sunnuntai 31. heinäkuuta 2011

Hyvästi Heinäkuu...

En osaa pukea sanoiksi tätä oloa. Huomenna on elokuu. Ihan varmasti haistoin tänään ilmassa syksyn. Jos syksy lähtisi kotoa, niin se olisi nyt siinä vaiheessa, että pukee eteisessä kenkiä ja miettii minkä takin laittaa päälleen. Ehkä se tarkastaa onko ruskalehdet pakattu laukkuun ja riittääkö sade varmasti. Se soittaa talvelle ja sanoo "muutama viikko ja olen siellä, tavataan pian. Kohta se astuu ovesta ulos ja kaikki on toisin.

Vaikka ei kesä heinäkuuhun lopu, niin silti on haikea olo. Pihalla heräsi kukkaloistoon nuo tulenpunaiset kaunokaiset ja mietin onko luontoäiti tehnyt ne lohduttamaan meitä kesänlapsia. Onko se muistutus siitä, että hengittäkää lämmintä tuulta, antakaa auringon hyväillä ihoa ja kulkekaa paljain varpain kun maa on vielä lämmin?

Istuin tänään tuijottamassa tulta pihalla. Mies rakensi nuotiopaikan jossa istua pimeinä iltoina katselemassa tähtiä ja miettimässä maailman menoa. Tuli lämmitti, oli kotoisa olo ja mietin että onhan elokuussa puolensa. Lähenevän syksyn tunnelma on inspiroiva. Olen aina rakastanut elokuuta!!

On vielä lämpimiä päiviä jäljellä ja kaikki kesän suunnitelmat on tehty. Eskarin, työt jne. voi aloittaa hyvillä mielin. Levänneenä ja onnellisena. Pihalla tarkenee vielä järjestää lettukestit ja lettujen päälle saa tuoreita mansikoita ja vadelmia omalta pihalta.

Elokuussa on ihanaa se, että metsät ja pensaat notkuu antimia ja niitä saa hakea sieltä niin paljon kun jaksaa. Tänään mussutimme mustikoita ja vadelmia kilpaa kirsikoiden kanssa. Nami. Punaherukat saa varmasti ensi viikonloppuna kerätä talteen ja talvipakkasilla mehua juodessa muistaa miten pensaan lehdet kutitti jalkaa kun touhusi pihalla.

Olen kesän ajan kerännyt pihalla olevan ison puun alle erilaisia tuikkukippoja. En malta odottaa mille ne näyttää syysiltana. Lähenevä syksy on pihanlaittajalle kiitoksen paikka. Silloin kukkaloiston ja pihan antimien show alkaa olemaan loppusuoralla. Vielä riittää loppuhuipennus jossa viimeisetkin kukat puhkeaa kukkaan ja kesän aikana kasvaneet antimet saa katselemisen lisäksi maistaa.

En malta odottaa, että saan tehdä elämäni ensimmäisen omenapiirakan omista omenoista.

Elokuussa herätään henkiin. Torilla on ihanaa kulkea kun jokapaikassa tuoksuu tuoreus ja ihmiset ovat palanneet lomilta takaisin kaupunkiin. Tuntuu, että elämä taitaa jatkua kohta normaalisti. Voi kyläillä ja tavata ystäviä helpommin kun koko ajan joku ei ole menossa kesän rientoihin.

Noh. Ryteikön läpi aurinko vielä kurkkii, kuulen sen melkein huutavan minulle "en minä vielä oo menossa" ja niinpä taidan uskoa miestäni kun hän sanoo "ei kesä vielä lopu".

