tiistai 15. kesäkuuta 2010

Pappa, pyörä ja pyöräilykypäräkin:)

Haluan kertoa teille suloisen tarinan.

Kuljen pyörällä kouluun, matkaa on vain noin 10km suuntaan ja toiseen, mutta silti ehdin aamuisin ja iltapäiväisin näkemään kaikenlaista tien päällä.

Reilu kk sitten näin ensimmäisen kerran papan pinkin maastopyörän kanssa. Pappa ei polkenyt pyörällä, vaan istu penkillä ja potkutteli jalat maassa sillä eteenpäin.

Pari päivää siitä näin papan taas uudelleen. Jälleen pappa potkutteli.

Sitten meni taas muutama päivä ja pyörälenkillä ollessa näin jälleen papan. Pappa oli tienposkessa pysähnyt pyörän kanssa. Näytti, että jotain olisi vialla ja pysähdyin. Kysyin, että onko kaikki kunnossa ja pappa siinä alkoi porisemaan. Joo on kaikki kunnossa. Pysähdyin hetkeksi tähän lepäämään kun kuuma meinaa tulla. Minä tässä oon taas potkutellut pitkän matkaa ja pitää välillä hengähtää. Alkoi kauheasti kiinnostamaan, että miksi potkutellut ja niinpä uteliaana kysyin asiaa. Pappa vastaa: Minä en osaa ajaa pyörällä niin tässä opettelen. Kuulemma hänellä ei ollut lapsena ollut kuin iso pyörä jolla ei tohtinut ajaa. Vanhempana ei ollut kehdannut enään opetella ja sitten olikin jo alettu kulkemaan autolla. Nyt papalta oli otettu ajokortti pois ja pappa oli päättänyt, että pakko jollakin on kulkea ja niin oli ostanut kirpparilta pyörän harjoittelua varten.

Eilen, pitkästä aikaa sitten näin taas papan ja arvatkaa mitä:) Pappa ajoi pyörällä. Ilmeisesti pappa oli niin ylpeä uudesta taidostaan, että oli hankkinut uuden pyörän. Ainakin se oli uuden näköinen ja eri kuin aiemmin:)

Eikös ole suloista:) Ihminen ei ole koskaan liian vanha oppimaan!!

Yksi juttu papalta muuten puuttui!! Niin kuin puuttuu monelta aikuiselta muutenkin, eli kypärä!!

Minä tunnustan, olin itsekkin pitkän ajan ilman kypärää, mutta nyt se taas on:)

Tämmöisen kypärän hankin, tosin eri liikkeestä, mutta en löytänyt muuta linkkiä suomalaiseen kauppaan. Suosittelen!!