lauantai 31. maaliskuuta 2012

Pääsiäistä odottamaan...

Käytiin aamupäivällä metsässä kävelyllä ja napattiin mukaan muutama pajunkissa. Mieletön tunnelma kun aurinko paistoi, hanki kantoi virheettömästi ja ilmassa tuoksui raikas kevät. Ollaan tällä viikolla oltu paljon sisällä kun esikoinen on ollut korkeassa kuumeessa, joten raitis ilma tuntui aivan hemmottelulle...

Kotona aloitettiin heti oksien koristelu ja jossain vaiheessa ihmettelin nuorimmaisen hiljaista olemusta. Arvasi heti, että esikoista vaivannut kuume oli nyt tarttunut pieneen. Tytön kuume huiteli 38.5 asteessa. Niinpä koristelujen jälkeen päivä onkin kulunut kotosalla leffaa katsellen ja lepäillen...

Huomenna on jännä päivä kun tytöt odottelee noitia kylään. Esikoisen kaverit ovat pyytäneet häntä virpomaan, mutta emme uskaltaneet sopia mitään kun kuume ja flunssa oli niin tiukassa. Huomenna jos nuorimmaisen vointi on hyvä, käydään ainakin mummille oksa viemässä... Esikoinen saattaa käväistä naapurien talot, riippuu nyt vähän tosiaan olosta.

Viime vuonna tähän aikaan meillä oli muuttotohinat ja mitään pääsiäistä ei laitettu. Vuosi on mennyt nopeasti, kamalan nopeasti.

Tänä vuonna meillä sitten vietetään pääsiäistä jännissä tunnelmissa. Nimittäin kotiin löytyi kirpparilta parilla eurolla vaaleanpunainen taikakana. Taikakanan erikoisuus selvisi vahingossa. Yhtenä päivänä sen sisälle laitettiin pieniä munia säilöön. Kun kannen alle kurkattiin. Oli kana taikonut sinne ison munan. Kana munii pääsiäiseen asti erilaisia pikkuherkkuja. Tytöt laittavat vuorotellen kanan sisälle pikkumunia ja pari kertaa päivässä pikkumunista on tullutkin isompi muna, pupu, patukka tms... Mitä lähemmäs ensi viikon loppua päästään, sitä isompia munia kana tekee. Meillä ei siis tänä vuonna käy pääsiäispupu ollenkaan, vaan munat tekee Taikakana:)

Noh, esikoinen katselee hommaa hieman sen näköisenä, että uskoisko. Mutta nuorimmaiseen uppoaa tarina täysin. Tänään meillä kävi pappa kylässä ja hän muisteli, että hänen lapsuuden yksi ihanin muisto oli se kun aapiskukko piilotti kirjan väliin pikkuleipiä aina kun oppi uusia kirjaimia tai jos sai hyvin luettua. Onhan se satua, joidenkin mielestä tyhmääkin, mutta meidän mielestä lapsuus on niin lyhyt aika ihmiselossa, että sen pitää sisältää taikuttaa, satuja ja muuta ihmeellistä.

Näihin tunnelmiin. Lähden sytyttämään kynttilät. Tiedättekin mikä tunti alkaa pian. Onneksi läppärin akku on täysi;)

ps. KIITOS alempaan postaukseen tulleista kommenteista.

Ei kommentteja: