lauantai 27. lokakuuta 2012

Lomalla...

 Tultiin lomalle pohjoiseen. Hyrr, Ouluun verrattuna täällä on kylmä, pakkasta noin -14 astetta.
 Vaan on se ihanaa kun sai hypätä yhtäkkiä talveen. Mustasta valkoiseen.
 Mitään ihmettähän täällä ei tarvi tehdä. Eikä kylä halutakkaan. Ihanaa saada vaan olla.
 Pulkalla pystyy laskemaan mäkeä ja kävelyllä lumi narskuu jalkojen alla. Luonto on kaunis ja täällä on niin hiljaista.
 Kuurankukkien ihmettelyyn kahvikupposen kanssa saa kulumaan hyvän tovin.
 Nyt odottelen, että rantasaunassa vesi lämpiää ja päästään löylyihin.
Oi että, kyllä hetken irtiotto tekee hyvää.

torstai 25. lokakuuta 2012

Pehmoista pukinkonttiin...

 Ajatukset alkavat olemaan koko ajan enemmän ja enemmän joulussa. Rakastan joulun laittamista kotiin, leipomusten tuoksua. Lasten pukin odottamista ja pyhäpäivien rentoa yhdessäoloa. Niin ja lahjojen laittaista. Mitä olisi joulu ilman pehmeitä paketteja?
 Niinpä niistä tulee löytymään ainakin tämä aivan ihastuttava bambi tyyny.
 Tämä bambi pussilakana setti. Voi että voikin olla suloinen.
 Pupuja:)
  Pehmoisia pyyhkeitä...

Huomaatteko paikan mistä näitä saa? Jos syksyn H&M Home mallisto oli ihastuttava, niin tämä vasta jotain ihanaa onkin.
 Jos maku ei oo niin lällyhempeä ku mulla, niin on siellä astetta rokimpaakin juttua. Aivan mahtavia!!

lauantai 20. lokakuuta 2012

Lokakuun lauantai...

 Tänään on ollut rapakot jäässä ja ilmassa on tuoksunut talvelle. Aamulla oli pakkasta -4 astetta. Voi sataisipa lunta. Laitoimme viimeisiä juttuja pihalta talvisuojaan ja nautimme raikkaasta ilmasta. Sytyttelin lyhtyihin kynttilät ja kun alkoi hämärtämään, näin rannassa päin kauniin värisen taivaan ja päätimme lähteä katsomaan auringonlaskua. Kaunein punainen kirjo ehti mennä matkalla piiloon, mutta se tunnelma mikä rannassa oli, se oli upea.
 Tytöt nakkelivat kiviä veteen ja mietin, että aivan hetki sitten he uivat tuossa samassa merivedessä. Aika menee taas niin joutuin. Kohta valkoinen lumi ja jää peittää näkymän, kohta on kevätpäivä ja auringonvalossa kävelemme jäällä. Noh, ehkei ihan niin nopeasti.
Nuorimmaisen mielestä kuunsirppi oli taivaalla nurinpäin. Äiti, eikö sen voisi laittaa oikeinpäin, sitten kaikki olisi niinku pitää. Voi toista, taidan tietää mistä tulee sanonta "hakisin vaikka kuun taivaalta". Tänään tuntui sille.

Toisaalta, on tässä muutkin toivoneet suuria asioita...

Ihanaa lauantaita!!!

Neljän suora...

 Torstaina: Ulkona vihmoo vettä, on pimiää ja kylmää. Juon kuumaa teetä ja pimpom, ovikello soi. Menen avaamaan oven. Ulkona seisoo postimies paketin kanssa ja muistan. Sain sähköpostia alkuviikosta jossa tiedusteltiin, että haluttaisko kokeilla ilmaiseksi uusia lautapelejä. Pelien valikoima oli huima, mutta moni peli löytyikin entuudestaan. Niinpä päätin, että otetaan testaukseen meille uusi peli, helppo ja mukava Etelänmeren neljän suora. Tässä kuvia pelistä ja valmistajan kertomaa:

Perinteiset lautapelit elävät nyt uuden tulemisen aikaa. Lapsista ja aikuisista on mukava kerääntyä yhteen pelilaudan äreen ja ottaa toisistaan leikkimielisesti mittaa. Tutut, monen sukupolven rakastamat lautapelit ovat nyt saaneet uuden ilmeen. Eläinten maailmaan sijoittuvat WWF-lautapelit edustavat modernia, kestävän kehityksen mukaista pakkausdesignia. Pelit sopivat perheen pienimmille, mutta tarjoavat myös aikuisille sopivasti innostavaa päänvaivaa.
 
