tiistai 28. helmikuuta 2012

Kevättä ajatellen...


Viime viikolla ennätin shoppailemaan pikkuisen ja kuinkas ollakkaan, näitä monessa blogissa jo nähtyjä juttuja meillekkin tuli.

H&M on koko vuoden alun, samoin kuin syksynkin, pukannut markkinoille lapsekkaita vaatteita. Monen harmiksi kivoimpia ei ole nettiin tullut ollenkaan, mutta liikkeistä löytyy senkin edestä. Nyt vuorossa oli tämä pirteä tyttöpaita.

Lindexin Bambi tunika on niin ihana, että tämä piti saada molemmille tytöille. Oli yllätys, että 122 kokoinen tunika on niin reilu, että oli hyvä 122/128 kokoiselle tytölle. Useinhan Lindexin koot on pieniä!! Yllättävä väri meille...

Kissat on pop!! Raitatunika esikoiselle, nuorimmainen kysyi tästä yksi päivä "joko se jää pieneksi". En tiiä olenko sekoittanut asiat keskenään, mutta tietääkö joku onko tähän tunikaan leggareita? Muistan nähneeni mustat legginsit kissankivalla lahkeessa, mutta ehkä muistan väärin:D (suomeksi sanottuna, olen saattaanut nähdä unta mutten tunnusta näkeväni unta vaatteista...)

Niin, kissat tosiaan on aivan hitti, joten tämä ihana tunika piti saada myös molemmille. Tämä taasen ei ollut niin reilua kokoa kuin aiemmat, joten saapas nähdä kauanko tämä esikoiselle menee. Onneksi tämän voi laittaa sitten jemmaan odottamaan nuorimmaista:D

Tämä tunika on Lindexin alerekistä. Jälleen mietin, että miksi Lindexin vaatteet ei voisi jatkua kokoon 128 asti?

Sitten ihana Småfolkin sydänpaita. Tyttö sanoo tätä joulupaidaksi ja nyt kun näen tämän, tulee mieleen vaan joulu:D

Yritän hämätä vaikutelmaa violetilla tyllihameella, mutta nyt setistä tulee mieleen synkkä joulu??

T-paitoja meillä on viime kesästä jäänyt tosi kivasti, varsinkin kun nuorimmainen saa käyttöönsä kaikki esikoisen pieneksi menneet ihanuudet. Mansikkainen tunika, näihin muuten on samaan sarjaan sukkiakin, ja ihana mansikkainen korusetti... Päärynätunika samassa sarjassa kotiutu myös, mutta sen ehdin myymään facen kirpparilla jo pois. Oli meille ihan liian pieni:(

Mulla on ihme pakkomielle saada paitaan tai tunikaan sopivat sukat. Nyt kävi kuitenkin toisinpäin...

Mun piti löytää sukkiin sopivat paidat. Kiitos nettikaupan, ne nyt on matkalla meille:D

Eikö olekkin söpöjä:D Tosin ei muuten ollut kovinkaan järkevää ostaa samoja sukkia rinnakkaiskoossa... Sukat on jo nyt sekaisin:D

Niin, taas uusia vaatteita. Mutta jos niitä tulee, niin yhtä tehokkaasti, ellei jopa tehokkaammin, niitä myös poistuu:) Nyt suihkuun. Join kupin kuumaa, sillä äskeinen rehkiminen ulkona lumen kanssa sai olon kuin jyrän alle jääneelle. Lunta oli paljon!! Suihkuun, ruokaa ja töihin. Siinä se ilta taas meneekin.

maanantai 27. helmikuuta 2012

Väriterapiaa...

Miksi ihmeessä Oulussa ei ole H&M Home myymälää? Löydän netistä usein kivoja juttuja, mutta postikulujen vuoksi monikin asia jää tilaamatta. Nyt taidan kuitenkin sortua...

Mietin, että olisinko rohkea ja ottaisin sini-vihreää kukkakuosia. Tuo on ihana!!


Näiden kynttilöiden kanssa värejä olisi riittämiin... Olisipa tekstejäkin...

Vai pitäydynkö tutussa punasävyssä? Miehen mielestä nämä on karseat, mutta kuulemma hän ei huomaisi jos vaihtaisin petivaatteet tommosiin? Eli siis tarkoittaako se, että tommosten kotiutuminen olisi ok:D

Kumpi sopii meille? Kumman sinä ottaisit?

Voi mitä Legoja...


