sunnuntai 27. helmikuuta 2011

Aamupalaa, kiitos...


Muistatteko TÄMÄN? No nyt ne meillä vihdoin on. Eihän siinä kauaa mennytkään, mutta niin se vaan on, että hyvää kannattaa odottaa.

Lienee turha edes sanoa, että tytöt on aivan onnensa kukkuloilla näistä.

Ja ehkä äitikin. Sainhan jälleen tänä aamuna aamupalan sänkyyn;)

Minulla on tänään työpäivä. Olen reipas ja ennen sitä käyn luistelemassa. Illalla meillä on vohvelikestit, slurps. Ja jälleen huomenna aloitan dietin, noh ei, mutta on nämä viikonlopun herkuttelut kyllä turmiollisia...

lauantai 26. helmikuuta 2011

Keijutytöt...

Lapset oli mummulla viime viikon lauantain hoidossa kun mieheni kanssa kävimme Haaparannassa Ikeaa kurkkaamassa ja viettämässä laatuaikaa kaksin.

Poikkesimme tulomatkalla Rajalla ostoskeskukseen syömään ja ohimennen poikettiin H&M:lle. Huomattiin mieheni kanssa rekissä erilaisia keijupukuja ja päätimme tuliaisena tuoda tytöille sellaiset.

Esikoinen sai pinkin jumppapuvun, tämä onkin ollut heti käytössä telinevoimestelun tunneilla, siivet taasen jätettiin kotiin. Keijumaisen puvun tästä saa lisäämällä aiemmin ostamani keijukaishameen päälle.

Nuorimmainen sai siivet ja taikasauvan myös...

Samaten aivan ihanan kissapuvun.

Nykyään kun tulemme kotiin jostakin, vilahtaa vaatteet nurkkaan ja tilalle vaihtuu nämä puvut. Meillä siis liihottelee kaksi pikku keijukaista päivittäin.

tiistai 15. helmikuuta 2011

Pakkaspäivän kuulumisia...


Minulla on tänään vapaapäivä, puhelin toki on ulottuvilla, joten päivystys pelaa. Ulkona on -30 asteen pakkanen. Hyyrrrr. Auto olisi pihassa lämpimänä, mutta tänään emme mene ulos. Ei varmasti mennä. Ulkona paistaa ihanasti aurinko. Ikkunan läpi se jo pikkuisen luo lämpöä ja kuulen kuinka se kuiskii keväästä. Siivoilen kotia ja pääsin testaamaan uutta sitruunaista tuoksua. Mmm mikä tuoksu, tämä jos joku tekee siivoamisesta mukavaa.

Tyttöjen kanssa olemme tehneet hedelmäsalaattia ja herkutelleet piirrettyä katsellen. Vuodesohva on tulvillaan peittoja ja tyynyjä ja varsinkin aamun sinisessä hetkessä tuntui ihanalle loikoilla siellä lämpimässä ja katsoa miten ulkona pakkanen paukkuu. Lasivaasi mieheni ostos Ikeasta.

Kävin eilen ensimmäistä kertaa Oulun Clas Ohlsonilla. Löysin kauan etsimäni valkoisen kakkukellon ja mietin, että tuota voisi testata omppupannaria tekaistessa. Järkytyin kun tajusin miten ihana kauppa on ollut ulottuvillani. Halpoja ja kivoja juttuja kotiin.

On ihanan rauhallista olla. Ei oo kiirus, tytöt leikkii kiltisti leikkejään. Keräsin viimeiset joulukynttilät pois ja lisäilin tilalle keväisiä värejä... Haaveilen matoista ja tapeteista. Huomaan kuinka joka keväinen sisustushimo vaan kasvaa ja kasvaa. Noh, haaveilu on aika ihanaa. Kynttilät Tiimari

Olen näperrellyt pikkujuttuja tyttöjen värittäessä vesiväreillä. Löysin eilen kaupungilta ihanat kukkapurkit nuorimmaiseen pöydälle. Purkit Colore

Värikynät sai paikkansa pienemmästä...

Ja palikat isommasta. Rakastan sitä kun tavarat on nätisti. Olen hulluna purkkeihin ja laatikoihin. Nämä purkit ovat oikeasti tarkoitettu elintarvikkeille, mutta ei kerrota kellekkään, että ne on nyt lastenhuoneessa?

