torstai 17. tammikuuta 2013

Toivepostaus: Kissat

Joku aika sitten sain postaustoiveen jossa sanottiin "olisi kiva kuulla kissoista lisää, millaisia luonteita niillä on, kuka on vanhin ja mistä nimet tulee..." Tämä postaustoive tulee nyt. Lienee turha edes sanoa, että olemme kissaihmisiä ja kerron kissojen tempauksista kuulemma joskus kyllästymiseen asti...
 Ennen tätä kissakolmikkoa meillä oli kissa nimeltä Tipsu. Tipsu oli minulla ensin omana kissana ja mieheni sai sen kaupanpäälle kun muutettiin yhteen. Tipsu oli melkoinen koheltaja kissa. Se tippui kerrostalon kolmannen kerroksen tuuletusikkunasta ja katkaisi hampaansa. Kun se pääsi ulos karkuun, se kiipesi puuhun ja vietti siellä noin pari päivää, kunnes veljeni kiipesi hakemaan kissan pois. Tipsu oli luonteeltaan kamalan kiltti, mutta arka. Kun esikoisemme syntyi, Tipsu jollain tavalla sekosi vauvasta ja alkoi karkailemaan. Yhtenä päivänä se ei enään tullut takaisin, etsimme ja etsimme, kunnes meidän lähellä asuva mies kertoi, että heidän pihapuussaan oli ollut kolme päivää kissa. Tipsuhan se siellä, se ei osannut tulla puusta alas, joten kökötti siellä. Ihan niin kuin Aku Ankassa, kysyimme palokunnalta voisiko he hakea kissan pois männyn latvasta... Palokunta tuli ja koitti pudottaa kissan vesipaineella ja onnistuikin siinä. Tipsu putosi puusta alas ja oli todella heikossa kunnossa. Pari päivää Tipsu paranteli itseään kunnes taas karkasi. Siltä reissulta Tipsu ei tullut koskaan takaisin. 

Tipsu oli hirveän rakas lemmikki, siitä on tullut nimimerkki dibsu, myöhemmin dibsukka kun dibsu oli varattu. Tipsun jälkeen meni noin vuosi kun otettiin kissa nimeltä Iitu. Iitu oli meillä vaan ihan hetken ja annoimme sen pois. Kissa oli ihana, mutta ei sopinut lapsiperheeseen todella villin luonteensa takia. Iitun jälkeen menikin sitten useampi vuosi kun näin ilmoituksen "Annetaan 5kk ikäinen tyttökissa uuteen kotiin". Kissa oli miehen työpaikan naapurissa, omistaja kertoi, että antaa kissan pois koska kissa on niin hellyydenkipeä ja seurallinen, että kärsii selkeästi kun joutuu olemaan päiväkausia yksin. Mieheni haki Wilman töiden jälkeen ja sydämeni suli heti.
 Wilma on noin 3,5v vanha tyttökissa. Se on ulkoisesti aivan kuin Venäjänsininen, mutta papereita kissalta ei löydy. Heti ekana päivänään Wilma kotiutui meille. Se halusi syliin, seurasi meitä jatkuvasti ja parin viikon jälkeen ymmärrettiin mitä edellinen omistaja tarkoitti. Wilma on todella seurallinen. Jos vaihdan huonetta, sekin vaihtaa. Jos istun jonnekkin, on se salamana sylissä kehräämässä. Wilma nimi tuli siitä, että mietin nuorimmaiselle nimeä Vilma.
 
Me sanotaan Wilmaa diivaksi, sillä kisu on todella diivamainen. Sille kelpaa vain paras ruoka, se nukkuu ainoastaan pehmeällä tyynyllä tai peitolla, se ei vilkaisekkaan ulos huonolla ilmalla, eikä se suostu juomaan vettä muualta kuin lasista... Se ristii tassunsa aina tuollalailla kuin kuvassa ja yönsä se nukkuu minun kanssa pää samalla tyynyllä peiton alla...
Hienohelmaisen luonteensa lisäksi Wilma on todella utelias ja kova tekemään ilkeyttä. Se syö kukkia, rakastaa pudotella tavaroita pöydiltä. Se saattaa hypätä lipaston päälle ihan vaan huitaistaakseen vaikka puhelimen lattialle:D Se rakastaa noutoleikkiä ja kesäisin sen saa hyvällä ilmalla lenkkikaveriksi, nimittän Wilma sipsuttaa valjaissa tien reunaa mallikkaammin kuin yksikään koira. Se on todella viisas, mutta aina kun kehun miten viisas se on, se tekee jotain todella tyhmää, kuten menee köllimään kukkapurkkiin tai putoaa vessanpönttöön... Wilma on erikoisin kissa mitä olen koskaan tavannut, se on enemmän koiramainen kuin kissa.
Vilman  jälkeen meille tuli Ruusu kissa. Ruusu on noin 2,5v. Haimme kissan viiden pennun pentueesta. Ruusu oli pentueen uteliain kissa ja mieheni ihastui heti sen ulkonäköön. Päätimme, että nuorimmainen saa nimetä kissan ja hän halusikin antaa kissalle nimen Ruusu. Ruusu on perheen kissoista kaikista kiltein. Se sietää mitä tahansa, ei koskaan suutu ja antaa toisten kissojen vaikka hyppiä tasajalkaa päällään. Ruusu on meidän mielestä vähän reppana, sillä se on niin kiltti, että ei osaa pitää huolta edes siitä, että saisi syödäkseen. 

Miehen kanssa annamme Ruusulle salaa muilta kissoilta herkkuja ja ruokaa, muuten se jäisi ilman. Siitä Ruusu onkin oppinut, että hän saa napata ihmisiltä ruokaa milloin vaan... Jos unohdan vaikka jauhelihan pöydälle sulamaan, vetää Ruusu sen naamaan. Ainakin kymmenen kertaa se on varastanut makkaran leivän päältä ym. Me ei raskita torua kissaa, joten ruuan varastaminen senkus jatkuu:D

Ruusu ei paljoa sylissä viihdy, mutta joka ikinen iltaa hakee rapsutukset ennen nukkumaanmenoa ja sitten käpertyy miehen jalkoihin nukkumaan. Vaikka mies unissaan potkii joskus kissan lattialle, se uskollisesti uudelleen ja uudelleen tulee takaisin.

Reilu vuosi sitten Ruusu menetti häntänsä ja töpöhäntä tekee siitä entistä herttaisemman.
 Vaikka Ruusu on kiltti, niin se on samaan aikaan kovin peto. Jos se pääsee hetkeksikkään ulos, se nappaa pikkulinnun tai hiiren samantien. Sisällä ollessaan se purkaa energiaa kiipeilemällä ja onkin kissoista taitavin siinä hommassa. Ruusulla on oma pikkuinen nalle jota se kantaa suussaan joka paikkaan ja muka hoitaa sitä. Ruusu on aivan ihana kissa, lasten suosikki.
Sitten on Hiili kissa. Alle vuoden ikäinen tulokas. Hiili on kissalauman eka poika. Päätimme jo aikoinaan, että emme ota kolmatta narttua samaan reviiriin. Hiili sai nimensä tyttöjen serkulta. Hiilin ei edes pitänyt tulla meille vaan etsimme hänelle kotia muualta. Kaksi ottajaa perui puheensa ja lopuksi kävi niin, että Hiilillä oli jo lopetusuhka. Olimme puhuneet, että otamme kolmannen kissan joskus, joten se joskus tuli vaan vähän aikaisemmin...
Vaikka Hiili on nuorin, on se isokokoisin. Se on kissoista kovin syömään ja aina ruokakupilla. Jos keittiössä kokkaa, astuu sinä aikana kymmenen kertaa Hiilin hännän päälle. Hiili ei tykkää muista kuin miehestä. Sen syliin se aina kapuaa ja mitä lähemmäs naamaa pääsee, sen parempi. Minulle se osoittaa huomiota vaanimalla mun varpaita tai hyökkimällä portaissa nilkkoihin... Lapsista se tykkää, mutta ei annan ottaa syliin ihan helpolla. Hiili on ihanan itsepäinen junttura, tyypillinen Suomalainen mies:D

Tämä kolmikko vetää mahtavia iltavillejä, juoksevat peräkanaa hullunlaikka ja kiipeilevät joka paikkaan. Ne tekevät ilkeyttä ja ottavat monesti hermoon, mutta silti en luopuisi näistä mistään hinnasta.

Kissat on meidän eläinlapsia, ei koskaan samalla viivalla ihmisten kanssa, mutta todella lähellä. Olemme kissaihmisiä ja sen huomaa.

Onkos teillä kissoja? Vai oletko kissavihaaja?

16 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Ulkonäöltä teidän kissat on ihan kuin meidän 3 kissaa. Vanhin on tuollainen harmaaraita-kolli Miuku, keskimmäinen musta siro tyttö Misse ja nuorin venäjänsininen Minni-tyttö. Miuku on itsetietoinen laumanjohtaja, joka pistää auktoriteetillaan matalaksi 4-kuisen riehuvan huskypentummekin, Misse on pienikokoinen ja siro tuittu kiukkupussi, joka on eniten minussa kiinni ja Minni oli orpopiru ennenkuin koira tuli kaveriksi. Miuku ja Misse ovat vakiintunut pariskunta ja siihen ei muilla eläimillä ole väliin asiaa.

Kati (Ei ihan vielä) kirjoitti...

Hauska kissapostaus! Olen myös kissaihminen, mutta jotenkin kummallisesti olen vuosien varrella herkistynyt kissoille niin, että saan allergisia oireita vähänkin pidempään kissojen kanssa samassa tilassa ollessani. Omia kissoja ei siis ole eikä tule, vaikka ne niin ihania ovatkin.

dibsukka kirjoitti...

Anonyymi: Ihana kommentti:)

Meillä laumanjohtaja on venäjänsininen Wilma. Vaikka Wilma on vanhin, on se myös lapsellisin ja villein:D

Kiitos Kati. Tuota on sattunut parille tutullekkin, erikoista:(

Marru kirjoitti...

Kivasti kirjoitit kissoista!

Meillä on punertavanruskea kissa Uuno. Tykkää läheisyydestä ja yleensä on siellä missä joku meistä. Valitettavasti itsellä on tullut allergiaoireita. Toivottavasti lääkkeillä pysyisi aisoissa niin ei tarvitse kissaa laittaa pois.

KattiPaakari kirjoitti...

Ihana postaus teidän kissoista! Meillä on myös Vilma-niminen kissa, ja luonnekuvaus oli melkein kuin teidän Wilman! Sillä poikkeuksella, että meillä ei valjaissa ulkoilla kovin reippaasti ;)

dibsukka kirjoitti...

Marru: Toivotaan parasta!!

KattiPaakkari: Onkohan teidän Vilma samanlainen valjailija ku Ruusu:D Ruusu makaa kyljellään ja kattoo sellaisella ilmeellä mua "ootko tosissas".

Poppana kirjoitti...

Aikasemmin en ole ollut kissaihminen. Asuin kaverin kanssa kimppakämpässä, jossa kaverin kissa sai terrorisoida kaikkea mielensä mukaan ja vika oli minun. Mitäs jätin tavaroitani esim. eteiseen. Kun kaveri oli poissa puin kissalle valjaat (väkisin), kannoin ulos ja vedin perässäni lumihangessa. Eipähän kiipeillyt illalla pitkin seiniä. Samalla tyylillä pesin kissan. Toisella kädellä painoin kylpyammeeseen ja toisella kädellä pidin suihkua. Kun minä olin hoitajana kaverin kissa söi mukisematta halvinta kissanruokaa mitä kaupasta löytyi.

Nyt kuitenkin meidän perheeseen on iskenyt kissakuume. Tällä hetkellä vain kissan ottaminen on ihan mahdotonta. Tämä paikka olisi aika ihanteellinen kissalle. Vierestä alkaa iso metsä, joten kissaa voisi pitää vapaana ulkonakin. Mutta meillä on muutto edessä, ei ole tietoa koska ja minne. Joten olisi se väärin kissaa kohtaan. Katsotaan sitten kun meidän perheellä on uusi vakituinen koti, että mikä on tilanne.

Meidän kissakuumetta ei yhtään helpota se, että kaveri jakaa facebookissa koko ajan paikallisen eläinsuojeluyhdistyksen ilmoituksia. Tällä viikolla meidän kotiin muutti "Kitti Jansson". Käytetty ja vähän rätisevä FurReal-kissa, joka taitaa sittenkin sopia meille kaikista parhaiten. Se syö vain pattereita, viihtyy hyvin päivät yksin, ei pissi sisälle, ei tuhoa huonekaluja eikä viherkasveja... ja sen voi ottaa illalla syliin siliteltäväksi ja se kehrää. <3

dibsukka kirjoitti...

Poppana. Hih, kuulostaa ihanan helpolle lemmikille:)

Mutta hei, oletteko ajatelleet sellaista vaihtoehtoa, että pitäisitte kissan alkuun sisäkissana? Sitten kun muutto koittaa, niin alkaisitte totuttamaan kissaa pihalle pikkuhiljaa?

Anonyymi kirjoitti...

mä en tiedä miksi en voi sietää kissoja. Kaikista kamalinta on, että niiden annetaan tepsutella ruokapöydillä, nuolevan toisten ruokia ja karvoja on joka paikassa ja argg kun näen asuntoesittelyssä elikon makaavan toisten sängyssä. kivoja basilleja tuovat mukanaan. YÖks

Mindianna kirjoitti...

Meidän toinen kissa näyttää aika paljon teidän Ruusulta. Häntä sillä on tallessa, mutta toisesta korvasta puuttuu pala. Karkasi pentuna ulos 25 asteen pakkaseeen pimeässä eikä löytynyt heti, vaikka kuinka huudeltiin ja etsittiin. Muutaman tunnin päästä tuli itse kotiin, mutta korvat oli paleltuneet. Toinen niin pahasti, että korvanpäästä tippui myöhemmin pala pois.

dibsukka kirjoitti...

Anonyymi: Pakko todeta, että jos meillä pääsee kissa ulos karkuun, niin ei todellakaan pääse samaan sänkyyn nukkumaan:D Mutta sisäkissana minusta ovat ihanan siistejä elukoita, tuoksuvatkin hyvälle:)Ymmärrän silti mistä puhut, itse ajatteln koirista samoin.

Mindianna: Voi toista. Ihanaa kuitenkin, että tuli kotiin.

Anonyymi kirjoitti...

Kissat on kivoja mutta tuli allergiakohtaus jo pelkästä postauksesta...

Muksuna olin niin eläinrakas että kävin naapureiden pihoiltakin hakemassa kissat ja vakuutin äitin että tämä on karannut kissa joka tarvii kodin... :D
Myös puimme pikkuserkun kanssa mummulan kissan vauvan vaatteisiin ja kuskasimme sitä raasua rattailla.. Vielä vanhoilla päivilläänkin kissa juoksi kiljuen karkuun kun näki meidät...

-Heiti, joka lukee joka postauksen ilolla!-

Anonyymi kirjoitti...

Ihania kissoja:)Varsinkin tämä Wilma kuulostaa aika omanlaiselta.
Meillä on kyllä koira ja kulkee ulkona irti ja silti me halitaan ja rapsutetaan sitä, ja pääsee sohvalle..niinhän mäkin aina sanoin että hyi ne tuo vaikka mitä tuolta ulkoa, mutta jotenkin sitä vain unohtaa sellaset kun ottaa oman lemmikin..tokihan mä joudun siivoamaan aika usein;) T.Riitu

airamanna kirjoitti...

Meillä asuu 15 vuotias kissa pappa.
Ihmeen viriili vanhus edelleen joten jaksaa myös silloin tällöin ilkeillä.
Meidän kissa ei ole kaikista lempein luonteeltaan...saa olla tarkkana ettei nappaa nilkasta kiinni. Lapset(kin) oppinut "lukemaan" kissaa ja jättävät rauhaan jos näyttää siltä, että kissa ei halua leikkiä.

Mari kirjoitti...

Tosi kiva postaus, vaikka en eläinrakas ihminen olekaan :)

dibsukka kirjoitti...

Ihania kommentteja olette jättäneet, kiitos:)

Heitin kissan hoivaamiset kuulostaa hauskoille:)

Riitu: oma on aina oma <3

Airamanna: kiitettävän ikäinen herra teillä.