Haikeaa saa olla. Tämä kesä on ollut niin mieletön, että olisin suonut sen jatkuvan ja jatkuvan. Mieletön on ollut viikonloppukin. Kohokohdat oli perjantain Qstok. Oih miten nautin ihmisvilinästä. Kun kävelin yöllä autolleni, kuulin pieniä pätkiä ihmisten keskusteluista. Näin pariskuntien suutelevan. Näin jonkun pettyneen, toisen itkeneen ja erään halavaan onnellisena. Näin elämää niin paljon kerralla, että kun ajoin kotiin, hymyilin koko matkan. Lauantaina oli huippu shoppailureissu huipussa seurassa, illalla korttipeliä ja ihana tunnelma. Tänään vietettiin aikaa keskustan eri leikkipuistoissa ja oltiin vaan.

Mahtavaa, akut ladattu. Siltikin kyllä niiskuttaa, hyvästi heinäkuu!!

Onko teistä haikeaa kun siirrytään elokuulle?

lauantai 30. heinäkuuta 2011

Pitsiä siinä olla pitää.


Ihana sydänkangas pääsi vihdoin tuotantoon. Tunika on simppelin mallinen, melkein mekkomainen. Tein yksityiskohdaksi pääntielle pitsireunusteisen "nappilistan". Suunnittelin tunikan kaveriksi valkoiset velourleggarit, mutta joku "juttu" niihinkin piti löytää. Niinpä legginsit saivat pitsirypytyksen lahkeisiin. Tosi pieni juttu tuo pitsi ommellessa, mutta valmiissa tuotoksessa älytön muutos. Suloinen lapsen päällä:)

Tyttö rakastui settiin ja minä rakastuin röyhelölahkeisiin. Hempeä?

maanantai 25. heinäkuuta 2011

Onnea rakkaat...

Hyvää Syntymäpäivää kultaseni.

Tänään esikoiseni täyttää 6 vuotta ja nuorimmaiseni täyttää 3 vuotta.

Tärkeä päivä, täynnä suuria tunteita.

Esikoinen huolehtii siskostaan. Hän ei kadehdi tai kilpaile. Hän lohduttaa ja opettaa. Oikea mallisisko jos saan sanoa. Esikoinen sanoo ystävilleen "sinä saat olla eka", hän ajattelee aina muita ja pohdiskelee syvällisesti. Hän rakastaa yllätyksiä ja nauraa joka päivä paljon. Hän on herkkä, ei sano pahaa. Esikoinen on näpertelijä. Hän loihtii vaatimattomistakin tarvikkeista upeita teoksia ja piirtelee jokaiseen paperiin mielikuvituksellisia asioita. Hän rakastaa haasteita ja kasaa 150palan palapelin ennen äitiä, eli siis nopeasti. Hän on luova. Hän puhuu paljon ja kyseenalaistaa jokaisen asian. Esikoinen sanoo "ei maailma voi kaatua, se on pyöreä".

Hän on tarkka ja järjestelmällinen. Tavarat ovat aina tiptop omilla paikoillaan ja häntä häiritsee jos huone on sotkuinen. Hän motkottaa jos unohdan valot päälle tai jätä keittiössö kaapin ovet auki. Hän on isin tyttö:)

Esikoinen on määrätietoinen ja päättäväinen. Hänelle on turha ehdottaa päivän asua tai tekemistä. Hän päättää itse. Jos hän ei pidä jostain, hän sanoo sen, mutta kokeilee kuitenkin. Joskus aivan mietin, mistä tämä pieni tyttö on saanut nuin suuren sydämen ja luonteen jolla jonain päivänä vielä siirretään vuoria.

Hän on kiltti. Voi pieni tyttöni. Olet aarteeni ja aina oma pikkuiseni. Onnea omppukukkani!!

Nuorimmainen on rohkea. Siinä kun esikoinen empii uimista, hän on jo sukeltanut veteen. Hän menee leikkipuistossa kiikkumaan vaikka kiikussa olisi teinipoikia. Hän kävelee leuka pystyssä pimeässä ja tarkistaa itse onko sängyn alla mörköjä. Hän ei arkaile tai pyytele anteeksi, hän menee ja tekee.

