sunnuntai 29. heinäkuuta 2012

Kissojen kuulumisia... ja omistajankin...

 Nyt on kulunut viikko siitä kun haettiin pikkukissa meille. Wilma on edelleen vähän varuillaa uuden kaverin kanssa, mutta leikit sujuu ja viime yönä nukkuivat vierekkäin minun vieressä. Hih, yksi kissa tyynyllä, toinen kainalossa ja kolmas jaloissa.
 Ruusu ja pikkukissa taasen ovat jo aivan ystäviä. Kolmikko osaa jo ottaa iltavillit keskenään ja voi sitä jytinää kun portaissa leikitään.
 Ruusu on selkeästi aivan "myyty" pikkukissalle. Pikkukissaa taasen ihmetyttää suuresti, että missä kaverin häntä on.
Ja voi tätä ihanaa. Tuntuu niin kuin tämä olisi ollut meillä aina. Ihanan kiltti ja suloinen pentu.
 Tämä viikonloppu on ollut todella erikoinen. Nuorimmaisemme oli perjantaina elämänsä ensimmäisen kerran yökylässä, esikoinen oli yökylässä myös. Olimme miehen kanssa Qstockissa ja voih, näin Apocalyptican! Yöllä ajelimme pitkän reitin kautta kotiin, kävimme syömässä pikaruokaa ja ihmettelimme yöelämää. Siitä on yli 7v aikaa kun viimeksi olimme liikenteessä kaksin. Tuntui niiiiiiin oudolle. 

Eilinen menikin sitten kotona. Olimme notskilla paistamassa makkaraa, uimme ja nautimme helteesä. Illalla katsottiin elokuvaa ja siellä tyynyjen keskellä kelliessä ajattelin, että oli perjantaina ihanaa, mutta kyllä koti on kuitenkin se maailman paras paikka. Liekkö vanhuus iskenyt vai mikä, mutta kotikissoja ollaan.
Olemme mieheni kanssa olleet yhdessä noin kymmenen vuotta. Oli aivan ihanaa huomata, että ilta kaksin oli ihan yhtä hauska kuin silloin "alkuaikoina". Ellei jopa hauskempikin. Nauroimme aivan katketaksemme, kävimme hyviä keskusteluja ja olimme kuin pahaset vastarakastuneet. Uskotteko, että tässä maailmassa voi löytää "sen oikean". Onhan tämä kamalaa lässytystä, anteeksi, mutta olen vain niin onnellinen miehestäni.

1 kommentti:

Doris kirjoitti...

Hei! Ihanaa, että olet onnellinen miehestäsi, edelleen! Se on ihan parasta ja mielestäni sitä saa ja kuuluu hehkutella. Kateellisten panettelua, jos joku siitä harmistuu!
Meillä täällä on muutama yhteinen vuosi enemmän ja edelleen tuo Mies vaan on niin paras ja ihanin. Ja ne kaksin vietetyt hetket, ne vasta ihania ovat. Ja tärkeitä. Mutta kaikkein tärkeintä mielestäni on se arki, kuitenkin. Tai se että se sujuu ja että siitäkin osaa nauttia. Että voi höpsötellä koko perhe yhdessä, levähtää illalla oman kullan kainalossa, että ne omat ihanat typyt ovat ihan lähellä. Vaikka välillä pyykkivuori kaatuu niskaan ja villakoirat uuvuttavat ja kaikki maistuu ihan kalapuikoilta ... silti sen arjen pitää olla hyvää ja mukavaa. Eikö?
Mukavaa elokuun alkua sinne!