tiistai 6. marraskuuta 2012

Ei mulle mitään satu...

Mites teillä vakuutusasiat?

Koti on vakuutettu? Autokin on?

Onko lainaturvaa? Henkivakuutusta? Tapaturmavakuutusta? Sairasvakuutusta?

Olen ollut aikoinaan vakuutusyhtiössä töissä jonkun aikaa ja jo silloin huomasin, että monet ovat nuukia vakuutusten kanssa. Vakuutetaan pakollisesti auto, ehkä irtaimisto, mutta itselle ei oteta mitään vakuutusta. Sitten manataan, että julkiselle puolelle pitää jonottaa, lapsen piti odottaa päivistyksessä neljä tuntia keskellä perjantai-iltaa. Kun sairastutaan tahi loukataan itsensä, murehditaan, että miten pärjää sairaslomalla ja kuka korvaa kalliin sairaalahoidon. Niin, meillä on täällä "ilmainen sairaanhoito", mutta jos haluaa nopeutta ja laatua, niin miksi siitä ei olla valmiita maksamaan? Joidenkin mielestä on hullua vakuuttaa syntymätön lapsi, mutta kuinka monella käy raskausaikana mielessä, että onko kaikki ok...

Mitä sitten jos kuolema kohtaa? Jäät yksin lasten kanssa? Pärjäätkö? Mitä jos ajatte puolison kanssa kolarin ja molemmat menehtyy, jääkö lapsille mitään? Mitä jos lapsi loukkaa itsensä ja joutuu vaikka pyörätuoliin, onko hänen vuoksi varaa tehdä muutokset kotona, pärjääkö lapsi tulevaisuudessa ilman taloudellista tukea? 

Mitä jos? Eihän sitä kukaan koskaan mieti, aina ajatellaan, että ei meille satu mitään ja vakuutukset on kauhean kalliita... Onko ne? Oletko koskaan selvittänyt, että paljonko maksaa lapsellesi kattava tapaturma ja sairasvakuutus?

Minä olen tänään viettänyt kolme tuntia päivitellen perheemme vakuutusasioita edustajan kanssa. Nyt on hyvä mieli kun asiat on taas kunnossa ja ne saa unohtaa. Tuli tästä mieleen kysellä, että onkos siellä ruudun toisella puolella myös asiat ok?

27 kommenttia:

Meeri kirjoitti...

Meillä on juuri näin kuin jossain mainoksessa aikoinaan on, autot vakuutettu, irtaimisto vakuutettu, asuntoa ei kun on vuokra-asunto, miehellä on työnsä puolesta kaikki tapaturma ja henkivakuutukset, meillä on tosin myös lapsikin vakuutettu, mutta kerran vain ollaan yksityisellä käyt kun ei hirveästi ole tuo lapsi sairastellut, hyvä tietysti niin, mutta perheen äitiä ei ole vakuutettu millään tavalla. :)

Anonyymi kirjoitti...

Kiva, kun joku muukin näkee asiat näin ;)
Meillä rakastetaan yhteistä aikaa, asioiden helppoutta ja sujuvuutta! Ja juuri noiden edellä mainittujen tähden vakuutuksia on lähes niin paljon kuin on tarjontaa.
Eipä tarvitse sunnuntaina sairastuessaan (siis itse tai lapset) miettiä, että odotetaan aamuun ja jonotetaan sitten tk:n puhelinnumeroon puoli tuntia, jotta joku voi sanoa "ettei aikaa ehkä tälle päivälle olekaan...tule sitten illalla päivystykseen!" Kun auto kellahti ojaan talvikelillä, ei tarvinnut murehtia, tai kun veneen perämoottori varastettiin; klik-klik ja rahat oli jo tilillä! Maksaahan ne vakuutukset, mutta meillä on ainakin hyödyt olleet niin suuria, että tuskin koskaan "tappiolle" jäädään!!!
-Reetta

Hanna kirjoitti...

Mä voin kyllä sanoa, että meillä on vakuutukset kunnossa. on vakuutettu mies, minut, lapset (sairaskulu ja tapaturmat kaikilla), auto, koti, harrastusvälineet. Meillä on henkivakuutus vakuutusyhtiössä joka sisältää turvan pysyvän työkyvyttömyyden varalta, ja pankin vaatima vakuutus asuntolainaa vastaan. jos siis jommallekummalle jotain sattuisi, ennen kuin lapset on "isoja" ei jäljelle jäävän tarvitsisi ainakaan ihan heti murehtia raha-asioita.

Vakuutuksiin menee vuodessa rahaa enemmän kuin uskaltaa ajatella, mutta pikkurahoja ne sitten taas on jos jotain oikeesti sattuu.

dibsukka kirjoitti...