Häntä ei kiinnosta palapelit tai palikkatornit, hän näpertelee samoin kuin siskonsa, mutta hänen työt ovat räiskyviä ja suuria. Hän seisoo kirja sylissä tuolilla ja isoon ääneen kertoo omaa satua kuvien perusteella. Hän rakastaa tehdä esityksiä ja pukeutuu päivässä viisi kertaa eriin asuun. Hän ei aristele kuraa, eikä pelkää kastematoja. Kun minä kiljun hämähäkkiä, hän tulee ja lätkäisee hämähäkin hengiltä.

Häntä ei kiinnosta onko huone sotkuinen, mutta se häiritsee jos jokaisella pehmolelulla ei ole peittoa. Hän laittaa ikkunan kiinni, ettei Barbeilla tule kylmä ja huolehtii onko kissoilla ruokaa. Pikkukissa nukkuu hänen tyynyllä ja joskus löydän kissanraksuja joita tyttö on sinne tuonut ruuaksi. Hän laittaa karkkipäivänä suklaata kissankuppiin ja huolehtii, että saahan isosiskokin karkkia. Jos hän saa uuden lelun, hän vaatii, että siskonkin pitää saada. Hän saattaa kysyä leikkipuistossa vieraalta lapselta, että paleleeko sinua, ja jos palelee, on hän valmis antamaan oman takkinsa.

Hän on kova pussailemaan ja halaamaan. Kun isi tulee töistä, hän menee vastaa ja kysyy "oliko kiva työpäivä" ja antaa päälle suuren halin. Hän kömpii öisin meidän keskelle nukkumaan jos näkee pahaa unta ja potkii niin paljon, että isin pitää kantaa samantien omaan sänkyyn takaisin.

Hän tykkää kokkailla ja joka kerta kun laitamme ruokaa, hän tulee tuolin kanssa viereen seisomaan. Salaatit meillä tekeekin nuorimmainen:D

Hän nauraa ja hymyilee aina. Jos hän ei hymyile, on jotain todella vialla:) Hän on äidin tyttö:)

Minun pieni tyttö, minun oma sankari! Onnea lyspytteri:)

Tämä päivä on erikoinen. Kun nuorimmainen syntyi, oli esikoinen saman ikäinen kun mitä nuorimmainen on nyt. En tiedä millaista elämä on kolmevuotiaan kanssa kun ei ole vauvaa. Tytöt leikkii aina keskenään ja nuorimmainen on omatoiminen kaikessa. Tuntuu, että tästä alkaa uusi jakso elämässä. Kaikki on niin paljon helpompaa ja voimme tehdä asioita mitkä pienten lasten kanssa ei ole niin yksinkertaisia. Asioihin voi keskittyä paremmin ja "omaa aikaa" on tuplasti enemmän kuin ennen. Tämä tuntuu hyvälle. Uusi aikakausi alkaa hyvillä mielin:)

perjantai 22. heinäkuuta 2011

Rakas päiväkirja...

Tänään on ollut kotipäivä isolla k:lla. Haahuilin yömekossa puolillepäivin, join paljon kahvia ja söin liikaa eilen tekemääni ihanaa mansikkapiirakkaa. Ulkona on ollut tuskastuttavan painostava ilma. Pilvistä, sateista ja liian kuumaa. Sisällä on ihanan viileää, joten täällä köllöttelen kuin emokarhu.

Järkkäsin miehelle yllätyksen tänään. Käskin miehen veljeä pyytämään miehen tallille korjaamaan muka moottoripyörää. Oikeasti miestä odotti tallilla biljardin peluu, muutama huurteinen ja hyvä seura. Miehen viimeinen lomapäivä on tänään. Halusin täydellisen loman kunniaksi viimeiselle illalle jotain täysin normaalista poikkeavaa. Mies käy juhlimassa, ööö, kerran kahdessa vuodessa, joten eikö ollut aika passittaa mies juhlimaan.

