "no kun täti näyttää aivan hevoselle"...

Eräänä aamuna olin juuri noussut autoon. Meinasin kompastua auton portaissa johonkin, mutta en ajatellut asiaa enempää. Käytävää kävellessä sama homma. Istumapaikkoja ei ollut, joten jäin käytävälle seisomaan. Oli sangen noloa huomata, että se jokin oli lahkeestani roikkuvat sukkahousut. Olin edellisenä iltana riisunut vaatteet kiireessä ja aamulla en ollut huomannut, että eilisen päivän sukkahousut ovat lahkeissa edelleen. Siellä ne iloisesti lepatti ja lepuuttivat itseään auton lattialla muiden jaloissa...

Ja oletteko nähnyt elokuvissa niitä kohtauksia kun vieruskaveri nukahtaa toisen olkapäätä vasten? Niitä tapahtuu oikeassakin elämässä:D

Huh, näitä olisi lisää niin kauhean paljon mutta eiköhän tässä ole alkua:)

H&M nettikauppaan on tullut uusia ihanuuksia, käykäähän kurkkaamassa...

20 kommenttia:

T kirjoitti...

Voie ttä kyllä piristi minun huonosti alkaneen päivän ihan täysin tämän postauksen lukeminen, Kiitos! :)

Mimmu kirjoitti...

Ihana kirjoitus! Ihan samanlaisia kohtauksia minäkin olen havainnut, vaikka toistaiseksi Oulun busseissa on tullut aika vähän istuttua. Mutta mikä siinä onkin, että joka muksulla on kova tarve käydä laulamaan bussissa? Myöskin meidän muksu innostuu aina laulamaan omia laulujaan bussissa (tosin hän kyllä laulaa joka paikassa ja mitä ihmeellisemmistä aiheista) ja kerran niin kovaan ääneen, että oli pakko jo toppuutella isommin. Viereisellä penkillä istuva keski-ikäinen mies tuumi, että anna lapsen laulaa, mukavampi sitä on kuunnella kuin ihmisten kännykkäkeskusteluja. Enkä ole koskaan nähnyt niin montaa hymyilevää ihmistä postuvan ratikasta sateeseen, kuin meidän matkustaessa Helsingin keskustasta Messukeskukseen ja lapsi lauloi koko matkan kovaan ääneen" pyyhkijät pyyhkivät viuh viuh viuh, koko päivän!"

dibsukka kirjoitti...

T: Mahtavaa, ei kestä kiittää:)

Mimmu: Oi että kun alkoi hymyilyttämään:))

Henna kirjoitti...

Meinaan kuolla nauruun! :D Näitä lisää, kiitos!

Haidi kirjoitti...

Kiitokset aamun nauruista :)
Itselläni kanssa samanlaisia kokemuksia, kun opiskeluvuosina oli 30min ja 75min matkat suuntaansa. Parhaiten jäi mieleen itseäni muutaman vuoden vanhempi poika, joka soitti itselleni ambulanssin kotimatkalla pysäkille jäätyämme kun en saanut happea.

MrsAgatha kirjoitti...

Tosi hauskoja juttuja! =)

shaoli kirjoitti...

Hih, onpa siellä puheliaita kanssamatkustajia! Täällä ei kyllä kukaan mitään puhu, korkeintaan silloin kun on lapsia matkassa.

Hauskoja juttuja olit saanut matkaan, sinä tarkka arjen nauhoittaja!

dibsukka kirjoitti...

Shaoli: Arjen nauhoittaja, ihana!! Mulla on tosiaan kauhean tarkka muisti tuollaisissa asioissa, kiinnitäin huomiota ihmisiin. Suurimmaksi osaksi täälläkään ei kukaan puhu mitään, mutta sit osaa juttelee. Mie oon tosi puhelias tyyppi ja saan juttuseuraa lähes missä vaan:)

Anu kirjoitti...

Voi vitsi, aivan mahtavia juttuja! Varsinkin noi sun omat kommellukset sai nauramaan ääneen hiljaisessa talossa :D

Kyllä sitä mahtuu monenlaista kanssamatkustajaa samaan kyytiin, matka kuluu rattoisasti jos on jotain huvittavaa seurattavaa kuten lapset :))

Mari kirjoitti...

Hupaisia tarinoita, tämmösiä juttuja lukiessa tulee väkisinkin nauru :).

Adelheidi79 kirjoitti...

Ihania juttuja sulla, terveisin "vanha" ystäväsi Linnanmäeltä...eiku Linnanmaalta :D (En minä oikiasti vielä niiiin vanha ole :DDDDD ) Näitä on mukava lukea, kun itse en monesti huomaa tällaisia arjen pieniä hauskuuksia esim. bussissa, sillä mulla on outo tapa tipahtaa ajattelemaan omiani niin paljon, että hyvä että muistan jäädä oikealla pysäkillä pois :) Ihme haaveilija minäkin!

dibsukka kirjoitti...

Adelheidi79: Nii'in, miten mulla tulikaan mieleen eräs kerta kun tulin sinua pysäkille vastaan ja ajella tolskutit vaan ohi:D

-Jassu- kirjoitti...

Buhahaa! Ihan loistavia taas.
Ainoa vaan, että joka kerta kun näitä lukee niin pelkään, että olet nähnyt mut tekemässä jossain jotain tyhmää! :-D

Itselle kävi kerran bussissa matkustaessa niin, että pysäkiltä nousi jo entuudestaan täyteen bussiin kyytiin eräs vanha mummo. Yli-innokkaana pomppasin sitten tarjoamaan hänelle omaa paikkaani. Tietenkin samalla hetkellä bussi nykäisikin liikkeelle niin, että heilahdin mummoa kohti ja sormeni "löpsäytti" mummon huulta! :-D Oli siinä mummolla hiukan hölmistynyt ilme!

Hanna-Riikka kirjoitti...

Hauskoja! :D Täällä miehen kanssa naurettiin näille.

Anonyymi kirjoitti...

Voi miten ihania juttuja, kiitos paivan piristyksesta!! Naita lisaa, kiitos!

Ragdoll

Hipsu kirjoitti...

Hehee :D
Lisää, lisää, kiitos lisää näitä ihania päivän piristyksiä :D

Anonyymi kirjoitti...

Se varoituskyltti juttu oli kyllä hyvä .. heh heh ;)

Ja ehkä tosiaan niiltä lapsilta ei kannata aina kysyä mitään.. ;) Ne on niin ankaran todenmukaisia.

Paula

Anonyymi kirjoitti...

Niin ja kuten muutama jo totesi ..lisää, lisää :D

Paula

Sini kirjoitti...

Mahtava postaus!Näitä lisää!!Nauran täällä ihan pissat housuissa :)

Ellu kirjoitti...

Jälleen huippukirjoitus, tosi kivaa luettavaa. Osaat kyllä mukaansatempaavasti kirjoittaa. Kaikenlaista sitä sattuu ja tapahtuu. :D