sunnuntai 27. maaliskuuta 2011

Huokaillen ja haaveillen...

Lasitettu parveke on ollut haaveeni niin kauan kuin muistan. Uuden kotimme yläkerrassa sellainen on. Lasitettu parveke siellä on todella tilava, joten sisustusta sinne pääsee miettimään ihan kunnolla.


Kävimme tänään mieheni kanssa ostamassa parvekkeelle tuollaisen rottinki setin. Sohvassa oli ihanan pehmoinen istua ja tuolitkin tuntui mukaville. Parvekkeelle pääsee sisustamaan heti, terassin ja takapihan sulamista onneksi joutuukin hetken odottamaan:)

Löysin parvekkeelle kirpparilta parilla eurolla tuollaisen suloisen naulakon. Naulakkon laitetaan roikkumaan muutama suloinen kahvikuppi valmiiksi kesäaamujen kahvihetkeen.

Kahvikuppeiksi mitä luultavammin tulee tätä sarjaa. Hankimme nuo "puurokupit" heräteostoksena ja nyt rakastuin sarjaan.

Kirpparilta löytyi kaksi isoa kynttilälampettia. Nämä mieheni maalaa valkoiseksi kuten naulakonkin ja hämärinä kesäiltoina näissä poltellaan kynttilöitä parvekkeella istuskellessa.

Uskokaa tai älkää, mie oon istutetellut viikonlopun ajan kukkasia. Oon laittanut kasvamaan tomaattia, salaattia jne... Amppelimansikkaa parvekkeelle tulee monta amppelia, samoin yrttikasveja jne...

Löysin kirpparilta tuollaisen ihanan vanhan näköisen laatikon ja päätin, että parvekkeen yksi seinä tulee täyteen hyllyjä jotka notkuu suloisia purkkeja ja laatikoita. Niistä sitten kasvaa kesän mittaan yhtä jos toista. Jos kasvaa, blogin kirjoittajahan on kuuluisa surkeista viherpeukalotaidoistaan...

Parvekkeen teksiileiksi tulee ruskean puun ja valkoisen metallin kaveriksi vaaleaa ja vaaleanpunertavaa. Hempeää, ihanaa...

Oih ja huoh, olisi jo huhtikuu. On tässä tulevassa muutossa kyllä hommaakin. Olemme pakanneet ja siivonneet. Kuluneen viikon aikana on roskiin lähtenyt neljä jätesäkillista tavaraa. Tänään taas kävin täyttämässä kirppispöytää, sinne lähti taas runsaasti ihanaa vaatetta, joten jotain on saatu muuton tieltä poiskin.

Teidän antamat muuttovinkit ovat olleen loistavia!! Kiitos:)

lauantai 12. maaliskuuta 2011

Haaveilua lauantai-iltaan...


Haaveilu on ihanaa, se ei maksa kuin pikkuisen aikaa ja aikaa näin lauantai-iltana on. En voi olla miettimättä uutta mahdollista kotia. Tunnustan, olen sisustanut sen jo melko monta kertaa. Piirrän pohjakuvaan eri vaihtoehtoja, lärään maalikarttoja ja huokailen, että onnistuukohan tämä. Noh, leikitään, että onnistuu. Tämä tulee varmasti jossain vaiheessa makuuhuoneeseemme, nimittäin iso puu seinälle. Onko se maalattu, teipattu vai mikä se on? En tiedä, mutta se tulee. Nykyiseenkin kotiin sen piti tulla, mutta tilaa sille ei koskaan tuntunut löytyvän. Tuollainen iso puu olisi ihana, eikös?

Siellä uudessa talossa on aula yläkerrassa. Olemme suunnitelleet sinne löhösohvaa ja sellaista kotoisaa "pelinurkkaa". Tuo sohva ei miellytä, mutta jälleen seinäkuvio, oih.

Alakertaan tulee yksi seinä tapetilla joka on juurikin tuota sävyä. Ei ehkä tuo kuvio, mutta hopean kimallusta, sitä pitää olla. Värimaailma kodissa tulisi olemaan sama kuin nykyisessä, vaaleaa. Mutta tuolla uudessa kodissa olisi tilaa leikkiä enemmän väreillä, kuoseilla.