Kun mies on poissa, niin vaimo istuu singerillä. Otin ja ompelin tänään pari juttua esikoiselle. Lapset pyöri kaverina ja ideoi, että seuraavassa tunikassa voisi olla keiju, keijulinna, pikkulintuja ja auringonsäteitä. Ajattelin, että lienee pakko oppia aplikoimaan:D Pian onneksi homma kääntyikin siihen, että edellämainitut piti tyttöjen saada tehdä muovailuvahasta. Minulta kinuttiin kangassuikaleita sun muuta, että teos valmistuisi...

Jossain vaiheessa menin katsomaan tuotosta ja se olikin muuttunut muffinikaupaksi... Siinä sitten istuin puolisen tuntia leikkimässä asiakasta jonka piti tilata aina rinsessamuffini kermavaahdolla... Siinä vaiheessa kun minun hiustenmuotoiluvaahtoa yritettiin saada leikki kermavaahdoksi, päätin, että ULOS!

Niinpä siis suunnitelmissa suunta pihalle ja samalla kirjastoon. Ehdin, samalla kun tytöt pakkasi kirjoja, saada sienipaidan valmiiksi. Poseeraamiseen piti lahjoa sillä, että illalla saa jäätelöä... Koska toinen tyttö saa jäätelöä, niin toisen tytön piti saada poseerata kans, tosin ei äidin ompelemassa jutussa, vaan isin t-paidassa... Noh, voitte kuvitella tommosen metrisen naperon isimiehen xl kokoiseen t-paitaan:D Siinä sitä paitaa sovitellessa tytöt päätti alkaa leikkimään munamiestä, joten lähtö piiiiiikkkkasen venyi...

Odotellessa otin ja ompelin piposen. Näitä onkin tulossa nyt heti perään toinen. Varma hitti, tämän kohdalla ei tarvinut lahjoa sovittamaan, pikemminkin piti ratkaista kiista kumpi saa sovittaa:D

Noh, tässä vaiheessa päivää me päästiin jo sinne ulos. Kuuma, niin kuuma, että meikäläisen hermot huusi päästä ilmastoituun autoon. Niinpä mutkien kautta kirjastoon. Sain lainattua viimeisen osan Sophie Kinsellan Himoshoppaaja sarjaan, jesss. Kaupan kautta kotiin ja pihalle hetki kiroamaan tukaluutta. Päätin käyttää "koska äiti niin sanoo" sananvaltaa ja käskin katraan sisälle. Sisällä lapset häipyi leikkeihinsä ja päätin jatkaa ompelua.

Tällä kertaa tuotoksena simppeli mekko. Ilman paitaa alla tuo on iso, mutta paidan kanssa varmasti istu paremmin päälle. Velourmekko on syksyksi suunniteltu, joten hyvä niin.

Isimies oli aamusella reipas. Minun koomaillessa kahvin kanssa hän otti ja siivosi koko kodin ja laittoin ison satsin hyvää ruokaa. Minulla on ollut tänään kotitöiden osalta vapaata, töiden osalta vapaata, aivotoiminnan osalta vapaata, joten johonkin energia piti purkaa. Ompelut on tehty, lapset nyt nukkuu, joten Sophien kimppuun ja rentoa iltaa toivotellen.

Toivottavasti miehellä on ihana ilta. Minä höpsönä pikkuisen ikävöin hänen seuraa, mutta varmasti kyllä nautin yksinäisyydestä ja hiljaisuudesta.

Rentoa viikonloppua!!!

lauantai 16. heinäkuuta 2011

Valmistuneen rempan kuvia...


Kerroinkin tässä yksi ilta, että ulkona sataa ja mies alkoi maalaamaan portaiden puista kaidetta valkoiseksi. Noh, se homma "vähän" karkasi... Innostuttiin ja tässä tulos:)

ENNEN siis kaide yläkerrassa ja portaissa oli tuollaista kellertävää puuta.

