tiistai 20. joulukuuta 2011

Hysss...

Ei saa kertoa kellekkään, etenkään lapsille. Tänä iltana lasten nukkuessa alkaa lahjapaperien ratina ja nauhojen natina. Hihi, jännää:)

Okei, tunnustan. Paketointi alkoi pikkuisen jo viime viikolla, mutta tänään värikkäät paperit peittää loputkin lahjat. Ja mahoton miten jännitän, mitä on paketeissa joissa lukee nimeni. Miehelleni lahjat ovat jo paketissa, joten onkohan jännitys molemminpuolista:)

Tänä vuonna tyttöjen paketeista kuorituu söpöläisiä juttuja, mutta myös mukavaa ja ei niin söpöä tekemistä. Pikkuisen, ihan pari, vaatetta. Lukemista ja kuuntelemista, pelaamistakin. Tänä vuonna, kuten aiemminkin, tytöt kirjoitti pukille kirjeet ja nyt jännitetään käykö pukki yöllä vai päivällä vai illalla. Hih, äitipä tietää senkin. Viime vuonna pukki kävi yöllä tuomassa lahjat kuusen alle. Tänä vuonna pukki tuleekin vasta alkuillasta. Vasta sitten kun päivän mukavat puuhat ovat tehtynä ja on aikaa rauhoittua:)

Tänä vuonna lahjatkin aukaistaan vähän erillä tavalla kuin ennen. Nyt lukemista kovasti oppinut esikoinen saa jakaa lahjat nimien perusteella yksi kerrallaan. Yksi paketti kerrallaan, ei niin kuin viime jouluna, että silput vaan lenteli kun tytöt tohkeissaan paketteja aukoi:D

Tänä vuonna minä odotan joulua enemmän kuin ikinä ennen. Ensimmäinen joulu oikeana perheenä on lähes jaetulla ykkössijalla, mutta kyllä tässä vuodessa, nuissa älykkäissä ja hauskoissa tytöissä, kyllä tässä nyt vaan on niin erilainen tunnelma. Olemme kaikki kasvaneet ihmisinä, joten lienee normaaliakin tuntea, että palaset ne vaan hioutuu kohdalleen:) Jouluna se jotenkin vaan korostuu. Perhe on tärkeintä minulle maailmassa ja mikäs sen ihanampaa kun rakentaa muistoja ja kokemuksia. Onhan tämä joulu siinäkin mielessä erilainen, että tämä on eka joulu tässä kodissa.

Jokos siellä muut ovat aivan joulutäpinöissään? Onko joku jota moinen päivä ei voisi vähempää kiinnostaa?

3 kommenttia:

Tiia kirjoitti...

Täällä odotellaan jouluaattoa jo kovasti. Herra 2v tuskin malttaa pysyä housuissaan, kun näkee paketit. Joulupukkia vierastaa takuuvarmasti, mutta eiköhän siitäkin kaveria saada lahjojen avulla ;)

dibsukka kirjoitti...

Tiia: Varmasti asenne muuttuu kun hoksaa, että hei tuolta hepulta saan ne paketit:D

Meillä esikoinen ei oo koskaan pelännyt pukkia. Juoksi 2v ikäisenä halaamaan kun näki ekan kerran. Nuorimmainen taasen halasi minun jalkaa koko pukin vierailun ajan ja hädintuskin suostui vilkaisemaan:D

Johanna kirjoitti...

Ihanaa joulua teidän perheelle ♥
Kiitos ihanasta blogista. Sun blogi on yksi mun lemppareista!