Tästä olen haaveillut kauan. Tai ei välttämättä tästä, mutta isosta lattiavalaisimesta. Sen haluan, se me tarvitaankin...

Portaikkoon olisi tuollainen täydellinen. Siellä on nykyään puunväriset portaat, niistä tulee valkoiset heti ja muutakin suunnitelmia sinne olisi.

Mutta siltikin yksi ehdoton suosikkini on uuden kodin ikkunat. Ne ovat katosta lattiaan, kooorkeat. Haluan juuri tuollaiset verhot kuin tuossa kuvassa. Ylimmät ikkunat jäävät paljaaksi ja jotkut ihana verhot lähtee alempaa. Takkaa uudessa kodissa ei ole, sille on kyllä siellä paikka jo suunniteltu, mutta se tulee sit vuosien päästä, sit kun ei enään tarvitse pelätä, että joku polttaa siihen itsensä. Edellisessä kodissa meillä oli takka ja pakko tunnustaa, että en ole takan ystävä. Olihan se ekan 6kk ihana ja tunnelmallinen, mutta sitten siitä tuli haiseva ja sotkuinen riesa:D
Kuvan koti on tyyliltään erilainen kuin meidän, joten elkää ajatelko, että tommonen se nyt on, jos on, sitte ehkä, joskus...

Noh, pitäisi pysyä rauhallisena. Voihan olla, että ei suunnitelmat toteudu, mutta kuten sanoin, haaveilu on aika ihanaa... Kauheaa ylä ja alamäkeä omat ajatukset, välillä mietitään, että ei me muuteta tästä mihinkään, on tää niin meidän ja sit välillä ajatellaan, että muutetaan vaan sinne uuteen, kyllä tää menee heti. Pelottaa, että kotiudutaanko me sinne ja sit välillä oikein ärsyttää, että miksei me päästä sinne jo:D

Onko muuten muilla ollut kodin vaihtaminen näin kovan mietinnän alla? Koti on siellä missä on perhe, muu on vain materiaa, mutta mutta, mie ainakin rakastan näitä seiniä:D

perjantai 11. maaliskuuta 2011

Pieni askel...

ihmiselle, suuri harppaus meidän perheelle...

Minähän oon useaan otteeseen kertonut, että meillä ahdasta. Ei siis silleen ahdasta etteikö mahduttas elämään, mutta sen verran ahdasta, että tilaa kaivataan päivittäin.

Ensi syksynä meidän esikoinen aloittaa esikoulun, pian koulunkin, joten sekin ajatus, että esikoisella pitäisi olla oma huone, on ollut ajatuksissa.

Useamman vuoden ajan olemme puhuneet asunnonvaihdosta, mutta mikään muu ei ole tuntunut omalle, sellaiselle, että siellä tahtoisi asua. Ei mikään ennen tätä viikkoa...

Maanantaina sinne mentiin ekan kerran. Ihana, viisi huonetta, keittiö, sauna, oma täysin suojainen piha, oma talo, lasitettu parveke, autokatos, omenapuut, suht uusikin. Aika ihana, niin ihana, että sinne mentiin toisen kerran torstaina. Hei, täällä on korkea katto, aula yläkerrassa ja pihalla terassi, tässä on turvallinen sijainti ja lähellä asuu muitakin lapsia. Tää on sokkeloinen ja suloinen, tää on ihan meidän näköinen.

Tänään saimme soiton "teidän ostotarjous on hyväksytty".

Mikään ei ole vielä varmaa, meillä on ostotarjouksessa oman asunnon myyntiehto, oma on myynnissä, joten nyt vaan odotellaan... Tänään meillä kävi ekat asunnon katsojat, yksi selvittää rahoitusta ja toinen miettii, eihän sitä tiedä jos tämä menisi nopeaankin. Sunnuntaina eka yleisesittely:) Jännittää!

Mikään kiire meillä ei ole, nykyinen koti on ihana ja hyvällä paikalla sekin. Jos tuo toinen ehtii mennä, niin sit se menee, silloin sitä ei oo meille tarkoitettu.

