perjantai 15. maaliskuuta 2013

Ei sitte...

Ihailen ihmisiä joilla on koko ajan monta rautaa tulessa. Siinä kun oikea käsi maalaa täydellistä taulua, vasen käsi kokkaa gourmetateriaa ja varpaat kutoo upeaa villaneuletta, ehtii ajattelemaan täydellisen runon, kuuntelemaan uuden artistin ja puhumaan puhelimessa tuhat lohduttavaa sanaa. 

Siinä minä ehdin tuhoamaan suklaalevyn, läsöttämään virttyneet leggarit jalassa läppäri sylissä ja katselemaan netistä, että toiset ne sitten tekee ihania juttuja...

Aivan täydellinen kuvaus tästä illasta tuo aiempi lause, siis se toinen, ei todellakaan eka.

Aioin käyttää illan ompelutöiden viimeistelyyn. Nuo resorittomat housut, kantittomat paidat ym. kun suorastaan karjuu pöydällä "tee mut loppuun". Aioin tehdä päivän jo toisen raikkaan hedelmäsmoothien ja nauttia sen ihastellessani valmista jälkeä... Aioin järkkäillä ompeluhuonetta ja ehkä lajitella vielä muutamat kankaatkin paikoilleen. Aioin... Mutta mitä teen...

Käperryn tyynyvuoreen ajatellen, että onneksi keskeneräisillä käsitöillä ei ole oikeasti kiire. Nappaan suklaalevyn ja mietin, että päiväistä marjapirtelöä on edelleen kannussa, en jaksa nyt tyhjätä sitä ja alkaa kuorimaan hedelmiä...  Tuumin, että jos kerrankin saan pari tuntia olla ihan hiljaisuudessa, ihan yksin (no okei lapset nukkuu ja mies on pihavarastossa) niin miksi hemmetissä mä en käyttäisi aikaa ihan vaan siihen, että en tekisi mitään. Ihan niin kuin se ompeluhuoneen sotku, keskeneräiset jutut ym. joskus maailmasta loppuisi. 

Ihailen ihmisiä jotka ovat väsymättömiä puurtamiseen, mutta ihailen myös ihmisiä jotka osaavat kuunnella itseään, osaavat relata ja osaavat joskus sulkea silmänsä ympäristöltä.

Aika hauska, ihminen on huippu tyyppi kun vaan oikealta kantilta katsoo.

 Tervetuloa uusille lukijoille.

7 kommenttia:

Iita kirjoitti...

Täällä on sama tilanne! Illan suunnitelmisaa oli vaikka ja mitä, mutta mitä olen jo monta tuntia tehnyt? Istunut koneella, kuunnellut hyvää musiikkia ja syönyt herkkuja.. Joskus pitää vain osata ottaa rennosti :)

dibsukka kirjoitti...

Totta:)

Heidi kirjoitti...

Sama vika täälläkin... Kutoa onneksi pystyy löhöillessäkin. =)

Jessika kirjoitti...

täällä on toinen samanlainen:)

Anonyymi kirjoitti...

Mutta kuule, olen tehnyt havainnon, että nuo monen raudan ihmiset ovat myös levottomia, rauhattomia ja luovat levottomuutta myös ympärilleen.
Koko ajan pitäisi olla tekemässä jotain, kalenteri buukataan niin täyteen ettei siellä varmasti ole tyhjiä kohtia.
Olen näin vanhemmiten kallistunut tuon toisen pään ihmisiin, ja huomannut, että he ovat paljon tyytyväisempiä, heidän lapsensa ovat paljon rauhallisempia ja keskittyvät myös
paremmin.
Nykyään mulle riittää, kun teen yhden (max) isomman homman päivässä. Ja usein en sitäkään:)

dibsukka kirjoitti...

Tuo on kyllä tutun kuuloista.

Parikymppisenä olin itsekkin oikea ikiliikkuja, koko ajan jonnekkin menossa tai jotakin tekemässä. Silloin otti aivoon kun ei osannut olla aloillaan vaikka joskus olisi halunnutkin.

Nyt lapsien myötä on oma maltti kasvanut ja liekkö ikäkin tekee sen, että on huomannut jatkuvan kiireen vaan käyvän hermoille:)

Mari kirjoitti...

Mä en oo ihan ollut noin aikaansaava mitä alussa kuvailit, mutta asetan itselleni usein esim viikonlopuksi hirveän listan hommia, ja ahdistun sitten jos en ehdi kaikkea tehdä. Nyt olen tietoisesti yrittänyt opetella relaamaan ja enemmän vaan olemaan.