Uudenlainen design vähentää pakkausmateriaaleja. WWF-lautapelit on suunniteltu kestävän kehityksen periaatteella. Osassa peleistä on ns. origamipakkaus, jolloin laatikon pohja levitetään pelialustaksi. Tämä on vastaus ylisuurille ja poisheitettäville pakkauksille, ja samalle haaste muille leluvalmistajille siirtyä samankaltaisiin pakkauksiin. WWF haluaa toiminnallaan osoittaa, että pelejä ja leluja on mahdollista valmistaa nykyistä ympäristöystävällisemmin.

Pelien valmistuksessa on käytetty ympäristön kannalta ja sosiaalisesti vastuullisia materiaaleja, kuten FSC-merkittyä puuta ja orgaanisia musteita. FSC-merkki takaa kuluttajalle, että hän on tehnyt ekologisesti kestävän valinnan. FSC-merkityn puun tuotannossa on huomioitu sekä ympäristö että metsissä ja puun jalostuksessa työskentelevien ihmisten työolosuhteet.WWF on tehnyt uraauurtavaa ja merkittävää työtä uhanalaisten lajien puolesta jo viisi vuosikymmentä niin Suomessa kuin ulkomailla. 
 
Pelien valmistaja lahjoittaa 10 % pelien tukkuhinnasta WWF:n luonnonsuojelutyölle, jonka kohteita ovat uhanalaiset eläimet kotimaassa ja ulkomailla, mm. saimaannorppa, tiikeri, lumileopardi ja sarvikuono. Pelien opettavainen sisältö tukee sekin osaltaan WWF:n tavoitteita tutustuttaa lapset heitä ympäröivään maailmaan ja luonnonsuojelun tärkeyteen.

Tammer-Tukku Oy lanseeraa syyskuussa Suomen markkinoille kahdeksan erilaista lautapeliä: Gepardien safarikilpa, Kilpikonna-tammipeli, Etelänmeren neljän suora, Villieläimet-muistipeli, Miombo huojuva torni, Villi arvaus, Kongonshakki ja Amazon-domino.

Pelejä saa mm. Prisma, Citymarket ja Kärkkäinen

Oma kokemuksemme oli sellainen kuin odotinkin. Helppo ja mukava peli. Kestoltaan sellainen, että 4v jaksaa pelata alusta loppuun asti. Joidenkin lautapelien kanssa on ollut ongelmana, että peli kyllä aloitetaan, mutta ei jakseta pelata loppuun. Pelilauta on tosi tukeva. Puiset nappulat on juuri oikeankokoisia. Tämän pelin voisin ottaa autoonkin mukaan. Takapenkillä oivaa ajanvietettä pitemmälläkin matkalla.

Kiitos tilaisuudesta. Tykästyimme teemaan ja pukinkonttiin taitaakin tulla toinen sarjan peleistä.

torstai 18. lokakuuta 2012

Ei enään pelkkää valkoista...