Mutta on tämä jännää...

sunnuntai 6. maaliskuuta 2011

Mitä tulikaan tehtyä...

Naps naps, trikoot palaseksi ja aplikointi puuhiin. Mitäs siitä syntyykään?

No petshoppipaita...

Ja kukkapolvileggarit. Esikoinen ei aio riisua settiä ikinä? Voisko päätellä, että se on mieluinen?

Tänään on kulutettu pulkkamäkeä aivan urakalla. Hyvin liikkuneena näitä ylläolevia saakin vetää kaksin käsin? Eikö? Hyvää laskiaissunnuntaita teille, seuraavaksi taas ompeluksia...

lauantai 5. maaliskuuta 2011

Ku kuvat aina kerro...


Löysin kangaskaupasta tämmöistä ihanaa kuosia. Mukaan lähti valkopohjainen sinisellä kuviolla, valkopohjainen punaisella kuviolla, punapohjainen oranssilla kuviolla ja vihreä tummanvihreällä kuviolla. Tarviiko siis sanoa, että rakastuin kankaaseen? Nämä oli trikoolaatikosta kilohintaan, joten halpaakin vielä ku mikä.

Tein sitten heti täpinöissäni esikoiselle tunikan. Ihana, aivan ihana, kuvia heti.

Mutta kuvissa plaah. Näyttää yöpaidalle kai? Livenä tää on ihana, miksi oi miksi kamera ei suostu tätä näyttämään? Vähä sama ku omat kuvat, eikai se irvistävä mörkö siellä voi olla minä?

Noh, kuitenki. Tämmöinen eilen:)

Mahtava ilma taas tänään. Aamusella oltiin pari tuntia pihalla. Luisteltiin ja leikittiin. Äskettäin 1,5h ripeä kävelylenkki, joten nyt posket punaisena saunaa odottamaan.

perjantai 4. maaliskuuta 2011

Mikä se tämmönen on?



Minä en kerää Muumimukeja, joten en tiedä mikä on uusi tai mikä on ollut jo kauan myynnissä, mutta sen tiedän, että tätä ei ole ennen näkynyt.

Kauppareissulta mukaan lähti muiden Muumimukien kaveriksi tämä tämmöinen. Aika ihana. Tästäkö se lähtee se keräys, ensin ostetaan ne mitkä on kauniit, sitten muitakin ja sitten maksetaan satoja euroja, että saa huuto.netistä sen puuttuvan:D Noh ei kai, taii no parempi olla sanomatta mitään:)

Mulla olisi teille pari vaatepostausta, pikkuisen kankaita, sit sitä aiemmin mainitsemaani remppaakin, mutta arvatkaas mitä. Meidän koneesta meni muistikortinlukija rikki. Yääh, no okei, onneksi piuhalla saa kuvat laitettua koneelle... Mutta sitä sitten ku piuha löytyy:) Joten ollaan kuulolla...

Mukavaa viikonloppua teille toivottelee Dibsukka.

tiistai 1. maaliskuuta 2011

Puhumisesta....

Tänään on maaliskuun ensimmäinen päivä. Kevät tulee rytinällä ja minä tykkään.

Aioin kertoa teille uusimpia shoppailuja, mutta päätin jättää aiheen tuonnemaksi ja puhua jostain muusta. Hmm, mistä puhutaan?

Muistan kun mulla oli ensimmäinen poikakaveri. Mua jännitti, että mitä sen kanssa puhutaan jos ollaan puhelimessa. Tämä oli vielä sitä aikaa kun oli kotipuhelimet ja soitettiin "moii, onko maija kotona". No sitten eräänä päivänä päätin rohkaistua ja soittaa tälle pojalle. Tein muistilapun itselleni jossa luki "kysy mikä sen lempiväri on, kysy onko sillä eläimiä" Näin se puhelu sit meni "moi, maija tässä moi, mikä sun lempiväri on, aijjaa, no onko sulla lemmikkejä, aijjaa, heippa".

Tämä meidän tulinen suhde sitten menikin poikki. Poika etuili mua ruokalassa, sanoin opelle siitä ja ope laitto pojan jonon viimeiseksi. Sinä päivänä oli lasagnea ruokana, joten olihan se katala teko, siis se etuilu. Kerroinko jo, että syöminen on aina ollut minusta mukavaa...