Meeri: Ei näin;)

Reetta: Me halutaan myös, että voidaan viedä lapset yksityiselle jos tarvis vaatii, sama homma itselle. Jos jotain menee rikki tai varastetaan, niin yksi puhelu riittää. Lisäksi meille on tärkeää se, että eri elämäntilanteissa elämä on turvattu. Mikään raha ei korvaa henkilövahinkoja tai menetyksiä, mutta ei ne siinä tilanteessa pahennakkaan asiaa... Hienoa Reetta, juuri näin:)

*riikka* kirjoitti...

Tosi hyvä aihe!
Meillä itsellä on myös suurinpiirtein kaikki mahdolliset vakuutukset, jotta saadaan nukkua yöt rauhassa.
Ystävättärelläni ei olut ihan niin hyvin asiat ja sattui samaan aikaan monta epäonnista tapahtumaan ja aika hankalaa oli asioiden selvittäminen ja raha-asioiden miettiminen. Kyllä niisät vakuutuksista kannattaa kyllä maksaa!

dibsukka kirjoitti...

Hanna: Kuulostaa hyvälle, juuri näin pitää ollakkin. Tänään kun vuosisumman kuuli, kieltämättä se tuntui taas kovalle, mutta niin ku sanoit että pikkurahoja hädän tullessa. Toivotaan, että mitään ei koskaan tapahdu ja rahat menee "hukkaan" :D

dibsukka kirjoitti...

*riikka*: Liian moni tajuaa vakuutuksen merkityksen vasta sitten kun vahinko tapahtuu.

Hienosti asiat teilläkin, mukava kuulla että aihe on hyvä!

3:n äiti kirjoitti...

Meillä on kaikki vakuutettu omaisuus, lapset, sen lisäksi myös äiti ja isä :) Ja jopa meidän sängylläkin on oma vakuutus ;)

dibsukka kirjoitti...

3:n äiti: Sillalailla:)

Kotihiirivarvikossa kirjoitti...

Nykyään mun lempiaihe, tosin ärsytys hieman nousee pintaan. Meillä on talot, autot, irtaimisto vakuutettu. Kaikilla on tapaturmavakuutus. Ei oo oikeastaan tullut mieleen ottaa lapsille mitään muuta vakuutusta. Eivät oo kyllä onneksi paljon sairastelleetkaan. Itse olen ollut jo 1,5vuotta sairauslomalla kun autolla ajoin ulos tieltä. Ei ollut kovin yksinkertaista saada vakuutuksesta (tällä kertaa kyllä työpaikan) rahoja. Asia meni jo kolmannelle osapuolelle, joka määräsi mulle maksettavan lakisääteisen osuuden. Kaiken tuon taistelun aikana tuli vaan mieleen, että saisiko noista muistakaan vakuutuksista mitään korvausta jos jotain sattuis. On tehnyt mieli laittaa jotain noista pois, mutta ei kuitenkaan oo uskaltanut.

dibsukka kirjoitti...

Vakuutuksissa kannattaa heti selvittää "porsaanreiät". Monet mainostaa halpaa vakuutusta ja kun sisältöä katsoo, ymmärtää miksi hinta on edullinen. Kannattaa vakuutusta ottaessa kysellä kaikki mahdolliset kauhuskenaariot läpi, selvittää omavastuu ja vertailla, että miten eri yhtiöiden vakuutukset eroaa toisistaan.

On totta, että moni ajattelee omien vakuutusten olevan kattava ja kunnossa, mutta sitten kun vahinko käy, huomaa että ei se ihan niin ollutkaan.

Nämä on kinkkisiä juttuja, melkein jo arvaan missä yhtiössä sinun vakuutukset ovat. Tulee niin mieleen entinen vakuutusyhtiöni vuosien takaa...

laura kirjoitti...

Meillä on kyllä lapsilla vakuutukset, sairaskuluihin jne. Ja itelläkin taitaa olla. Vakuutusmaksut on vaan niin kalliita, että vaikka haluaisi lapset vakuuttaa, niin tiedänpä useita perheitä, joissa se ei ole kerta kaikkiaan mahdollista, koska ei ole rahaa niihin vakuutusmaksuihin. Silloin vaan yksinkertaisesti joutuu jonottamaan sinne terveyskeskukseen. Meidän perhe on siinä mielessä kohtuullisen hyväosainen, että ollaan voitu lapsille vakuutukset ottaa ja käytetty paljonkin yksityistä. Asiat ei vaan oo niin mustavalkoisia ;)

Anonyymi kirjoitti...

