torstai 14. helmikuuta 2013

Sydämellä...

Niin kauan kun ollaan mieheni kanssa oltu yhdessä, on ollut selvä juttu se, että inhoan aikaisin heräämistä. Sitä hetkeä kun pitää kömpiä lämpöisestä sängystä pois ja raahautua odottamaan kahvin tippumista. Aika pian tuli käytäntö, että mies keitti kahvin ja toi kupin minulle sänkyyn. Sama tapa toistuu edelleen lähes aina. Normaalisti mies tuo kupin kuumaa kun lähtee töihin, mutta tänä aamuna hän vaan huikkasi "täällä on kahvia". Kehtasin jopa aamulla nurista jotain "vielä viisi minuuttia ininää", mutta menin kun meninkin hakemaan kupin. Oi mikä yllätys. Pöydällä keittimen vieressä oli Kiroileva siili muki. Vaaleanpunainen ihanuus tekstillä "mää sitte rakastan sua". Samaa mukia joskus monta viikkoa sitten ihailin kaupassa, mutta en ostanut. Mies tietää, että tykkään vaaleanpunaisesta, tykkään Kiroilevasta siilistä ja tykkään mukeista. Ihana yllätys:)

Pitkässä parisuhteessa tulee hauskoja tapoja. Mies keittää kahvin aamulla, minä taas olen opettanut miehen siihen, että aina töistä tullessaan hän pääsee valmiiseen ruokapöytään. Ruoka on valmiina, leivätkin tehtynä. Mies tietää, etten ikinä vie roskia, minä taas tiedän, ettei mies ikinä hae postia:D Jos mies on lähdössä harrastamaan, laitan hänelle vesipullon mukaan, sillä tiedän miehen unohtavan sen. Jos minä lähden jonnekkin, tarkistaa mies, että onko minulla kotiavaimet. Yleensä ne unohtuu. Jos mies herää ensin, avaa hän verhot, sillä tietää että tykkään herätä avoimeen näkymään. Jos minä herään ensin, en avaa verhoja, sillä tiedän että mies haluaa kököttää hämärässä hetken. Esimerkkejä olisi loputtomiin, kuullostaa varmasti tutulle monenkin korvaan.
Päivällä vietiin lasten kanssa mummulle kimppu vaaleanpunaisia ruusuja. Läräiltiin äitini kanssa käsityölehtiä ja ihailtiin pieniä vauvanvaatteita niissä. Käväisin yhdessä tapaamisessa ja pikku mutkan kaupungilla. Oli mukava päivä, oli ihana nähdä rakkaita.
Illemmalla tehtiin herkku jäätelöannoksia, oli eri jäätelömakuja, eri kastikkeita ja koristeita. Tulostelin paperinukkeja ja aloitettiin leikkausurakka. Nämä nuket ja paljon muuta löydät tulostettavana TÄÄLTÄ

Huomenna paperinukkejen teko jatkuu, on työn alla pari muutakin väkertämistä. Ihana Ystävänpäivä.

Ystävyys onkin suuri rikkaus elämässä. Kun ikää tulee enemmän, huomaa että ystävyyskin merkkaa ihan eri asiaa kuin ennen. Vuosien saatossa on tajunnut, että ystävyys vaatii panostamista samalla tavalla kuin mikä tahansa ihmissuhde. 

Monet pitää ystävää likasankkonaan, soittaa vain silloin kun tarvitsee jotain, tavatessa aina valittaa samaa asiaa ja koskaan ei kysy "mitä sinulle kuuluu". Olkoon ystävä kuinka tärkeä tahansa, on kamalan raskasta koittaa pitää yhteyttä ihmiseen joka ei anna mitään, ottaa vaan. Jonka tapaamisen jälkeen tuntuu, että kannat harteilla koko maailmaa. Eikait se ystävyyttä olekkaan? Ihan kuin parisuhteessa, voi ystävyydessäkin joku päivä tulla se seinä eteen, että ajattelee "en jaksa enään".

Minusta hyvä ystävä voi kulkea omia polkujaan, olla pitkiäkin aikoja "poissa" ja silti kun tapaa pitkästä aikaa, on niin kuin hetkeäkään ei olisi poissa tapaamisen välissä. Hyvä ystävä puhuu iloista ja suruista, mutta myös kuuntelee. Hyvä ystävä on sellainen, että hänen kanssa saa itkeä ja nauraa, sellainen että ei tarvitse miettiä tekojaan tai sanomisiaan.

Milloin sinä olet kysynyt ystävältäsi, että mitä sinulle kuuluu?

3 kommenttia:

Katariina kirjoitti...

Hyvää ystävänpäivää :)

Jenni kirjoitti...

Moikka! Eksyin joku aika sitten blogiisi ja nyt olen aktiivinen lukija ollut siitä saakka! Olen huono kommentoimaan koskaan mitään, mutta kiva kun kirjoittelet eri asioista etkä ole keskittynyt vain yhteen osa-alueeseen :)
Itse aloin hetki sitten pitämään myös omaa blogia ja sinne pääsee kurkkaamaan osoitteessa http://tohinaajatouhua.blogspot.fi/

piitzi kirjoitti...

ihana että on olemassa vielä parisuhteita joisaa oikeasti huomioidaan toista (siis molemmat osapuolet) niin paljon on niitä joissa nainen vaan mäkättää miehelle ja mies on kuin lehmä jota viedään markkinoille :P Tai sit nainen on se joka passaa ja palvelee ja mies ei tee mtn. Meillä ei kyl ole mitään nuista, se toisen huomioiminenkin on melko vähäistä =D Mut kyl me silti hyvin juttuun tullaan ;)