tiistai 1. maaliskuuta 2011

Puhumisesta....

Tänään on maaliskuun ensimmäinen päivä. Kevät tulee rytinällä ja minä tykkään.

Aioin kertoa teille uusimpia shoppailuja, mutta päätin jättää aiheen tuonnemaksi ja puhua jostain muusta. Hmm, mistä puhutaan?

Muistan kun mulla oli ensimmäinen poikakaveri. Mua jännitti, että mitä sen kanssa puhutaan jos ollaan puhelimessa. Tämä oli vielä sitä aikaa kun oli kotipuhelimet ja soitettiin "moii, onko maija kotona". No sitten eräänä päivänä päätin rohkaistua ja soittaa tälle pojalle. Tein muistilapun itselleni jossa luki "kysy mikä sen lempiväri on, kysy onko sillä eläimiä" Näin se puhelu sit meni "moi, maija tässä moi, mikä sun lempiväri on, aijjaa, no onko sulla lemmikkejä, aijjaa, heippa".

Tämä meidän tulinen suhde sitten menikin poikki. Poika etuili mua ruokalassa, sanoin opelle siitä ja ope laitto pojan jonon viimeiseksi. Sinä päivänä oli lasagnea ruokana, joten olihan se katala teko, siis se etuilu. Kerroinko jo, että syöminen on aina ollut minusta mukavaa...

Noh, kun aloitin ammattikoulun, olin jo harjaantunut puhumisessa. Muistan ku ekana päivänä kaikki istu luokassa ihan hiljaa. Sanoin siellä "heii, ei huudeta kaikki kilpaa ku ei kuule mitä toinen sanoo". Luokka alkoi nauramaan ja siitä se juttu sitten alkoikin avautumaan. Nythän tuo olisi ihan surkea heitto, mutta silloin se oli hauskaa. Silloin keksittiin ite sanomat, ei ollut mitään saletisti natsaa ohjelmia... Tai no oli silloin Kummelit sun muut, mutta minusta siitä on niin kauan aikaa, että muistoissani silloin eli vielä dinosauruksia ja telkkari oli pilkkeenä silmäkulmassa sen keksijällä... (moniko googlettaa kuka se on?)

Lapsena puhuin itsekseni, nykyään huomaan yksin kotona ollessani puhuvani yksikseni, minä puhun unissaan, puhun vieraille ihmisille, puhun työkseni, puhun kotona, puhun suihkussa.

Minä tyttö se tykkään puhua.

Oho, nyt karkas... Niin siis, että mistä puhuttas?

Mistä blogeissa puhutaan? Jossain puhutaan muodista, jossain ruuasta. Jossain blogeissa ollaan hulluna lastenvaatteisiin ja jossain puhutaan niiden tekemisestä. Jossain blogissa kirjoitetaan sairaudesta ja jossain moottoriurheilusta. Siitähän ihmiset puhuu mikä niitä kiinnostaa.

Mikä minua blogin perusteella kiinnostaa, no shoppailu, vaatteet ja niin edelleen. Mutta mikä minua oikeasti kiinnostaa? Siis mistä minä puhun ystävieni kanssa? Sekin riippuu, eri ihmisen kanssa puhutaan eri asioista, riippuu mikä tätä toista kiinnostaa.

Jos puhuminen on ihanaa, on kuuntelu lähes yhtä viehättävää. Minun on pakko tunnustaa, että salakuuntelen ihmisiä. Tai no sala ja sala, osan kuulee tahtomattaankin.

Viime viikolla olin kirpparilla ja kuulin seuraavan puhelun: "ei sen vaimo yhtään tajua, siis ei se kuulemma epäile mitään...." Olin jo vetämässä palkokasvia nenään, syyttämässä tätä naista petturiksi perheen rikkojaksi. Hyvä etten nakannut sitä kumisaappaalla otsaan... Ja kuulen lisää "siis se on töissä neljään asti, menen niille lapsenvahdiksi ja Marko vie sen syömään sinne, niiin eikö oo ihanaa". Siellä joku järjesti yllätystä rakkaalleen.

Salakuuntelu on kuuntelun pohjasakkaa. The helmi kuuntelussa on se kun kuulee mielenkiintoisia tarinoita vanhoilta ihmisiltä. Rakastan kuunnella kun joku kertoo elämästään. On ihanaa kuunnella onnen hetkiä, mutta joskus on myös hyvä kuunnella vastoinkäymisistä.

Puhuminen ja kuuntelu. Aika perusjuttuja, ainakin suurimmalle osalle. Paljonko maksaa puhuminen? Ei mitään ja kuinka paljon sillä saa aikaan? Paljonko maksat kun mummi kertoo sinulle tarinan lapsuudestaan, ei mitään, mutta kuinka paljon se antaa.

Miettikää niitä elämän merkittäviä juttuja, kuinka moni liittyy puhumiseen. Sana TAHDON, kertoo äärettömästä rakkaudesta. Rakkautta ei näe, mutta sen voi sanoa. Entäs jos sanot vihoissasi sellaista mitä et tarkoita, se loukkaa. Entä kuuleminen. Lause "hän on tyttö" tai se eka kerta kun joku sanoo "minulla on sinua ikävä".

Jos et osaisi puhua, etkä kuulisi. Miten piirtäisit ikävän?

Puhuminen, se on muuten aika ihanaa.

Niin, mistä me puhuttas??

5 kommenttia:

Unelma Säleikkö kirjoitti...

Voi ihana♥ Osaat sinä sen puhumisen ja kuuntelun lisäksi kirjoittaakin. Aika usein muuten osaa joko puhua tai kuunnella -mutta ei molempia, ainakaan yhtä hyvin. Onneksi kumpaakin voi harjoitella.

Suvi kirjoitti...

Ihania ajatuksia, ja juurikin niin tosia! :)

Itse puhun varmaan liian vähän, siis niitä elämässä oikeasti tärkeitä asioita joita pitäisi läheisten kanssa jakaa ja muistaa kertoa.

Aina tulee kyllä puhuttua säästä, auton oikkuilusta, mitä ruokaa kaapista löytyy, mitä nyt puetaan päälle... mutta oishan sitä muutakin tässä elämässä!

Taas laitoit mut miettimään syntyjä syviä. ;)

dibsukka kirjoitti...

Unelma säleikkö: Totta, jotkut vaan luonnostaan ovat kuuntelijoita.

Suvi: Luit juuri tuon niinku ajattelin, ihanaa!!

Anu kirjoitti...

Puhuminen se on ihanaa!

Joskus niinkin ihanaa ettei enää kohta muista mitä alkoi ensiksi selittään. Kun on niin paljon sanomista.
Minä en kyllä osais piirtää esim. ikävää. Parein siis pitää puhelahjat kohdillaan ;)

Ihania ajatuksia sinulla!

Lissu kirjoitti...

ihana ihana blogi!

Tykkään kovasti ja jään varmasti lukemaan. Kovin olen laisaka kommentteja jättämään vaikka livenä kyllä puhun paljon. Minäkin rakastan puhumista ja kuuntelemista ja minustakin syöminen on ollut aina mukavaa.