torstai 15. marraskuuta 2012

Tämä hetki, pienet jutut.



Välillä olen kiireen ja rutiinien keskellä pelännyt, että kadotan kykyni nauttia elämän pikkujutuista tai lakkaan huomaamasta arjen kauneutta. Tänään tajusin, että en minä ole mitään hukannut. Kun sain siivottua kodin, ruokittua lapset ja tyytyväisenä ihastelin kätteni jälkiä, huomasin että olen kamalan iloinen siitä, että petivaatteet tuksuu puhtaalle. Siis kuinka arkipäivää pyykinpesu voikaan olla ja silti se saa hymyilemaan kun tajuaa että pyyhe tuntuu pehmeälle tai tyyny tuoksuu hyvälle.
Siivouksen päätteeksi keitin itselleni kupin suklaakahvia. Lämmin kuppi tuntuu kädessä hyvälle ja tuoksu pakottaa maistamaan kahvia vaikka se onkin ehkä liian kuumaa. Suklaan hento maku, hetki omaa aikaa. Ainekset joista voin sanoa "tämä hetki on täydellinen".

Tähänkin viikkoon mahtuu monen monta sellaista juttua, että ne olisivat voinut jäädä huomaamatta, mutta huomasin ne kuitenkin. Eilen parkkipaikalla nainen peruutti automme kylkeen. Säikähdin, mutta tuntui hyvälle nähdä miten ihminen osaa myöntää virheensä ja pyytää anteeksi. Yleensähän meissä kenessäkään ei ole mitään vikaa ja syytetään muita. 

Tulin iloiseksi siitä kun sain kirjeen ja mukana oli postikortti jossa oli ihan samannäköinen kissa kun meidän Wilma. Näin miten jäätikön kohdalla esikoinen pysähtyi odottamaan nuorimmaista ja otti häntä kädestä kiinni sanoen "varo, tässä saattaa olla liukasta". Hymyilin kun huomasin, että eilen ruokapöydässä mies oli tehnyt minulle valmiiksi leivän:) Pieniä, arkisia juttuja. Ei unohdeta niitä.

Seuraavassa postauksessa tulossa kirppislöytöjä muutaman viikon ajalta. Siihen saakka hei...

8 kommenttia:

Pieni Lintu kirjoitti...

Ihania pieniä hetkiä - harmi autoa, mutta onneksi kenellekään ei käynyt pahasti.

dibsukka kirjoitti...

Pieni Lintu: Peltivahinko vaan, onneksi ei edes itseltä mene omavastuuta. Mies on automaalari / peltiseppä niin korjauskin onnistuu nopiaan:D

Pikku hiiri kirjoitti...

Hieno postaus <3 On todella tärkeää nauttia arjesta ja pienistäkin iloisista ja onnellisista hetkistä. Koskaan ei voi tietää mitä tulevaisuus tuo tullessaan!

Anna kirjoitti...

Tässä kaiken arkisen tohelluksen ja kaaoksen keskellä todella pitäisi vaan osata pysähtyä ja "ottaa hetkistä kii", nimenomaan niistä jokapäiväisistä! Kiitos herättävästä tekstistäsi, menen nyt ihailemaan astianpesukoneen tekemää hyvää jälkeä ilolla;)(tylsempää hommaa kuin ap-koneen tyhjennys ja täyttö en keksi, mut nyt toinen ääni kelloon!)

Katariina kirjoitti...

Minäkin iloitsen puhtaan pyykin tuoksusta ja muista pikkujutuista :) Kirpparipostausta jään odottelemaan!

Tintti08 kirjoitti...

Kiitos tästä, aivan ihanasti kirjoitettu :)!

sanna kirjoitti...

Ihana syksyn piristys tämä postaus! Pitäisi useammin muistaa pysähtyä tähän ja nyt, ja nauttia pienistä asioista. Blogisi valloittaa aina uudelleen, kiitos siitä!

Haastoin sinut, haasteen voit poimia blogistani. :)

Anonyymi kirjoitti...

Kirppispostausta odottelen. :)
t. Tiina