 Sisustus on pitkän ajan vetänyt vaaleaa linjaa. Hempeitä pastellisävyjä, ei mitään tummaa.... Jotenkin vaaleus on pehmoinen, mutta kun ulkona ilma kylmenee ja harmaantuu, tuntuu kotona sille, että pikkuisen edes väriä. No nyt sellainen pikkuinen väripilkku on makuuhuoneen lipaston päällä. Hankin helmivalosarjan jo parisen viikkoa sitten, mutta vasta nyt muistin ottaa sen käyttöön. Valoa, hippunen väriä.
 Mustaa ei luokitella kuulemma väriksi, mutta koska se poikkeaa valkoisesta, on se minulle muutos. Mustan ja valkoisen liitto on alakerrassa ollut valloillaan jo jonkun aikaa. Nyt makuuhuoneeseenkin tuli mustaa kun laitoin uudet verhot valkoisten kaveriksi. Musta linja jatkuukin tuossa Marimekon kangastaulussa.
Sängyllä on myös muutama musta koristetyyny, mutta ne on näemmä häipyneet kuvasta... Veikkaan syylliseksi kuvan oikeassa laidassa majailevia kissoja, ilmekkin on sellainen "oho, se tippu tänne". Uusi ja aivan ihana juttu on tuo iso peili "ovi". Tilasin senkin jo joku aika sitten, mutta se on etsinyt paikkaansa. Tai no, tuohon sen suunnitelinkin, mutta niin, että ovi olisi ollut lattian tasalla. Kopsuttelin päätä koko ajan nuihin koukkuihin ja päätin, että näyttäköön tyhmälle, nostan sen ylös:D Nyt tuo koristeellinen peilikin sopii patemmin huoneeseen kun oven koukut, arkun kahvat, lipastin nupit jne. on samaa väriä. 
 
Oven toiselle puolelle tulee tämä taulu. Niin kun se joskus vaan tulis... Piti olla perillä jo elokuussa muistaakseni, toimitus luvattiin marraskuulle...

Pikkuisen muutosta. Nyt mussuttamaan lakua ja katsomaan boksille tallennettuja sarjoja. Mies lähti tyttöjen kanssa balettitunneille ja minä jäin kotiin yskimään. Sain tänään kamalan allergiareaktion yskänlääkkeestä ja kaipaan lepoa. Apteekissa luvattiin, että lääkettä kestää ottaa, mutta ketunmarjat, ei todellakaan olisi kestänyt... Vielä huominen koulua ja sitten alkaakin lapsosilla viikon loma. Ihanaa.

maanantai 15. lokakuuta 2012

Ei mitään uutta...

 Jäätelöä, kynttilöitä ja hömppäkirjaa.
Ulkona on tänään pitkästä aikaa paistanut aurinko, mutta muutenhan päivät on ollut melkoista harmaata utua päivästä toiseen. Välillä on ollut niin surkea ilma, että lapsetkin on jo sanonut "ei tuonne haluta mennä" ja niinpä kaikenmaailman lautapelit on ollut viime päivinä hitti. No okei, pelaavat lapset tietokoneellakin aina hetken, mutta ei todellakaan joka päivä, saati pitkää aikaa. Minä haluan nähdä lapset leikkimässä, eikä koomaamassa näytön edessä. Sen he ehtii myöhemminkin...
 
Käväisin lauantaina kirpparilla ja kummastelin huonoa oloa. Päivemmällä lähdettiin pyöräilemään koko perheellä. Haettiin tortillatarvikkeet ja alettiin kokkaamaan. Taas ihmettelin, että miksi oloni on niin kurja ja kun mittasin kuumeen, löytyi syy. Kuumettä 39 astetta. Ei ihmekkään jos "vähän" heikotti ja vilutti. No kuumetta kesti lauantai ja eilinen, tänään jäljellä yskä. Josko tämä pöpö nyt vihdoin häipyisi:D Kirpparilta löytyi ihana peltitarjotin 1,50€ hintaan. Liekköhän retroa, näyttää ainakin sille. Väriterapiaa jokatapauksessa. 
Vähän niinku tämä puuhelminauhakin. Ei mitään uutta täällä suunnalla:)

tiistai 9. lokakuuta 2012

Montako silmukkaa?

Mun neulomistaidot on samaa luokkaa kuin kissojeni Suomen puhuminen... Surkeaa siis.

