sunnuntai 2. joulukuuta 2012

Kuusenkoristeita ja tarinoita...

Joulukuusi tekee joulun. Tai no ainakin ison osan siitä. Mitä enemmän kimallusta, sitä parempi. Vaaleanpunaiset pikkupallot tuossa kuvan reunassa ovat uusi ostos. Ne ovat siis kauniisti järjestyksessä ja muuten koristeiden laatikko näyttääkin sitten tuolle... Nauhojen alta löytyi viime vuonna laitettuja juttuja, osa koristeista on hankittu mieheni ja minun ekana yhteisenä jouluna.
Tuntuu, että jokaisella pallolla on oma tarinansa. Tässä laatikossa on vaan hopeat ja vaaleanpunaiset koristeet. Toisessa laatikossa on kultaiset ja punaiset ja muut värit. Se jos joku on oikea muistojen aarrearkku, sillä silloin kun esikoisen ekaa joulua vietettiin, ostimme kultaisia kauniita koristeita ja niistä tulee mieleen aina ensimmäinen joulu perheenä. Voi miten siitäkin on aikaa ja silti muistan sen kun eilisen.

Ihan eka yhteinen koriste on tuo hopealehdillä koristeltu pallo. Muistan sen maksaneen muutaman euron ja silloin piti miettiä, että raskitaanko ostaa niin kallis koriste. Eka joulukuusemme oli hieman koominen näky. Se oli kyllä siellä metsässä kaunis ja pienen oloinen. Kun toimme sen 38m2 yksiöömme, huomattiin että kuusi a) ei mahdu pystyyn ja b) on leveydeltään niin iso, että peittää sohvasta puolet, eikä oikeastaan mahdu paikaleen mitenkään muutenkaan. Emme voineet viedä kuusta ulos sahattavaksi kun satoi niin paljon lunta, joten päätimme kaataa kuusen kyljelleen lattialle, sahata puoli metriä korkeutta pois ja karsia nurkkapuolen kaikki oksat pois... 

Loppujen lopuksi kuusi oli täysin toispuoleinen, melkein jouduttiin teippaamaan se seinään, ettei se kaatunut oksapuolelle kumoon. Siltikin kuusi oli liian tuuhea ja iso, joten näkyvältä puolelta leikeltiin oksia lyhemmäksi ja koitettiin saada se näyttämään kuuselle. Neulasia löytyi vielä seuraavana keväänä, niin paha sotku me saatiin aikaan. Siinä vaiheessa kun kuviteltiin istuvamme koristellun kuusen juurella, me todellisuudessa imuroitiin sahaamisesta syntynyttä purua ja koitettiin olla kuolematta nauruun. Noh. Se järkky jätti kuusi ja muutama pallo, olihan se näky, mutta voi niin rakas sellainen.
Muutama vuosi me jaksettiin oikean kuusen kanssa, kunnes yhtenä jouluna päätettiin ostaa muovikuusi. Se muovikuusi oli vihreä ja ihan nätti. Se palveli pari vuotta, kunnes koitti joulu jolloin Wilma kissa oli pentu... Silloin kuusesta repesi oksia irti, se purtiin rikki ja se oli...kauhea:D
Olikos se nyt sitten viime vuosi kun laitettiin valkoinen muovikuusi. Se ajaa asiansa tänäkin vuonna. Neljässä yllä olevassa kuvassa on esimakua tämän vuoden koristelöydöistä. Aikas ihania.
Saas nähdä miten kuusen käy tänä vuonna kolmen kissan kanssa. Tuossa muistoja viimevuodelta, kuusi kahdella kissalla...

Tekeekö teillä kuusi joulun?

4 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Kyllähän joulukuusi kuuluu vahvasti jouluun.
Kauniita koristeita.
Rauhallista joulun odotusta!

Katariina kirjoitti...

Ehdottomasti kuusi kuuluu meillä jouluun. :) Omasta metsästä haettuna. :)

näpertelijä kirjoitti...

Sinulla on oikea aarre noissa kuusenkoristeissa ja vieläpä ihan kallis sellainen, jos ne ovat tarpeeksi vanhoja.Luin ihan äskettäin, että vanhoissa tähdissä ja köynnöksissä on käytetty hopeaa. Harmittaa että olen ne pois heittänyt sillä ne oli juuri niitä jotka tummuivat ja olivat rumia.Kuinka ihminen vaan haluaa kiiltävää ja kaunista ja tuhoaa sitä vanhaa joka onkin arvokasta.
Oikein jännittävää joulunaikaa sinulle ja perheellesi.

dibsukka kirjoitti...

Tuohan oli kiinnostavaa! Pitääkin tutkailla koristeita tarkemmin.

Ihanaa Joulunaikaa sinullekkin ja teille kaikille muillekkin lukijoilleni.