keskiviikko 6. helmikuuta 2013

Harmaata arkeen...

 Harmaa väri on ankea jos ei ole mitään sen seurana. Mutta laitetaanpa kaveriksi musta tai valkoinen, tulee harmaasta ihan jotain muuta... Löysin ihanan tekstiilisarjan Haukiputaalaisesta Anskun arkusta. Kyseinen paikkahan on lastentarvike kirppis, mutta siellä on myös vaihtuva valikoima upeita sisustusjuttuja. Ostin alkuun vain yhden tyynyn, mutta seuraavana arkipäivänä oli pakko kipaista hakemaan lähes koko sarja:D Pöytäliina on aivan upea. Sen myötä kissatkin sai uuden harrastuksen... Ottaa hirveät vauhdit ja pysäyttää ne pöydälle siten, että liina ruttaantuu lattialle... Ja kyllä, niin ällöttävää kuin se onkin, käy meillä kissat pöydällä. Tekisi mieli valehdella muuta, mutta en osaa:D
Valkoista ja harmaata meillä on ollut entuudestaan esim. näissä tikkaissa roikkuvissa peitoissa. Sohvakin on harmaa, mutta muuten on paljon valkoista. Pentikin Love kyltti on pukin tuomisia, samoin kuin lampusta roikkuva sydänlyhty... Nyt olohuoneeseen tuli vilttien kaveriksi tikapuihin pussukka joka kätkee sisäänsä kaukosäätimet ja peliohjaimet. Oikeasti lienee joku pussipiilo tms. mutta meidän käytössä ihan huippu tuollaisenaan. Ilman tuota kaikki ohjaimet ym. lojuisi tv-tason hyllyllä pölyttymässä. Mies rakastaa suunnattomasti himoani piilottaa kaukosäätimet. Ne vaan on niiiin rumia, aina tiellä, mutta tarvittaessa toki korvaamattomia. Siinäpä olisikin idea, joku merkki suunnittelisi kauniin kaukosäätimen jota voisi pitää sisustusesineenä.
 Ei se tekstiilien väärinkäyttö siihen jää:D Laitoin pöydälle hetkeksi aikaa saman sarjan käsipyyhkeen. Se on niin kaunis ja sen päälle on ihana laskea kuuma teekuppi pelkäämättä pöytäpinnan jälkeä. Äitini totesi virityksen nähtyään, että kaikkea on nähnyt, mutta että pyyhe pöytäliinana. Kamalan ahdasmielistä, eikö? Meillä on sentään nähty lakana verhona ja verho sängynpeitteenä. Seinäraanu mattona ja matto seinällä. Kuka sen sanoo, että joku kuuluu vaan johonkin tiettyyn paikkaan, höh.
 Sarjan koristetyynyt. Tuo kapein on sellainen pitkä ja pitkulamainen. Kuosit ovat yksinkertaisia, hivenen romanttisia, jotenkin mieleen. Ja mikä parasta, niistä saa kyhättyä täydellisen nukkumapaikan päivätirsoille. Itseasiassa jos tarkasti katsoo, näkee, että tuon sohvan karvaviltin alta pilkistää kukkapeitto samaiseen tarkoitukseen myös. Tyynyjä pitää olla paljon, miten ilman niitä saat sohvalla lokoisan olon?
Ja ei se kuosi vielä siihenkään jää. Samaa sarjaa ihana sydännauha, sitten vielä servettejä ja pari pyyhettä lisää. Voisi sanoa, että sarja kolahti, käykö teillä koskaan niin, että joku juttu valloittaa täysin?

Kotini on linnani:)

5 kommenttia:

Sari / Usva kirjoitti...

Kauniita tekstiilejä, ihania yksityiskohtia. Kelpaisi kaikki meillekin :)

Blogissani on sinulle haaste ;)

dibsukka kirjoitti...

Kiitos. Tähän lupaan tarttua, sillä viimeaikojen haasteet on jäänyt hävettävän vähälle huomiolle.

Kiitos haasteiden antajille ja pahoittelut, että olen niin äärimmäisen huono niihin tarttumaan.

Mimura kirjoitti...

Tosi kauniisti tuo harmaa pehmentää sisustusta!

Anonyymi kirjoitti...

Hei!
Postaukseen täysin liittymässä mulle tuli mieleen että vaikka puhut miehestäsi tosi vähän blogissa, teet sen aina ihanasti :) Mua on alkanut muutamassa blogissa häiritsemään, kuinka miestä aina nälvitään, joten olen tahtomattani alkanut kiinnittää siihen hirveästi huomiota :D
Ja postaukseen liittyen, mun silmään ihan täydellisiä tekstiilejä! Sopivan hillittyjä mutta silti niissä on se joku juttu :)
-Heidi

dibsukka kirjoitti...

-Heidi: Voi kiitos. Varmaan teksteista kuultaa läpi se mitä tunnen. Mieheni on elämäni rakkaus. Yli kymmenen vuoden yhdessäolon jälkeen minusta edelleen tuntuu niin kuin olisi vastarakastunut.

Joskus itselläkin pistää silmään miesten mollaaminen. Henk.koht en ymmärrä sitä miksi ihminen elää henkilön kanssa joka ottaa aivoon joka ikinen päivä:D Toki jos joskus kypsyttää, on se asia toinen, mutta jos koskaan ei löydy hyvää sanottavaa, kannattas ottaa ja lähteä etsimään onnea muualta:)