Noh, kun aloitin ammattikoulun, olin jo harjaantunut puhumisessa. Muistan ku ekana päivänä kaikki istu luokassa ihan hiljaa. Sanoin siellä "heii, ei huudeta kaikki kilpaa ku ei kuule mitä toinen sanoo". Luokka alkoi nauramaan ja siitä se juttu sitten alkoikin avautumaan. Nythän tuo olisi ihan surkea heitto, mutta silloin se oli hauskaa. Silloin keksittiin ite sanomat, ei ollut mitään saletisti natsaa ohjelmia... Tai no oli silloin Kummelit sun muut, mutta minusta siitä on niin kauan aikaa, että muistoissani silloin eli vielä dinosauruksia ja telkkari oli pilkkeenä silmäkulmassa sen keksijällä... (moniko googlettaa kuka se on?)

Lapsena puhuin itsekseni, nykyään huomaan yksin kotona ollessani puhuvani yksikseni, minä puhun unissaan, puhun vieraille ihmisille, puhun työkseni, puhun kotona, puhun suihkussa.

Minä tyttö se tykkään puhua.

Oho, nyt karkas... Niin siis, että mistä puhuttas?

Mistä blogeissa puhutaan? Jossain puhutaan muodista, jossain ruuasta. Jossain blogeissa ollaan hulluna lastenvaatteisiin ja jossain puhutaan niiden tekemisestä. Jossain blogissa kirjoitetaan sairaudesta ja jossain moottoriurheilusta. Siitähän ihmiset puhuu mikä niitä kiinnostaa.

Mikä minua blogin perusteella kiinnostaa, no shoppailu, vaatteet ja niin edelleen. Mutta mikä minua oikeasti kiinnostaa? Siis mistä minä puhun ystävieni kanssa? Sekin riippuu, eri ihmisen kanssa puhutaan eri asioista, riippuu mikä tätä toista kiinnostaa.

Jos puhuminen on ihanaa, on kuuntelu lähes yhtä viehättävää. Minun on pakko tunnustaa, että salakuuntelen ihmisiä. Tai no sala ja sala, osan kuulee tahtomattaankin.

Viime viikolla olin kirpparilla ja kuulin seuraavan puhelun: "ei sen vaimo yhtään tajua, siis ei se kuulemma epäile mitään...." Olin jo vetämässä palkokasvia nenään, syyttämässä tätä naista petturiksi perheen rikkojaksi. Hyvä etten nakannut sitä kumisaappaalla otsaan... Ja kuulen lisää "siis se on töissä neljään asti, menen niille lapsenvahdiksi ja Marko vie sen syömään sinne, niiin eikö oo ihanaa". Siellä joku järjesti yllätystä rakkaalleen.

Salakuuntelu on kuuntelun pohjasakkaa. The helmi kuuntelussa on se kun kuulee mielenkiintoisia tarinoita vanhoilta ihmisiltä. Rakastan kuunnella kun joku kertoo elämästään. On ihanaa kuunnella onnen hetkiä, mutta joskus on myös hyvä kuunnella vastoinkäymisistä.

Puhuminen ja kuuntelu. Aika perusjuttuja, ainakin suurimmalle osalle. Paljonko maksaa puhuminen? Ei mitään ja kuinka paljon sillä saa aikaan? Paljonko maksat kun mummi kertoo sinulle tarinan lapsuudestaan, ei mitään, mutta kuinka paljon se antaa.

Miettikää niitä elämän merkittäviä juttuja, kuinka moni liittyy puhumiseen. Sana TAHDON, kertoo äärettömästä rakkaudesta. Rakkautta ei näe, mutta sen voi sanoa. Entäs jos sanot vihoissasi sellaista mitä et tarkoita, se loukkaa. Entä kuuleminen. Lause "hän on tyttö" tai se eka kerta kun joku sanoo "minulla on sinua ikävä".

Jos et osaisi puhua, etkä kuulisi. Miten piirtäisit ikävän?

Puhuminen, se on muuten aika ihanaa.

Niin, mistä me puhuttas??