NYT molemmat ovat valkoisia. Kun kaiteen väri vaihtui, tajusimme, että portaiden ja yläkerran parketti on kertakaikkisen ruma. Niinpä vaihdoimme koko yläkertaan pähkinän värisen laminaatin. Oih, rakastan tuota tummaa lattiaa!!

ENNEN: Portaissa oli tuota samaa kammottavaa parkettia kuin yläkerrassa.

NYT: portaissa on valkoinen maali.

ENNEN: Kun portaat oli maalattu, kaiteet oli maalattu, maalasimme myös nuo talolyhtyjen alla olevat pikkutasot valkoiseksi. Uusia lattia oli saatu paikoilleen ja kaikki oli kivasti, tulimme alakertaan ja kesken Discovery chanelin katsomista päätimme repiä tuon kammottavan harmaan levyn seinästä irti.

Laitoimme seinään tuollaisen himmeäkuultoisen tapetin...

NYT: Ja tadaa, poissa harmaa, tilalla tapetti ja hyllynkin kerkesin tuohon naputella...

Uusimme valaisimet eteiseen ja portaikkoon.

Nyt luonnollisesti olen ihan mielissäni.

Huomasitteko te eroa?

Pakko muuten laittaa vielä kuva tästä. Nappirasiaksi suunniteltu teelaatikko saikin paikkansa Kivituikkujen säilytysboksina. Nuo kerää pölyä mahdottomasti, mutta nyt ne säilyy suojassa silloin kun niitä ei käytä.

Niin, maalasimme siis kaiteet ja portaat. Uusimme yläkerran lattian. Vaihdoimme valaisimet. Poistimme olohuoneen harmaan levyn ja tapetoimme seinät. Aika paljon, heh, mutta ei kaikki. Uusi lattia yläkerrassa oli niin ihana, että vanha viininpunainen maaliseinä oli suorastaan häpeäksi uudelle lattialle. Niinpä seinä sai uuden iiihanan tapetin ja järkkää vaihtamalla työhuoneesta tuli entistä mukavampi. Sama homma makuuhuoneessa, sielläkin uusi tapetti, uusi valaisin ja uusi järkkä. Kurkkaillaanko niitä vaikka seuraavaksi? Sen lienee kaikki voi myöntää, että mieheni on ollut super ahkera muutamana päivänä!!!! Kiitos rakas!!!!

tiistai 12. heinäkuuta 2011

Sadepäivää... Ja huonoa huumoria...


Eilen omaa kirppispöytää järkkäillessä osui silmäni naapuripöydän tuollaiseen ihanaan lasimaljaan. Tuollaista olen katsellut aikaisemminkin ja nyt se lähti mukaani. Nyt siellä on vaahtokarkkeja, karkki- ja pähkinäkupposeksi sitä ajattelinkin, mutta tuollahan voisi pitää vaikka mitä.

Oletteko muuten maistanut näitä valkoisia BBQ vaahtokarkkeja? Me paistetaan näitä aina nuotiolla ja ovat hyviä. Jotkut vaahtokarkit menee helposti pilalle, mutta nuo on helppo lastenkin paistaa. Itseasiassa meillä ainakin lapset näitä juuri osaakin paistaa;) Harmikseni en nyt muista valmistajaa, mutta kertokaa joku muu jos hoksaatte?

Minun pitäisi varmaan viikonloppuna laittaa lottoa, sillä niin uskomaton on onneni ollut viime aikoina kirppislöytöjen suhteen. Noh, ehkei ne kaikille aarteita ole, mutta minun loputtomaan sisustushimoon nuo ovat kuin tehty. Eikö se niin mennyt, että toisen romu, on toisen aarre:) Rakastan sitä kun löydän kotiini jotain kaunista.

Lasiesineet ovat vieneet sydämeni. On sama onko se kannu, lautanen, lasi tai mikä vaan. Jos se on kaunis, se saa kodin. Eilen samaiselta kirppisreissulta mukaani tarttui tuollainen lautanen.

