tiistai 15. kesäkuuta 2010

Pappa, pyörä ja pyöräilykypäräkin:)

Haluan kertoa teille suloisen tarinan.

Kuljen pyörällä kouluun, matkaa on vain noin 10km suuntaan ja toiseen, mutta silti ehdin aamuisin ja iltapäiväisin näkemään kaikenlaista tien päällä.

Reilu kk sitten näin ensimmäisen kerran papan pinkin maastopyörän kanssa. Pappa ei polkenyt pyörällä, vaan istu penkillä ja potkutteli jalat maassa sillä eteenpäin.

Pari päivää siitä näin papan taas uudelleen. Jälleen pappa potkutteli.

Sitten meni taas muutama päivä ja pyörälenkillä ollessa näin jälleen papan. Pappa oli tienposkessa pysähnyt pyörän kanssa. Näytti, että jotain olisi vialla ja pysähdyin. Kysyin, että onko kaikki kunnossa ja pappa siinä alkoi porisemaan. Joo on kaikki kunnossa. Pysähdyin hetkeksi tähän lepäämään kun kuuma meinaa tulla. Minä tässä oon taas potkutellut pitkän matkaa ja pitää välillä hengähtää. Alkoi kauheasti kiinnostamaan, että miksi potkutellut ja niinpä uteliaana kysyin asiaa. Pappa vastaa: Minä en osaa ajaa pyörällä niin tässä opettelen. Kuulemma hänellä ei ollut lapsena ollut kuin iso pyörä jolla ei tohtinut ajaa. Vanhempana ei ollut kehdannut enään opetella ja sitten olikin jo alettu kulkemaan autolla. Nyt papalta oli otettu ajokortti pois ja pappa oli päättänyt, että pakko jollakin on kulkea ja niin oli ostanut kirpparilta pyörän harjoittelua varten.

Eilen, pitkästä aikaa sitten näin taas papan ja arvatkaa mitä:) Pappa ajoi pyörällä. Ilmeisesti pappa oli niin ylpeä uudesta taidostaan, että oli hankkinut uuden pyörän. Ainakin se oli uuden näköinen ja eri kuin aiemmin:)

Eikös ole suloista:) Ihminen ei ole koskaan liian vanha oppimaan!!

Yksi juttu papalta muuten puuttui!! Niin kuin puuttuu monelta aikuiselta muutenkin, eli kypärä!!

Minä tunnustan, olin itsekkin pitkän ajan ilman kypärää, mutta nyt se taas on:)

Tämmöisen kypärän hankin, tosin eri liikkeestä, mutta en löytänyt muuta linkkiä suomalaiseen kauppaan. Suosittelen!!

12 kommenttia:

milla kirjoitti...

Ihana pappa! ;) Minäkin sain vihdoin ja viimeinen hankittua kypärän ja mies teki samoin.

dibsukka kirjoitti...

milla: Hienoa, nyt levittämään aatetta muillekkin;)

Wiltsu kirjoitti...

Oi kuinka ihana pappa!!

äiti kuudelle kirjoitti...

Oi miten ihana tarina :D Elämä on näitä pieniä ihmeitä täynnä ! Ja kypärä on tosi tärkee, myös aikuisille.

Heli kirjoitti...

Ihana tarina : )

Mä olen käyttänyt kypärää siitä lähtien kun kerran eräs auto lähti talojen parkkipaikalta renkaat ulisten ja kuski katsoi takapenkkiläisiä!!!!! Itse ajoin pyörätien mäkeä alas kohti tuota ristystä, siinä silmänräpäyksessä näin oman elämäni lopun, toivoin että edes kypärä olisi päässä. Kuin ihmeen kaupalla takapenkkiläinen näytti varoittavan kuskia ja auto pysähtyi ja minä ohitin auton jarruttaen ja konepeltiä hipoen. Kypärä on pysynyt päässä viimeiset 7vuotta. Pidä sinäkin : )

dibsukka kirjoitti...

Wiltsu: Silmissä katse kuin pikku pojalla:)

äiti kuudelle: Niin on, kun vaan osaa katsoa:)

Heli: Hurjan kuuloinen juttu, onneksi mitään paha ei tapahtunut!! Ja lupaan pitää kypärää:)

heini kirjoitti...

Ihana tarina! <3 Ja ihanaa muuten, että pysähdyit papan luokse, kun ajattelit jonkun olevan vialla! Sitä ei kaikki ihmiset tee, mutta on hienoa, että sellasia on, jotka oikeasti välittävät niistä vanhoista papoistakin! :)

-Heini-

La Petite Princesse kirjoitti...

Nämä sinun tarinat on kyllä ihan parhaita!

Kypärä vaan päähän, se on korvaamaton ♥

Ja lisäksi, miten sitä voi perustella lapselle kypärän käyttöä, jos omasta päästä ei löydy ;) Hieno kypärä!

Mia kirjoitti...

Oi miten ihana pappa! ♥

pikkuthti kirjoitti...

miten ihana pappa <3
Ja huippua, että menit juttusille -liian harvoin ihmiset uskaltautuvat niin tekemään...

Anonyymi kirjoitti...

Niin ja tosiaan hyvä, kun on se kypärä. Koskaan ei tiedä, mitä voi sattua.

Paula

Anonyymi kirjoitti...

Kiva, kun laitoit taas "juttu"-postauksen.:D Minulle tuli juttua lukiessa mieleen, että onko nyt aikuisellekin olemassa niitä potkuttelu pyöriä, mitä lapsille, mutta pappapa opettelikin pyöräilyä!:D Kiva!

Paula