Näinhän se kai usein menee. Itseä ei vakuuteta. Meillä on kaikki muut vakuutukset kunnossa (on pariturva ja lapselle hoitoturva). Tuo hoitoturva onkin hyvä, juuri saatiin parisataa eur vakuutusyhtiöltä, kun oli jouduttu käymään yksityisellä lapsen kanssa. Minulla sen sijaan ei ole vakuutusta, koska en saanut sitä. Viime vuosien sairastelujen takia, kun ei ole mitään diagnoosia. Tai on mulla: "Krooninen väsymysoireyhtymä". Mutta Suomessa ei sitä sairautta "tunneta" tai myönnetä olevan olemassakaan.

dibsukka kirjoitti...

Laura: eihän ne ole, mutta väitän että ihan perus lapsivakuutukseen on varas ihan jokaisella Suomalaisella. Se ei kuitenkaan kovin iso summa kuukautta kohden ole. Sama summa menee limsapulloon ja pariin suklaalevyyn:) Aikuisten vakuutukset taasen jo ovatkin kalliita, mutta jos elämä tekee tiukkaa normaalisti, niin miten uskaltaa ottaa riskin, että asiat saattas olla vielä huonommin... Tosin työttömänä ei ole vaaraa esim siihen, että tulot putoaa tai joutuu työkyvyttömäksi, eli mitä sillä vakuutuksella silloin tekeekään..,

Elämä ei ole mustavalkoista, mutta tärkeysjärjestys kannattaa miettiä:)

dibsukka kirjoitti...

Varaa, ei varas:) pahuksen puhelin....

H-P kirjoitti...

Meillä onneksi on kaikilla vakuutus! Alkiaikoima jo päätettiin miehen kanssa, että niistä ei tingitä...

Mä loukkasin pari vuotta sitten polveni ja vakuutuksen ansiosta pääsin kuukaudessa leikkauspöydälle!

Kuukausi sitten poika kaatui pyörällä (suoleen reikä ja munuaisiin ruhjeet), ei tarvinnut miettiä, et onko varaa mennä yksityiselle heti hoitoon vai jonotanko kunnalliseen....

Tärkeä aihe!!!

Anonyymi kirjoitti...

Minäkään en saanut itselleni vakuutusta. Olen sairastellut liian paljon. Ymmärrän kyllä; liiketoimintaahan vakuutusyhtiöt harrastavat eivätkä hyväntekeväisyyttä. Joskus terveyskeskuksessa jonottaessani kyllä mietin yhtä sun toista..

dibsukka kirjoitti...

Oletko kysynyt vakuutusta useammasta paikasta? Joskushan vakuutuksen saa siten, että siinä on rajoituksia. Esim. selkäongelmainen saa sairasvakuutuksen joka ei koske selkävaivoja, eli kaiken muun kyllä vakuuttaa ja hoitaa.

Mari kirjoitti...

Meillä on vakuutettu auto ja irtaimisto, ei muuta. Asutaan vuokralla, opintolainaa kummempaa ei ole. Jos kuolen, lapsi saa perhe-eläkettä, isänsä elättää (toivottavasti :D), jos näin tapahtuisi. Jos lapsi vaikka vammautuisi, olisin valmis tarvittaessa jäämään vaikka kotiin häntä hoitamaan. Suomessa sosiaaliturva pelaa sen verran hyvin, etten koe vakuutuksia tarpeellisiksi. Samoin julkinen terveydenhuolto. Jäin tossa just auton alle pari viikkoa sitten. Polvivaiva tuntuu jääneen, taustalla vanhat polvivaivat, joiden vuoksi (autoilijan) liikennevakuutus/vakuutusyhtiö ei tule korvaamaan mitään. Julkisella puolella kaikki on vähän hitaampaa, osaan kuitenkin iloita siitä, että tulen kuitenkin hoidetuksi :).

dibsukka kirjoitti...

Mari: Jos luottaa sosiaaliturvan toimivuuteen, niin eihän siinä sitten mitään ongelmaa ole. Itse en luota ja kokemuksesta tiedän, ettei se toimi:/

laura kirjoitti...

Meillä lasten vakuutukset on kyllä kohtuullisen kalliit, ainakin ne pari ensimmäistä vuotta, ymmärrän tosi hyvin että monilla perheillä ei ole niihin varaa. Mutta totta sekin, että ehkä jostain muusta tinkimällä saattaisi saada vakuutusmaksut kuitenkin kasaan. Tärkeysjärjestyksessä varmaan kuitenkin ruoka ja asuminen nousee sinne ykköseksi.

Meillä vakuutukset on maksaneet itsensä takaisin isomman korvakierteen ja pienemmän astmaattisen yskän vuoksi, joten ikävä kyllä on kannattanut ottaa. Me ollaan päästy mm. hyvin nopeasti korvien putkitukseen yksityisen kautta, ja saatu samalle tai seuraavalle päivälle yksityiselle lastenlääkärille päivystysaika. Toisaalta ollaan päästy myös melko nopeaan julkisella puolella etenemään ja saatu lääkäriaika aina tarvittaessa.