Siltikin, joka syksy hankin lankarullia ja haaveilen tekeväni jotain. Yhtenä syksynä olen saanut aikaiseksi pipon, ihan ohjeen mukaan, mutta muuten kutomiset on ollut luokkaa kaulahuivi ja puolikas pipo... Noh, nyt mun lempparisäärystimet otti ja meni rikki.

Olen nähnyt superihania kuvia "feikki saapassukista", siis niistä joissa pelkkä varsi kauniisti näkyy saappaan alta ja voih, haluan sellaset.

Ihan nyt alkuun kuitenkin voisin kokeilla tehdä pelkät säärystimet ja kysynkin, onko kenelläkään tietoa montako silmukkaa tämmöinen paksupohkeinen nainen tarvitsee? Ohjeissa määrä vaihtelee älyttömästi, joten jos joku olisi vasta tehnyt, niin saisin tuntumaa määrään?

Ps: Laittelin pinnejä ja pompuloita huutonettiin, tämän kautta muutama kauppa peruuntui, joten toivon että huuto.netissä ei kävisi samaa. Mikäli et omista huuto.net tunnusta ja joku kiinnostaa, laita sähköpostia. Päivittelen tilannetta jatkuvasti, toiveita saa esittää. Kaikki menot ja tulot kirjaan ylös.

lauantai 6. lokakuuta 2012

Jee, uusi kirppis Oulussa, Rajalylässä....

Minä olen monet kerrat toivonut, että täällä pohjosessa Oulussakin olisi kunnon itsepalvelukirppis. No nyt sellainen on. Huomasin ilmoituksen Facebookissa eilen ja tänään kävin kurkkaamassa. 

Uuden yrittäjän kannustamiseksi varasin heti pöydänkin, joten maanantaista alkaen kirpparilla löytää mm. tyttöjen pieneksi jääneitä vaatteita. Käyn täyttämässä pöydän jo huomenna iltapäivästä, mutta vaatetta on niin paljon, että kaikkea en saa kerralla mahtumaan ja käynkin täydentämässä pöytää viikon varrella useaan otteeseen.

Jännittää, että miten uudella paikalla alkaa menemään, vaikuttaa lupaavalle. Tilat on laajentumassa, joten kooltaankin paikka on hyvänlainen. Menestyisipä, olisi niin ihanaa, että suht lähellä olisi hyvä kirppis:)

Tiesitkö sinä Mamin kirppiksen avaamisesta? Vai onko ihan uusi juttu?

Noh, päivä onkin sitten kulunut hinnoittelun, vaatteiden penkomisen ja pesemisen merkeissä. Esikoinen oli tätinsä tykönä yökylässä, joten ollaan oltu vuorokauden ajan "yksilapsisia". 

Eilen oli nuorimmaisella tikkien poisto. Haava on parantunut todella hyvin, kaikki siis sen suhteen ok. Taas piti poiketa lelukauppaan "palkinto-ostoksille" ja illalla juhlittiin tikkien poistoa ajelemalla mäkkärille iltapalalle... Nuorimmaisella jäi varmasti kauhea lääkärikammo tästä kaikesta:(

Tänään tosiaan olen hinnoitellut kirppisjuttuja, mutta ollaan ehditty olemaan ulkonakin ja hieman muka pitkästä aikaa sisustinkin... Ihanaa kun ollaan terveenä, niin päästiin taas nuuhkimaan kuukauden ikäistä vauvaa. Eräälle tärkeälle syntyi reilu kk sitten ihana pikkumies ja voi mahdoton miten suloisia nuo vastasyntyneet onkaan. Haluaisin ommella pienelle jonkun ihanan vaatteen, olisiko jollain suositella jotain hyvää Ottobren mallia, niitä kaavalehtiä kun löytyy monta.

Mukavaa lauantaita!!!

keskiviikko 3. lokakuuta 2012

Sitten kun... Eiku nyt. Ote päiväkirjasta

Kyllä nyt on Rouvalla suu hymyssä. Mikään ei tunnu niin ihanalle kuin kunnon ulkoilu sisällä kökkimisen jälkeen. Mahtavaa kun ruoka maistuu hyvälle, kahvin tuoksun haistaa ja voi tehdä mitä vaan ilman, että päässä humisee, nenä valuu ja muutenkin kolottaa. Ahhhhh, ihanaa.

