lauantai 3. marraskuuta 2012

Säkillä valoa?

Hölmöläiset kantoivat säkillä valoa tupaan. Tuli mieleen yksi talvi kun esikoinen oli jotain 3v, hän toi pihalta jääpuikkoja sisälle suojaan lumisateelta. Kun tyttö ei nähnyt, kannoin puikoit pihalle kylmään ja seuraavana aamuna juuri ennen eteiseen menoa toin ne sisälle. Voi lapsen ilmettä kun jääpuikot olivat edelleen tallessa, eikä sulaneet. Silloin sanoin, että ehkä puikot säilyivät sen vuoksi niin hyvin koska esikoinen kohteli niitä niin nätisti.
 
Samaisena talvena esikoinen oli siinä iässä, että pitkien matkojen kävely kiukutti. Niinpä kannoin taskussa muutamaa isoa leikkitimanttia ja kun alkoi vaikuttamaan sille, että kiukku tulee, nakkasin timantin maahan ja sanoin "katsos mikä löytyi, jatketaan matkaa, että löydetäänkö lisää". Tällä keinolla päästiin monta reissua hyvillä mielin. Seuraavana kesänä tyttö sanoikin "äiti, kyllä mää tiiän että sää heitit ne timantit, se oli kiva leikki". Timantit ovat tänä päivänäkin tytöllä tallessa.
Oho, ajatus karkasi. 

Näpertelin tänään sadepäivän ajankuluksi säkkikankaasta ja punajuuripurkista tuikkukipon. Pienen tuikun loiste ei ole mitään verrattuna siihen kynttilämereen minkä hautausmaalla näin kun kävimme viemässä läheisille kynttilät. Hyvää yötä maailmalle ja teille lukijani.

3 kommenttia:

Terhi kirjoitti...

Kaunis kippo :)

Taika kirjoitti...

Olipa neuvokas ja mukava timanttileikki. Voin kuvitella että lapsi on ollut aivan ihastuksissaan. Ja muistaa tuon varmasti aikuisenakin.

Johanna / SisustusUnelmia kirjoitti...

Ihana tuikkukippo. Hyvää sunnuntaita :)