Nyt me vaan kuunnellaan radiota ja tytöt tekee hamahelmiä... Radio on Clasin löytö myös. Meidän keittiö on kaivannut radiota niin kauan kuin muistan ja vihdoin löysin sinne tuollaisen söpön. Mies ilmoitti puutteita äänenlaadussa jne.. Mutta totesin, että saapi valita, joko radio laulaa tai vaimo laulaa. Mies sanoi tuumimatta, että oikeastaan radio on aivan kuin tehty meille...

Taidan hetken lorvia netissä ja sitten alkaakin kokkaus. Päätin tänään yllättää pakkasesta kotiutuvan mieheni kunnon herkkuaterialla.

Illaksi ei ole suunnitelmia. Ompelen ja olen, ei ehkä nyt harmita tuo kylmyys. Hyvä syy olla vaan:)

maanantai 14. helmikuuta 2011

Värejä kansalle joka pimeydessä vaeltaa...


Iskän shoppailema sänky on nyt tyttöjen huoneessa ja viime yönä siellä ekan kerran nukuttiinkin. Hyvin tuntu uni tulevan:) Eilinen päivä menikin tehokkaasti treenaillessa ylös-alas-ylos-alas... Minulla on menneillään melkoinen tilkkutäkki projekti ja valmista odoteltavissa noin vuonna 2020. Suunnitelmat on suuria, mutta niin on aikapulakin.

Järkkäiltiin huone niin, että toisessa nurkassa on nuorimmaisen jutut.

Ja toisessa esikoisen jutut.

Esikoisen koulupöytä onkin jo kovassa käytössä. Laatikot ja kaappi on täynnä pikkuaarteita ja pöydän äärelle ei ole asiaa kellään muulla kuin esikoisella itsellään. Uusi tuoli pitäisi saada, mutta kun tuo vanha sininen ihan on toimiva, ei viitsi kaikkea uusia:)

Värejä vai mitä? Ja huomaatteko, ei tullut telkkaria ei, ainakaan vielä:D

Aurinkoisia tunnelmia teille. Tuolle näytti metsässä eilen kun olin lenkkeilemässä.

sunnuntai 13. helmikuuta 2011

Mies ja Ikea...

Soittelin perjantaina Maskuun, että onko tilaamaani sänkyä näkynyt. Ei ollut ei ja jälleen sain töykeän vastauksen, että toimitus kestää ja kukaan ei tiedä milloin sänky tulee jos nyt ylipäätään tulee... Päätin, että kun olen jo monta viikkoa odottanut, saa minun puolesta sänky olla. Sänky kuitenkin luvattiin toimittaa meille muutamassa päivässä...

Mieheni oli eilen kaverinsa kanssa pakettiautolla liikkeellä kun hakivat Kalajoelta miehelleni crossimopon vaimikäsemoottoripyöräonkaan. Juttelin puhelimessa mieheni kanssa ja kerroin, että soittelin Oululaiset huonekaluliikkeet ja missään ei oo valkoista kerrossänkyä. Hamittelin asiaa ja totesin, että odotellaan, kyllä se joskus tulee vastaan...

Meni tunteroinen aikaa ja mieheni soittaa "ollaan menossa Ikeaan hakemaan valkoista kerrossänkyä".

Niin tämä minun ihana ukkokulta tuli illalla kotiin Ikean kerrossängyn kanssa. En vieläkään ihan tajua, että mies lähti Kalajoelta Ruotsin puolelle Haaparantaan hakemaan sänkyä:D Mutta illalla hän totesi: "mitäpäs sitä ei teidän eteen tekisi" Kerrottakoon vielä, että tämä oli mieheni eka Ikea reissu. Hän ei suostu kyseiseen liikkeeseen astumaan, mutta urheasti sinne eilen kaverin kanssa meni.

Ja ei siinä vielä kaikki. Mies toi sängyn mukana lasivaasin, maton, kellon jne... Oli ostanut ne kun ne kuulemma näyttivät mukaville:D

Niin, näin sitä kaikkien näiden vuosien jälkeen vaan saa yllättyä:D

Nyt kasaamaan sänkyä.