Hain tänään pihaan kanervia ja ajattelin huomenna laittaa viimeisetkin kesäjutut talviteloille. Osa kukkasista herää loistoonsa vasta nyt, harmi, pian on pakkanen. Haaveilen, että teen kasvihuoneeseen pienen majan talvipäiviä ajatellen, mutta saas nähdä onnistuuko käytännössä viedä sinne penkit, saada valoköynnös kattoon ja mitä lyhdytkin tykkää asetelmasta. Pärjäisköhän paksut viltit siellä ja tulisiko siellä oltua. Nuotipaikka on aivan kasvihuoneen likellä, niin olisihan se ihanaa paistella makkaraa nuotiolla ja mennä sitten lumelta suojaan syömään. Mmm, tunnen jo mille tuntuu kuuma kaakaokuppi käsissä.

Nyt kun tässä kotonurkissa on tullut pyörittyä, niin olen taas saanut todeta, että on se uskomatonta miten tyytyväisiä ollaankaan tähän meidän kotiin, sijaintiin ja ylipäätään kaikkeen. Monella tutulla on menossa asunnonvaihto tai remppasuunnitelmat ja huomaan, että muistissani on vieläkin se tunne kun oma koti ei miellytä tai vastaa tarvetta. Se sellainen jatkuva keskeneräisyyden tunne ja sellainen asioiden siirtäminen "sitten kun...". Nyt tuntuu, että ollaan kotona, ei ole mitään "sitten kun", vaan saa elää tätä päivää, tätä hetkeä. Tottakai mekin haaveillaan, vaikka mistä, mutta nyt ei ole tarvetta tehdä mitään. Kaikki on hyvin.

Lasten kanssa arki rullaa rattoisasti. Esikoisella koulun aloittaminen toi mukanaan väsymystä ja pientä rajojen etsimistä, mutta nyt sekin tuntuu väistyneen ja kiltti esikoinen on palannut takaisin. Nuorimmaisen kesällä jyllännyt minä itte, minä haluan, ikä on myös jäänyt taakse ja hänestäkin on muotoutumassa taas "oma itsensä". No se oma itse luonne on edelleen voimastahtoinen, mutta kyseinen piirre onkin tuttu jo vuosien takaa. Nuorimmainen on ilmetty isänsä. Ei paljon kuuntele vastalauseita tai anna periksi:D

Niin, vuosia. Me ollaan miehen kanssa oltu yhdessä jo hyvä tovi, 10v. Tuntuu kamalan lyhyelle ajalle jos miettii, että mitä kaikkea on tapahtunut ja taas toisaalta, en oikein edes muista mitä elämä ilman häntä olisi, on niinkuin oltaisiin oltu aina.

Kaverini kysyi eilen, että saisko se samoja nappeja kuin mitä minä syön:D sekin haluaa saman olotilan. Jouduin vastaamaan, että ei tätä tunnetta purkissa myydä, mutta että jos teet yhtä paljon työtä kuin minä olen tehnyt, olet varmasti tässä joku päivä. Minut tuntevat ihmiset tietää, että taival on ollut aikoinaan raskas, en olisi silloin ikinä uskonut, että jonain päivänä ajattelen näin. 

Löysin tänään päiväkirjan jota kirjoitin silloin kun olin täyttänyt juuri 18v. Voi että kun olisi silloin tiennyt, että elämä kantaa ja kaikki menee vielä hyvin. Kirjoitan päiväkirjaa edelleen. Harvoin kylläkin.  Huomaan että tämä blogi on toiminut viime vuodet päiväkirjanakin. Ajattelin laittaa tämän tekstin tänne nyt, että jos siellä jossain on joku josta tuntuu, että mikään ei koskaan parane. Niin voi lukea yhden ihmisen mietteen nyt ja tietää, että tämä sama ihminen on joskus ajatellut, että elämä ei ole minua varten ja silti, olen tässä nyt!