Se sai paikkansa yläkerrasta. Lautanen on sen verran iso, että siihen mahtuu monta isoa kynttilää. Näitä onkin ollut mukava poltella nyt hämäränä sadeiltasella.

Tämä on minusta aivan ihana löytö. Rasiasta saa kodin lukuisat nappini. Toisaalta, tuossa voisi säilyttää vaikka koruja, kynsilakkoja tai mitä vaan. Veikkaan, että tuo on oikeasti teepusseille?

Tai en tiedä, ehkä se on niille iso. Pitäisi katsoa mitä teksti tarkoittaa. Mies kiusaa, että siinä lukee: tai no en ees kehtaa sanoa minkä asian säilytyslokerikko, mutta se viittaa aikuistenjuttuihin......

Tuo peili lähti mukaan myös. En tiedä pidänkö sen peilinä vaikko valokuvakehyksenä? Jokatapauksessa se on jotenkin kamalan suloinen.

Noh tänään ei olla ajateltukkaan kirppiksiä. Oltiin päivällä Hoplopissa riehkaamassa oikein olan takaa. Siellä oli paljon porukkaa kun lähdettiin, mutta mennessä hieman väljempää. Tytöt juoksi itsensä aivan läkähdyksiin, enkä minäkään moiselta välttynyt. Huh, olihan lämmin. Hoplopin jälkeen tultiin kotiin laittamaan hyvää ruokaa ja jälkkäriksi leikittiin jäätelöbaaria. Tarjolla oli kolmea erilaista jäätelöä, kastikkeita, suklaavohvelikeksejä ja strösseleitä. Lapset rakasti jätskibaaria ja sitä toivottiin huomiseksi uudelleen. Onhan se mukavaa aikuistenkin mielestä, joten jälleen puuha jota suosittelen. Näin kesäaikaan mansikat kuuluu settiin ehdottomasti. Meidän kasvattimansikat ei kuppeihin asti päätynyt, mutta lähelle;)

Ilta ollaan ihasteltu valmistunutta remonttia, iiih, käyty pikkuisen kurkkaamassa sadetta ja rotkosteltu leffojen kimpussa. Tänään on siis ihan koko päivän satanut, huomiseksi näyttäisi samaa? Missäs se aurinko luuraa? Ei sillä, että valittaisin. Sade on ihanaa. Tämä hämäryys on suloista. Siltikin monta päivää sadetta on liikaa. Haluan aurinkoa. Haluan pihalle lukemaan kirjaa ja loikoilemaan viltin päälle.

Niin, tämmöistä rentoa sadepäivää tänne:) Mitäs teille muille?

ps. tuo pahuksen kysely oikeassa yläreunassa ei toimi tippaakaan... Onko se aina nuin hanurista, vai enkö vaan osaa...

Tuo hanuri sana on kyllä kamala, pitäisi lopettaa sen käyttö, sillä mieheni isä soittaa haitaria ja sitä puhutellaan hanuriksi. Minulle hanuri on takapuoli, hänelle soitin....

Kuvitelkaa kuinka on naurussa pitelemistä seuraavissa lauseissa: Varoitan, todella huononmaun läppää...

Miehen isä sanoo:
- Soitimme hanuria koko illan kavereiden kanssa
- Ruottista saa kuule hyviä hanureita
- Oon päivän rämplännyt hanuria
- Kattelin netistä hanuria
- Maksoin hanurista tosi vähän
- Pertillä on semmoinen hanuri, että oksat pois
- Hanuri on epävireessä
- Kaikki ne ei vaan tajua hanurin päälle.......

Jne..... Joskus oikein hävettää miten lapsellinen olen. Viimeksi kun appiukko soitti, meinasin kuolla nauruun... Hän totesi "Tarvisin oman huoneen hanurin rämpläämiseen"...

Juu, nyt lopetan:) Anteeksi!!

sunnuntai 10. heinäkuuta 2011

Esikoisen huonetta...