Iso kiitos mieheni kaverille. Taisi idea olla hänenkin, eikös:)

sunnuntai 6. helmikuuta 2011

Niinku sateella...

Sieniä siis. Ompelin esikoiselle sienisetin. Housuista tein leveät ja ompelin niihin isot taskut.

Paita on omalla kaavalla tehty. Muokkasin pääntiehen tuollaisen aukon ja laitoin koristeeksi ison sydännapin.

Lahkeensuissa vaaleanpunainen tiukka resori, että lahkaat jäävä pussille:)

Tämmöistä tällä kertaa, seuraavaksi tulossa punahilkkaa...

lauantai 5. helmikuuta 2011

Uusia juttuja kotiin...


Olenko koskaan maininnut, että mieheni on aivan ihana? No kerron sen nyt, mieheni on ihana!! Hän on hyvä mies, parempaa en osaisi edes kuvitella. Tänään tämä ihana ukko kulta toi minulle kauppareissulta yllätyksen. Hän oli ostanut minulle Muumien rakkaus mukin ja kertoi, että mukin tarkoitus on muistuttaa minulle joka aamu, että hän rakastaa minua.

Aivan ihana yllätys. Ja niin kaunis ajatus taustalla, että ihan punastuttaa. Hihi, olen kuin vastarakastunut.

Eilen mainitsin, että posti toi jotain... No ainakin tuollaiset iiiihanat talolyhdyt paketista löytyi. Meidän parisänkyyn tuli ihanat romanttiset ruusupetivaatteet. Ne on harmikseni pesussa, joten kuvaa ei ole.

Olohuoneeseen tuli uudet verhot. Olikait se jo aikakin, nimittäin tähän asti on menty jouluverhoilla...

Ja uuden ilmeen saattelemana jälleen tykkään meidän hiirenpyllyn kokoisesta kodista:D Joka toinen päivä manaan, että miksi oi miksi me ei löydetä tältä alueelta taloa ja joka toinen päivä ajattelen, että me ei muuteta muuten ikinä:D

Kirjoittelin aamupäivällä, että me lähdetään etsimään sohvaa. Löysimme mieluisen ja nyt ei muuta kuin odottelemaan:) Valkoinen se ei ole, mutta lähelle meni.

Nyt vielä kerran tälle päivälle ulos ja sitten saunaan.

keskiviikko 2. helmikuuta 2011

Viimeisen kerran...

Suljen oven tässä talossa.

En enään koskaan tule takaisin tähän taloon..

On ollut raskasta nähdä tämä talo hengettömänä. Jokainen kerta kun olen astunut sisälle ovesta, olen odottanut että sinä tulet ovelle vastaan ja hymyilet ja että kaikki olisi kuin ennen.

Et kuitenkaan enään tule. Ei mikään ole niin kuin on joskus ollut.

Talo ei tuoksu enään samalle kuin silloin ennen. Se on kylmän näköinen ja aivan tyhjä. Ei uskoisi, että siellä on vietetty niin monta onnellista hetkeä.

Muistan kun ensimmäisen kerran astuin tästä ovesta. Jännitin, en tiennyt mitä sanoa.

Vuosien aikana tulin tähän taloon monta kertaa. Astuin sinne esikoislapseni ristiäisiin. Astuin sinne kertomaan, että menemme naimisiin. Astuin sinne ilmoittamaan, että saamme lapsen. Astuin sinne juttelemaan ja nauramaan. Joskus astuin riitelemään ja sopimaan. Astuin joka kerta taloon jossa oli sydän. Jokainen kerta kai olin tervetullut.

Talon sydän on poissa. Sieltä on poissa kaikki. Tänään astuin tänne luovuttamaan avaimen.

Muistoja ei kukaan vie pois, mutta silti on paha nyt olla.

Myin joulukuussa mieheni lapsuudenkodin pois. Mieheni äiti kuoli viime kesänä ja mieheni isä muutti syksyllä pohjoiseen. Sain raskaan tehtävän myydä talon pois. Tänään oli avainten luovutus ja tajusin, että tosiaan, tänne ei enään kukaan koskaan meistä tule. Miten paljon muistoja paikassa voikaan olla?