Meidän tytöt rakastaa Legoja. Esikoinen kasaa Legoista semmoisia taideteoksia, että vautsi. Ohjeiden mukaankin kasaus onnistuu ja täytyy kehua, että lapsonen on rakennuspuuhissa todella taitava. Nuorimmainekin "pikkulegoilla" onnistuu leikkimään, mutta enemmän Duplot on hänen juttu. Olen bongaillut sieltä täältä mainoksia Legon Friends-sarjasta ja nyt on pakko tunnustaa, että olen aivan myyty. Kahden tytön äitinä on monta kertaa Legohyllyllä käynyt mielessä ajatus "miksi nämä kaikki on niin poikamaisia".

No nyt moiseen ajatukseen ei tarvitse enään sortua. Katsokaa mitä ihanuuksia. Tässä on vain osa, sarjassa on tarjolla vaikka mitä!!

Näitä on pakko kokeilla, vielä en ole nähnyt sarjaa missään myytävän, mutta toivon, että viimeistään tyttöjen synttäreille mennessä nämä ovat saatavilla:)


Jos aiemmat olivat ihania, niin ei yhtään hullumpia ole nämä Tuhkimo Duplotkaan. Meillä on Duploja paljon, on kauppaa ja eläintarhaa ja taloa ja vaikka mitä. Silti tätä sarjaa on hankittava edes joku osa...

Vaikka esim. tämä heppavaunu. Kyllähän 3v kuitenkin Duploilla tulee leikkimään vielä pitkän aikaa. Leikkii niillä nimittäin ajoittain esikoinenkin... ja minä:D

Mitäs pidätte uusista Legoista?

sunnuntai 26. helmikuuta 2012

Mieletön viikonloppu takana...


Vitsit miten kiva viikonloppu on ollut. Eilen leivottiin herkkuja ja vietettiin mukavaa iltaa:) Oli onnellinen olo kun näki rakkaita ja sai nauraa massu kippurassa. Päivää ei yhtään huonontanut se, että pääsin aamusella livahtamaan ihan yksin kirppisrundille:)

Tänään me ollaankin sitten ulkoiltu. Aamulla puettiin lämpimästi päälle ja suunnattiin läheiseen satamaan. Satamasta jatkettiin merenjäälle ja kierrettiin piiitkä lenkki. Takaisin tultiinkin sitten iiiison mäen kautta ja laskettiin pulkkamäessä hyvä tovi. Kotona ruokaa nassuun ja pitkä ulkoilu teki tehtävänsä, minä sammuin päikkäreille, muut katso piirrettyjä reporankana:D Tosin, olen ihan varma, että isimieskin nukkui, mutta hän ei vaan tunnusta... (ihan kauhea sana tuo isimies, minä en ymmärrä mistä se on jäänyt päähän)

Päikkäreiden (oli muuten maailman parhaat tirsat) jälkeen olikin sitten taas virtaa. Mies hankki vissiin viikko sitten uuden motocrossin, joten mentiin sitä taas ihmettelemään pihalle ja tytöt sai pikkuiset testiajot omalla kototiellä. Laskettiin taas mäkeä ja käytiin kävelyllä. Oli ihanaa huomata, että valoa vaan riitti vaikka ilta alkoi saapumaan. Päivä on pidentynyt tosi paljon.

Nyt lapset jo nukkuu. On ihan hiljaista. On jotenkin tyytyväinen olo. Huomaan, että pidentynyt päivä ja aurinko tekee minulle hyvää. Olen pääsemässä yli pahimmasta väsy ja kiire olotilasta ja sekin tuo virtaa. Tämä kuukausi vielä kellon mukaan juoksemista ja sitten helpottaa. Jaksaa jaksaa:D

perjantai 24. helmikuuta 2012

Korviketta...

Minulla on aika monta kaulakorua... Hankin niitä muka sopimaan tiettyyn mekkoon tai tiettyyn väriin, mutta sitten ne jää pitämättä. Pidän aina yhtä ja samaa korua, hopeista O-I sydän ketjua.

Nyt sille korulle kävi pieni äksidentti... Se putosi, tai oikeastaan puolet siitä putosi, puolet jäi huivini hapsuihin kiinni... Nyt minua harmittaa:( Tässähän olisi hyvä tilaisuus pitää viimeinkin niitä käyttämättömiä koruja ja niin olen koittanut tehdäkkin, mutta ei, ne ei tunnu kivalle. Lahjoitin helmikorut lapsille leikkiin, ystävälleni annoin ja myin muutaman korun ja nyt päätin hankkia tilalle ihanan korun jota voisin pitää sen rikkoutuneen tilalla. Löysin Nora Norwayn kauniin korun ja tuota mietin. Musta sopisi hyvin, sillä minulla on 98% aina jotain mustaa vaatetta tai huivia päällä.