Esikoisen huone on ollut tytölle mieluinen. Minulle se tuntuu keskeneräiselle. Joku puuttuu, mutten osaa oikein hahmottaa, että mikä. Matto voisi olla parempi, tapettikin on laittamatta, mutta ei se siitä johdu. Huone laitettiin kiireessä järjestykseen ja se näkyy. Tavaroiden paikat ei ole niin harkittuja kuin haluaisin. Samaten yksityiskohdat puuttuu. Toki kyseessä on lapsen huone, joten minulle sen ei tarvikkaan olla niin täydellinen, mutta ainahan muutos parempaan on suotavaa:)

Niitä yksityiskohtia sitten mietiskellessä törmäsin kaupassa tuollaiseen linnunpönttöön. Ihana, ajattelin. Suunnittelin sen ensin omenapuun oksalle roikkumaan, mutta kotona huomasin, että sen paikka on ehdottomasti tytön huoneessa.

Onhan huoneessa jo lintuhäkki, niin miksei pönttöäkin... Verhoista bloggailin aiemmin, ne siis tuli ja ovat ihanat. Vielä pitäisi löytää suloinen sängynpeite ja se matto, mutta niillä ei kiire.

Lelut ja askartelujutut on piilossa kaapeissa. Rakastan purkkeja ja laatikoita joinne lajitella pikkujuttuja. Tuo ihana sydänpurkki on uusi kirppislöytö.

Ikkunoissa roikkuu tuikkukippoja. Niihin ei oikeita kynttilöitä tule, mutta pimeällä niissä on led tuikut.

Sängyn alla on laatikko täynnä Barbeja. Ne leväytetään lattialle joka päivä ja leikitään kunnolla. Tyttö tykkää siisteydestä (on jopa niin järjestelmällinen, että motkottaa minullekkin jos en laita tavaroita paikalleen), joten kerää lelut ennen nukkumaanmenoa pois. Olen suunnitellut tekeväni viimeiseen kaappiin tilaa parille alimmalle hyllylle, että sinne voisi rakentaa Barbielle talon. Ei tarvisi aloittaa leikkiä aina uudelleen. Esikoinen tykkäsi ideasta ja nyt onkin etsinnässä kalusteita Barbielle. Ehkäpä synttärit tuovat asiaan apua. Ainakin ihana ruokaryhmä on kotiutumassa Ebaysta...

Sängyn vieressä oleva naulakko on aivan liian pieni tarkoitukseensa. Olen etsinyt siihen naulakkoa ja nyt löysin. Maatuskat ovat ihania, joten sopii meille. Nuihin kelpaa ripustaa roolipuvut ja muut.

Tuon pitkulan säilytysjutun löysin muuton aikana. Se sai paikkansa tytön huoneesta. Tuossa kohtaa on katto tooooosi korkea, joten kiinnitin pussukan tommoiseen amppelikoukkuun. Kissat muuten tykkää nukkua nuissa lokerikoissa. Kiinnitysnaru sinkuu kun kaksi kisua koisii lokerikoissa. Vielä olisi kolmannelle tilaa;)

Hih, tämän ihanan piianpeilin ostin aikoinaan itselleni. Nyt tyttö pyysi "saisinko sen omaan huoneeseen, että saan laittaa sinne pinnit ja pompulat ja näen kammata hiukset..." Voisiko pyyntöön sanoa ei?

Niin, tuossa siis pari palaa tytön huoneesta. Se on vielä vaiheessa, joten ihan innolla sitä en esittele, mutta esittelen kuitenkin. Nuorimmaisen huonetta voitaisi katsoa kans, nämä ovat nimittäin itsellenikin tosi kivaa luettavaa sitten vuoden päästä. Näkee muutoksen hyvin.

Sitten loppuun superlöytö!!! Kirppispöytää täydennellessä mies kierteli pöytiä. Hän etsii tytöille usein elokuvia ja nyt tärppäsi. Kaikki dvd levyt virheettömiä, maksoivat 1€ /kpl. Katsoin kun hän tuli luokseni kori täynnä leffoja ja sanoi "uskomaton juttu", katsoin leffojen nimiä ja totesin, näähän on tyttöjen suosikkeja ja silloin vasta tajusin hinnan:D Niin että jälleen saa sanoa, kyllä kirppikset ovat ihania!! Omassa pöydässä oli eilen käynyt kuhina. Vein tänä aamuna lisää tavaraa ja sitä mahtuikin pöytään kun siitä oli mennyt tosi hyvin vaatetta. Huomasin, että isot koot oli mennyt kaikki, joten niitä onneksi oli tänään mukana. Huomenna taas lisää:)

Nyt remppaa jatkamaan. Se kaiteiden maalaus eilen vähän, öhöm, karkasi....

lauantai 9. heinäkuuta 2011

Uutta ja vanhaa kotiin...


Huh, 20 metriä kangasta... Neljä verhoa, ompelua loputtomiin. Onneksi mieheni hoiti verhojen silityksen:) Mahdoton saada kuvaa ukkosen pimentämällä ilmalla, mutta huomaatte varmasti idean. Verhot ovat ylipitkät, ne on valkoisilla pitsinauhoilla sidottu yhteen. Pitsinauhoista roikkuu Pentikin timanttikristalleja.

Ylhäältä verhoissa on erilaisista pitsinauhoista tehdyt lenkit. Tuovat pituuteen keveyttä ja ilmavuutta. On nämä vaivan arvoiset, vaikka alkuun tuntui että ei tuu mitään:D

Kesä on kynttilähullun huippuaikaa. Olen ostanut ensi talvea ajatellen hirmumäärän kynttilöitä. Nuo korkeat vaniljahakynttilät miinus 70%.

Mutta suinkaan ne ei ollut mitä haluan näyttää, vaan niiden alla oleva lasilautanen. Tämä ihana lautanen löytyi, yllätys yllätys, kirpparilta.

Purkkihullun kokoelma on karttunut kahdella uudella pikkupurkilla. Kolmas samanlainen, mutta korkeampi. Siitä ei kuvaa kun kerkesin kaataa sen täyteen suklaamuroja;) Joku vielä näkee, että meidän muksut syö muroja;) Lasijuttuja olen muutenkin saanut nyt hyvin kasaan. Löysin suloisen lasikannun ja sarjaan kuuluvat neljä lasia.

Joskus yksinkertainen vie sydämen. Niinku nyt tämä laudan pätkä nipsulla. Tähän on huippu kiinnittää muistilaput tahi kauppalista.

Tämä kynttelikkö ihanuus käveli kirpparilla vastaan. Nappasin sen mukaan samantien. Tuollaista olen etsinyt meidän kotiin ja nyt se tuli täydellisenä vastaan. Värit on muuten samaa sävyä kuin ruokaryhmä. Antiikkikynttilöitä miinus 50% alesta, joten yksi haave taas saatu:) Näen jo ihania kattauksia tuon ympärille, näen Joulupöydän tuon kanssa ja syksyillat, huoh.

Tämä on mieheni ostama kynttiläjuttu kotiin, muisto pohjoisesta. Isoon lasikupuun saa laitettua hyvän kokoisen kynttilälyhdyn, joten varmasti iltojen pimetessä tämä tulee olemaan suosittu. Tykkään kovasti!

Täällä on ollut tänään tukala päivä. Hetki sitten taivas tummui ja ukkonen tuli päälle. Mieheni ilman viilentymisestä innostui ja alkoi maalaamaan portaikon kaiteita. Siitä se portaiden uusi ilme lähtee. Seuraavaksi voisin postailla tyttöjen huoneiden hankintoja, ehkä vähän Ebayn tuomisia jne..

Mukavaa viikonloppua!!

ps. Sanna, kurkkaa kirppispostauksen kommentti, siellä tarjoiltiin haalaria...