lauantai 10. maaliskuuta 2012

Tylsää...


Muuttaisitko sinä kuvan taloon asumaan. Minä olen usein haaveillut juuri tuollaisesta sokkeloisesta ja suloisesta talosta. Lienee vastaus selvä, muuttaisin...

Mutta en ole muuttamassa, löysin vaan kuvan googlen ihmeellisestä maailmasta:D

Se, että miksi googlettelen täällä, onkin ihan toinen juttu. Etsin kuvia erääseen ompelujuttuun, mutta päädyn aiheen sijasta katselemaan taloja ja Venäjänsinisiä kissoja. Katselen lastenvaatteita ja sohvia.

Mulla on tänään todellinen tylsyyspäivä! Tylsyys johtuu siitä, että joku aika sitten kiusannut flunssa palasi torstaina takaisin korkean kuumeen kanssa. Sinnikkäästi taistelin pöpöä vastaan ja puuhastelin yhtä sun toista, kunnes perjantaina kaaduin sänkyyn ja lepolinjalla ollaan. Olin tänään tosin ulkona tuossa kotopihalla, vau mikä ilma!! Auringonvalossa kuumaa kahvia, tuntui ihanalle. Mutta minnekkään kauemmas en tohtinut lähteä liikkumaan ettei uusiutunut pöpö tee pahojaan. No eihän tässä oleilussa mitään vikaa ole, mutta meillä oli suunnitelmissa lähteä eilen mökille ja siksi kipeänä olo harmittaa. Onneksi ei ehditty sanoa lapsille mitään reissusta, joten saan niellä pettymystä ihan yksinäni:D

Onneako? Kuulin tänään mökin lähellä asuvalta tutulta, että paikkakunnalla oli ollut eilen niin kova lumimyräkkä, että tiet oli paikoin poikki ja liikenne muutenkin sekaisin. Tänään paikoin ei ollut päässyt edelleenkään liikkumaan, joten nyt olen oikeastaan aika hyvillään reissun peruuntumisesta... Ja mökille voi mennä milloin vaan, niin senkään takia tässä ei nyt mitään hätää ole. Loppujen lopuksi tärkeintä lienee parantuminen. Tämä flunssa tuntuu ärhäkälle tapaukselle, joten haluaisin nyt mielellään eroon moisesta. Meidän perheessä kaikki muut onneksi onkin terveenä!!

Huomenna toivon olevani jo sen verran kuosissa, että pääsisi tekemään jotain kivaa. Lapsia äidin nuha ei onneksi haittaa, he ovat leikkineet ystävien kanssa tuossa omalla pihalla ja tänäänhän on ollut extra kiva päivä kun on karkkipäivä. Ostettiin lapsille läjä uusia Barbapapa kindermunia ja koitetaan saada kerättyä niistä koko sarja. Mikäs sen jännempää kuin odottaa, että mikä hahmo seuraavassa on. Niitä elämän pieniä iloja nääs. Ettei menisi ihan sokerihumalan puolelle, niin saattaa olla, että olen yhden (kröhöm, kahden... okei kolmen) munan verran auttanut.

Niin, ei mulla mitään asiaa. Kunhan aikani kuluksi näpyttelen. Kuten sanoin, tämä "vaan oleminen" käy tylsäksi. Mulle se "vaan oleminen" tarkoittaa käytännössä normaalisti ihan muuta kuin tätä:D Normaalisti vaan oleskellessa leivotaan, ulkoillaan kunnolla, tehdään hyvää ruokaa, ollaan kavereiden kanssa, askarrellaan tai tuunaillaan.

Mukavaa iltaa teille lukijaiseni!! Uusia on taas joukkoon saapunut, joten tervetuloa!!

4 kommenttia:

Cartsu kirjoitti...

Hienon näköinen ja värinen talo, mut en kyl muuttais sellaseen... Mulla on ollut lapsesta saakka vilkas mielikuvitus ja toi talo muistuttaa malliltaan monen, monen kauhuelokuvien taloa! :D

jarna kirjoitti...

Muuttaisin oitis! Olisi ihanaa nauttia aamukahvit tornissa ihailleen nousevaa aurinkoa ja iltateet kuistilla kuunnellen sirkkojen siritystä ja ihailleen lyhtyjen keltaista valoa puissa.

dibsukka kirjoitti...

Cartsu: Uihh, syyspimeät, yksin kotona, iiks:)

Jarna: Samansuuntaisia ajatuksia minullakin.

Lumikettu... kirjoitti...

Ihana talo.

Meilläkin (ilmeisesti) Barbapapojen metsästys menossa, mutta sokerihumalasta ei tarvitse muiden kun miehen kärsiä. Voi olla ettei hänkään tämän jälkeen hetkeen halua kuullakaan Kindermunista :)