Koruja katellessa käy tämä tyypillinen ilmiö: Oihhh, ihana koru. Tämä sopisi täydellisesti harmaa-vaaleanpunaiseen paitapuserooni... Nyt täytyy ryhdistäytyä! Pysyä alkuperäisessä suunnitelmassa:)

Käykö muille naisille niin, että lähtee etsimään jotain ja sitten loppupeleissä kotiutuukin ihan muun asian kanssa?

sunnuntai 19. helmikuuta 2012

Viime päivien varrelta...

Ihanaa! Viime viikon flunssa on selätetty, olo on täysin terve.

Tämä viikko on muodostumassa mukavaksi.

Viikon lepäämisen jälkeen taas jaksaa ja pää on täynnä inspiraatiota.

Lapsia ei äidin flunssan poteminen tuntunut haittaavaan. Kirppislöytöponit pääsi tositoimiin leikkien tiimellykseen ja täysin kiireetön viikko takasi, että kerrankaan kukaan ei hoputtanut tai käskenyt tekemään mitään. Ei äitiä, ei lapsia! Totaalista rauhaa, ihanaa!

Mä olen kokenut jonkun sortin "heräämisen". Olinkin hetkeksi unohtanut sen, että elämä on tässä ja nyt.

Jatketaan tällä...

lauantai 11. helmikuuta 2012

No johan pomppas...


Joskus ajatus putkahtaa päähän ihan oudossa paikassa? Tänään nuotion liekkejä katellessa sain päähäni, että on se tuo keltainen energinen väri. Meillä ei ole kotona mitään keltaista ja nyt mietinkin, että miksi?

Vai olisko se sellainen väri mihin nopeasti kyllästyy? Tuleeko piristävästä keltaisesta nopeasti riesa? Onko se oikeasti energinen vai johtuuko sen iloisuus nimenomaan siitä, että sen harvoin näkee? Oletteko koskaan ajatelleet keltaisen värin symboliikkaa? Se ei totisesti ole aina mikään herttainen väri...

Länsimaissa kermankeltainen on liitetty viattomuuteen, kirkkaan keltainen onnellisuuteen, lämpöön ja viisauteen, mutta myös vaaraan ja sairauteen. Koska ihmisen ihon kellertävyys on vakavan sairauden merkki, on keltaisia lippuja käytetty karanteenin ja epidemioiden symboleina. Räikeä keltainen yhdistetään usein mustasukkaisuuteen ja kateuteen.

Kiinalaiset ovat pitäneet keltaista kunnioitettavana värinä jo vuosituhansia: se on ollut kaikkea kasassa pitävän "keskuksen" vertauskuva. 900-luvulla Sung-dynastia omi keltaisen keisarilliseksi värikseen ja sen käyttö oli rajattu ainoastaan keisarille.

Buddhalaisille sahraminkeltainen väri viittaa syksyn lehteen, joka joskus oli vihreä - se on muistutus kaiken katoavaisuudesta. Hindut pukeutuvat keltaiseen juhliakseen kevättä, Burmassa se on suruväri. Polynesiassa keltainen liitetään jumaluuteen ja kuninkaallisiin.

Islamilaisissa maissa tumma, lämminsävyinen keltainen liitetään viisauteen ja vaaleampi sävy petokseen ja pettymykseen.

Venäjällä keltainen on surun ja eron väri: jos mies antaa tyttöystävälleen keltaisia kukkia, hän todennäköisesti jättää tämän.

Meksikossa kehäkukan keltainen väri on liitetty kuolemaan jo atsteekkien ajoista lähtien, ja siksi vuosittaisen vainajien juhlan koristeet ovat yleensä keltaisia. Meksikolaisessa kosmologiassa keltainen liitetään puolestaan uudistumiseen: se on maan väri ennen vehreää sadekautta.

Lähde: www.kepa.fi

Niin, no me eletään Suomessa. Väreistä kerrotaan paljon, joten tarpeeksi googlettamalla löytää jokainen mielekkään selityksensä. Keltainen väri on kiva ja siitä se ajatus lähti. Haluaisin kotiin jonkun ihanan väripilkun.

Oikeastaan kun väreistä alkaa lukemaan, löytää hauskoja juttuja. Nyt selvisi sekin miksi lapseni ovat niin kilttejä;)

Vaaleanpunainen: Herkän myötätunnon, rakkauden ja hyväntahtoisuuden väri. Rauhoittaa ylivilkkaan lapsen.

