sunnuntai 12. toukokuuta 2013

Äidille...

Oikein ihanaa ja onnellista äitienpäivää jokaiselle äidille.

Minä pohdin viime yönä äitinä olemista. Kuinka upea onkaan se tunne kun näet oman lapsen ja tunnet miten sydän pakahtuu rakkaudesta pientä kohtaan. Kuinka paljon voi tuntea huolta lapsestaan ja samaan aikaan luottaa, että lapsi kyllä osaa, hän pärjää. 

Äiti, kuinka usein sen sanan kuulee. Äiti katso, äiti kuule, äiti tule, äiti. On päiviä jolloin äidiksi kutsuminen saa hymyilemään ja päiviä jolloin tekisi mieli karjaista naarasleijonan tavoin, että "mitä nyt taas".

Ihmisiä ei saa arvostella, ainakaan ääneen, sitten kotimatkalla autossa eri asia. Mutta kun tulet äidiksi, olet vapaata riistaa kaikelle arvostelulle. Lapsellasi ei ole tarpeeksi vaatetta, minä tekisin näin ja noin. Teit miten vaan, teet sen väärin ja toisten mielestä on suorastaan kamalaa, että sinun hoiviin on edes annettu pieni lapsi. Arvostelu alkaa jo silloin kun olet vasta matkalla äidiksi. Raskaana ollessa sinulle saa sanoa päin naamaa mitä vaan, mieluiten jotain joka koskee ulkonäköä, yleensä painoa. Odotappa kun vauva syntyy, on täysin luvallista tivata kahvipöydässä "annatko tissiä".

Kun lapsi kasvaa, huomaat, että äitiydestä saa tehtyä kilpailun. Se joka vie lasta vähiten hoitoon on paras. Jos annat lapselle jonain päivänä valmisaterian tai käy mäkissä, on helvetin portit jo puoleksi auki. Kisa jatkuu siihen, että lapsi kasvaa. On super makeaa prassailla lasten hienoilla harrastuksilla ja taidoilla. Huolimatta siitä, että sinne harrastukseen lähtö edeltää kahden tunnin tappelun ja vielä menomatkalla huudetaan kurkku suorana, ei väliä sillä, pitää harrastaa kun muutkin tekee niin. Kai tiedät, että jos lapsi ei 10kk iässä kävele, on peli menetetty. Toisaalta, jos lapsesi kävelee 10kk iässä, on hällä varmaan adhd ja raukka joutuu liian kiireellä kasvamaan.

Homma jatkuu... Jatkuuko. No jos lähdet mukaan tuohon, niin saat kisailla parhaimman äipän tittelistä lapsen kouluarvosanoilla, tulevalla ylioppilaslakilla ja avioliitolla. Se jonka lapsella on  paras ammatti, se jolla on kauneimmat lapsenlapset, se saakoon paras äiti kruunun. 

Mutta eihän se äitiys tuota ole. Äitiys on sitä, että pidät huolta lapsestasi sillä tavalla, että teillä on hyvä olla. Se on suunnatonta vastuuta. Se on jatkuvaa läsnäoloa. Se on sitä, että pidät huolta itsestäsi, että jaksat painaa arkea. Uhrautumista ja marttyyriksi leimautumista ei kannata harrastaa. Se ei palvele ketään, että teet niinku toiset haluaa tai toiset tekee. Ainostaan sillä on väliä, että teet niin, että siellä teidän kotona asuu onnellisuus. Ei ole väliä sillä mitä muut ajattelee. Sillä on väliä, että lapsesi antaa sinulle suukon ja sanoo "rakastan sinua".

Äitiys on polku tuhannella tienhaaralla. Kukaan ei onnistu valitsemaan käännöksiään siten, että aina matka olisi täysin töyssytön. Kukaan ei onnistu kulkemaan sitä reittiä jossa ei kompastuta, itketä tai tunneta epäonnistumista.

Äitinä oleminen on kyllä monimutkaista. Mitä enemmän lapset kasvaa, sitä enemmän haasteita tulee. En uskalla edes ajatella mitä äitinä oleminen on sitten kun lapset ovat teinejä ja valvon yöllä odottaen, että he tulevat kotiin.

Lapseni ovat vielä pieniä. Jo nyt olen oppinut itsestäni uutta ja saanut todeta kymmenen kertaa, että mikään ei mene niinku suunnittelin. Toisaalta olen saanut yllättyä positiivisesti ja huomata kuinka mielenkiintoinen voikaan olla ihminen joka on niinku itse olen, mutta ei sinne päinkään.

Äitiys, on se vaan iso juttu.

8 kommenttia:

Amy kirjoitti...

Onpa todella hyvä kirjoitus, täyttä asiaa! Kiitos tästä!

Onnellista äitienpäivää!

Tintti08 kirjoitti...

Aivan ihanasti kirjoitettu, täyttä asiaa joka sana! Hyvää äitienpäivää ♥!

Hanna kirjoitti...

Ihana kirjoitus! Äitiys on niin suuri lahja, oikein hyvää Äitienpäivää!

Taigaduu kirjoitti...

Tämä oli tosi koskettavasti kirjoitettu. Hyvää äitienpäivää!

Rea H kirjoitti...

hieno teksti.

Marru kirjoitti...

Ihana kirjoitus ja niin totta!

Anonyymi kirjoitti...

Onnea, sitä tarvitaan äitiydessä joka päivä! Lapset ovat lahja, äitinä olemisen uskomattomuuden tietää vain äiti!
Tänään kuulin 4v tyttäreni suusta H&M:n kassalla; "Äiti, tykkään susta!" sai nuo sanat kassaneidinkin hymyyn, mutta etenkin Äidin sydäntä niin lämmittää!!!
Muistan oikein hyvin vielä vuoden takaisen äitienpäiväkirjoituksesi, sitä lukiessa pysähdyn...tämä kirjoitus sai aikaan saman olon, Kiitos siitä!
-Reetta

Sumppila Veksi kirjoitti...

Kiitos ihanasta kirjoituksesta! Täyttä asiaa koko juttu!