perjantai 20. heinäkuuta 2012

Taas perjantai...

Ei ole totta. Taas on perjantai. Ihan vastahan se oli. Viikko on mennyt aivan hulinalla. Ollaan kyläilty, retkeilty ja käyty ajelemassa vähän kauempana kuin kotikulmilla. Siitä tulikin mieleen...
Liikenteessä ollessa näkee hauskoja juttuja jos vaan osaa katsoa ympärilleen. En puhu ihmisten kyyläämisestä vaan ihan silmät auki elämisestä. Eräänä päivänä meitä vastaan tuli moottoripyörä jonka kyydissä kuskin edessä istui koira. Koirallakin oli kypärä. Supersuloinen ilmestys.
Me ollaan herkuteltu "luonnon karkeilla" lähes päivittäin. Huomatkaa kaunis asetelma, oikeastaan tästä kuvasta käy ilmi kesän meiniki. Rennosti, siitä vaan. Rentoa on on myös kanssaihmisten kulku kesäisin. Näin yksi päivä vanhan naisen pukkaavan kahta koiraa lasten matkarattaissa. Tuohan on vielä ihan suht normaali näky, mutta erityisen herttaisen asiasta teki se, että näinen kävi ostamassa jäätelön. Syötti sitä kummallekkin koiralle vuorotellen ja välillä lipaisi itsekkin. Vaikka jäätelö ei kuulu koiran ruokavalioon, niin jotenkin tästä kolmikosta tuli käsittämättömän hyvä mieli. Eläinystävät on monille niin kovin rakkaita ja ehkä jopa niitä ainoita ystäviä. Eläimet on hassuja. Olen nähnyt monta kertaa auton menevän ohi niin, että takaikkunasta kurkkii koiranpää ja kieli roikkuu metrin verran ilmassa väpättäen. Jos kyseiset koirat osaisi puhua, niin ne varmaan huutaisi "oujeee".
Kesällä ihmiset ovat hyvällä tuulella. Vannon, että hymyjä näkee enemmän. Liekkö kesä saa ihmiset heltymään vai mistä johtuu se, että kahtena kertana torilla kahvilla istuessani olen nähnyt kun oman suun sijasta pulla katoaa lintuille. Lokkeja inhoaa kaikki, mutta kait sitä jotenkin tuntee olevan lähellä luontoa kun nuo valkoiset kakkiaiset kumartelee edessä pullanmurun toivossa. Torilla kun istuu, näkee vaikka mitä. Oi näitä rakastuneita pareja jotka pysähtyvät korukojulle ostamaan rakkaalleen sitä täydellistä korua. Pieniä lapsia tötteröt kourassa, se ilme kun maistelee ekan kerran ja voih, se ilme kun pallo putoaa maahan. Torilla on selkeitä vakkariporukoita, sinne kokoonnutaan jo aamulla ja jos joku puuttuu, mietitään isoon ääneen, että missä "Arska". Sitten kun puuttuva palanen vihdoin saapuu, niin oi sitä vilpittömää onnen tunnetta kun porukka on kasassa. 

Näin yhtenä päivänä kun mies juotti omasta vesipullosta koiraansa. Homma ei oikein onnistunut ja niinpä mies kaatoi vettä omaan lippalakkiin.

Kyllä me ihmiset osataan olla herttaisia, ihan tavallisia.

1 kommentti:

Anonyymi kirjoitti...

Ihana postaus, tuli hyvä mieli :)

- Anna