Vaaleanpunainen on kyllä lempivärini valkoisen ja mustan kanssa. Joku siinä vaan on.

Oikeastaan nyt kun ajattelen, niin keltainen ja vaaleanpunainen yhdessä ovat tosi ihania...

Voih, nyt alkaa kyllä päässä pyörimään ajatuksia.

Mitä väriä toisin kotiini? Missä muodossa? Tekstiilit ehkä helpoin, mutta mitkä tekstiilit. Maalaisinko, en ehkä tuolla pinkillä, enkä keltaisena, mutta jollain. Millä? Oih, ollappa nyt purkki maalia ja kasa kangasta:D

Niin, ei mulla mitään asiaa ollut:D Posket punaisena koko päivän ulkona olosta, joten väsynyt ja hyvällä tuulella:)

Oletteko muuten huomannut miten päivä on pidentynyt? Klo:17.00 oli tommosta:)

keskiviikko 8. helmikuuta 2012

No niin no...

Huh, onpas ollut taas huisketta ja hulinaa. Viikonloppu meni kivasti. Perjantaina oltiin esikoisen kanssa kanssa katsomassa Saapasjalkakissa 3D ja samalla reissulla käyttiin mässäämässä ja pikkiriikkisen shoppaamassakin. Lauantaina oltiin pakkasta piilossa uudistetussa Hoplopissa ja illemmalla rakennettiin maja olkkariin ja köllittiin tyynymeressä pelaamassa. Sunnuntai menikin sit hyvää ruokaa kokkaillen ja ihan vaan kotona öllötellen.

En tiiä miten muualla maassa, mutta täällä on järkyttävä pakkanen koko ajan. Maanantaina pakkanen laski alle -10 asteeseen, mutta silloin tulikin sitten lunta tolkuton määrä. Maanantai aamuna ennen eskaria käytiin uimassa ja sen puolentoistatunnin aikana auto peitty kokonaan lumeen:D Illalla oltiin ulkona ja lumityöt sai tehdä kolme kertaa, huh! Eilen aamuna pakkanen taas oli noussut -30 asteeseen, joten olipas se raikas sää kipittää töihin, autokin kerkesi jäätyä joka näytön ja tapaamisen välissä kylmäksi, joten kyllä tässä on ikävä kesää.

Työt, harrastukset ja huvitukset on pitänyt arkea kiireisenä, mutta tänä aamuna iski pakollinen paussi kun kuumemittari näytti nuorimmaisella melkein 38astetta ja sen päälle autosta oli yön aikana kumi tyhjentynyt... Mulla onneksi onkin tänään töihin meno vasta 17.00, joten mies kerkeää kotiin ja vaihtaa renkaan ennen sitä, mutta hitusen silti ärsyttää, että meillä kerkesi olla nuorimmaisella kaksi päivää hoitopaikassa ja heti kipeänä. Ei se hoitopaikan syy ole, en minä sillä, vaan sillä, että heti kun hoito maksaa niin tulee tätä. Tympii maksaa satoja euroja päivähoitomaksuun ja sitten niitä päiviä ei saa käytettyä... Melkein tekisi mieli irtosanoa koko paikka ja järjestää työt siten, että en tarvi päivähoitoa lapselle ja niinä päivinä kun tarvin, niin mummu tai pappa auttaa. Sitenhän me tehtiin joulu ja tammikuukin ja hyvin meni.

Noo, on siinä hoitopaikassa tietty hyvätkin puolet. Nuorimmaisella on siellä kavereita. Hän saa vaihtelua arkeen kun kotiseinät välillä vaihtuu toisiin:D Hoitotäti on aivan ihana ja tietty hänen tarjoamat virikkeet erottuu kotiympyröistä (jumpat, puistotreffit, musiikkijutut jne.), joten kyllä me paikasta tykätään. Onneksi ensi vuonna esikoinen menee kouluun ja meillä on vaan yksi napero jonka hoidosta täytyy maksaa:D

Mutta miten muilla? Käykö ikinä mielessä ajatus, että hullua maksaa isot päivähoitolaskut, autot, bensat sun muut, ihan vaan siksi, että pääsee töihin? Kun loppujen lopuksi se lopullinen summa kaikkien menojen jälkeen ei mikään päätähuimaava ole? Onko se kaiken tämän arvoista, vai tekiskö mieli keskittyä hetkeksi vaan siihen kotielämään?