Miehelle vakuutuksesta oli kyllä todellakin hyötyä, kun katkaisi solisluunsa harrastuksen parissa. Sai hyvät korvaukset kivusta ja särystä.

dibsukka kirjoitti...

Laura: Joo tuo vakuutus mistä luulen sinun puhuvan, on hintava. Muitakin vaihtoehtoja löytyy.

Toki onni on se, että Suomessa pieni lapsi saa hyvin hoitoa ja lääkäripalveluja. Aikuisten kanssa homma lienee jo toinen. Tosin tämäkin riippuu paikkakunnasta.

Ymmärrän enemmän kuin hyvin tuon, että kun rahaa ei ole, niin sitä ei ole. Olen ollut itsekkin siinä tilanteessa, joten kyllähän se niin on, että koti ja ruoka merkkaa eniten.

Tämä postaus ajoi asiansa, herätti keskustelua ja takuulla muutama miettii asiaa.

Anonyymi kirjoitti...

Vakuutuksissa löytyy. Meillä on perus koti- ja autovakuutusten lisäksi vanhempien henkivakuutus, lasten ja miehen sairaskuluvakuutus, mun tapaturmavakuutus, jatkuvat matkavakuutukset (liittojen kautta)... Siinä taisi olla kaikki. Lasten sairaskuluvakuutukset ovat olleet tosi tärkeät, molemmilla on ollut mm. useammat putket, jotka on voitu laitattaa jonottamatta yksityisellä. Tätä nykyä, kun lapset ovat jo vanhempia, on vuosikulu n. 200€. Muuten vakuutuksiin menee kyllä sievoinen summa rahaa vuodessa, joten ymmärrän, että monessa perheessä esim. lapsivakuutukset jäävät ottamatta.

Rose

Poppana kirjoitti...

Meilläkin on vakuutuksia jos jonkinlaisia. Molemmat lapset on vakuutettu jo ennen syntymää. Itse vain olen kovin pettynyt niihin vakuutusyhtiöiden pieniin präntteihin. Esim. nuoremman lapsen syntymän hetkellä havaitusta vammasta emme saa mitään korvauksia, sillä kyseessä ei ole tapaturma. Varmasti moni ajattelee kun raskausaikana ottaa vakuutuksen, että se korvaa kaiken, jos lapsi on sairas. Mutta ei se vain niin mene. Noh, ollaan me sentään saatu räkätaudeissa ja allergia-asioissa käydä huoletta yksityisellä.

Myös omasta sairastelustani korvattaisiin vain aiheutuneet kulut, vaikka eniten talouttamme (ja perhettä ja parisuhdetta ja ihan kaikkea) rasittaa ne välilliset kulut, joita mikään vakuutus ei korvaa. Itselleni on tullut kuluja lähinnä vain lääkärintodistuksista, joita vakuutus ei korvaa. Ja sitten sitä ansionmenetystä, jota ei myöskään korvata.

Mari kirjoitti...

Mun kokemuksen mukaan taas sosiaaliturva pelaa. Muutaman vuoden ajan olin opiskeleva yksinhuoltaja, ja kyllä me pärjäsimme yhteiskunnan tukien turvin.

Suvi kirjoitti...

Jos..? Välillä se vain tuntuu ihmisten kiusaamiselta ja tahalliselta pelon herättämiseltä. Ja ihmiset, kuten minä esimerkiksi, ahdistuvat ja maksavat laskut, kun koskaan ei voi tietää. Ymmärrän, että vakuutukset on tärkeitä ja meilläkin on jos jonkinmoista, mutta silti..

5xmamma kirjoitti...

Meillä on kaikilla lapsilla ollut sairaskuluvakuutukset, mutta olen irtisanottu ne ensimmäisen vuoden jälkeen. Paitsi yhdeltä joka sairastaa paljon.

Voihan sinne yksityisellekin mennä ihan omalla rahalla. Laskin juuri että meidän 15 vuotias on säästänyt vakuutusmaksuja aika paljon ja kun vakuutuksissa on vielä omavastuu niin aika paljon halvemmaksi tulee viedä muutama kerta vuodessa yksityiselle ihan omalla rahalla. Tapaturmavskuutukset kaikilla kyllä on.

Toki jos sairastuisi johonkin vakavaan niin vakuutuksesta olisi hyötyä, toisaalta taas silloin hoidettaisiin kuitenkin julkisella ja siellä maksut ei nouse lapsilla kovin korkeaksi vuodessa.