torstai 2. toukokuuta 2013

Ei oo ponitkaan niinku ennen...

Nuorimmainen tykkää leikkiä My Little Ponyillä. Viime aikoina on tytön huoneesta kuulunut soraääniä "mulla ei oo Celesteä, mulla ei Pinkkipaita, mulla ei ooooo...." Tytöllä on vanhoja kunnon poneja iso laatikollinen, mutta koska suosikkihahmot ovat paljon uudempia, ei tuttuja nimiä niistä löydy.
Asialle piti tehdä jotain. Tutkittiin netistä uusia poneja. Äitinä opin ainakin kymmenen eri uutta nimeä, söpöysmerkkiä ja muuta niin kovin tärkeää. Nuorimmainen ihastui eräässä kuvassa näkyvään settiin ja sovittiin, että kun tytön "merkit" ovat täynnä, niin palkinnoksi niistä hän saa kuvan setin.

Merkit ovat palkintoja kilteistä teoista, esim. huoneen siivous, tiskokoneen tyhjäys tms. Merkin voi saada nätillä käytöksellä tai jollain muulla teolla josta halutaan antaa kiitosta.  Merkeillä SAA esim. aikaa tietokoneella, netflix aikaa, leluja, karkkia tai muuta pientä kivaa. Joskus saattaa päästä vaikka hoploppiin tms. mutta muuten mukavat arjen tekemiset halutaan pitää erillään tästä, ettei lapsi sekoita normaalia elämää ja palkintoa. Meillä on miehen kanssa sellainen kasvatuslinja, että huonolla käytöksellä ei huomiota tipu, hyvä käytös sensijaan palkitaan. Näinpä lapset ovat oppineet, että huutamalla ei puhuta ja kiukuttelemalla ei saa tahtoa läpi. Haluamme myös opettaa, että asioiden eteen pitää tehdä töitä ja ettei kalliit lelut tms. ole ilmaisia. Etenkin nyt kun meille tulee poika, haluan opettaa hänellekkin kotitöiden merkityksen, ettei tuleva miniä kiroa lellivää anoppia suohon;)

Eikä mennytkään kauan kun tuli aika ostaa setti. Meillä taidettiin viedä roskat kolme kertaa päivässä, siivota huonetta yllinkyllin ja puhtaat pyykitkin katosi kaappiin ennenku kerkesi kissaa sanoa:D
 
Tänään huomasin Anttilan mainoslehdessä, että ponit ovat hyvässä tarjouksessa.
 Ja pitihän niitä käydä muutama hakemassa, että saa ponileikit uusia kaveruksia. Näihin ei merkkejä kerätty, ei me sentään armeijassa olla;)

Oli hyödyllinen reissu. Lähdin kaupungille kun mies tuli töistä. Sain nakattua parit paperit keskustaan. Shoppailtua Lindexin "kaikki lastenvaatteet ota 3, maksa 2" tarjouksella tytöille kesäjuttuja ja vauvalle pari ihanuutta. Sain hankittua itselleni maailman ihanimmat ballerinat ja mukavan tuntuisen äitiysmekon. Ilmakin oli lumi ja räntäsateen sekoitusta, joten ei mennyt hyvä ulkoilusää hukkaan. 

Nyt tottumaan ajatukseen, että huomenna ei ole tiistai, vaan perjantai:D

8 kommenttia:

Minttu kirjoitti...

Minusta nämä nykyponit eivät ole yhtä ihania kuin 80-luvun ponit. Kovasti ovat hoikistuneet noista ajoista.
Kertookohan se jotain nykyajan ihanne kuvasta...
Aika aikaansa kutakin. :)

dibsukka kirjoitti...

Nämä ovat kasvoiltaan, osa ehkä väreiltäänkin, minusta kauniimpia, mutta muuten vanhat kunnon ponit ovat ihanempia.

Pieni Lintu kirjoitti...

Suloisia!!! Mulla oli muutama poni pienenä voi että..yhteen ponin hakureissuun liittyy katkeria muistojakin; Mulla oli ilmeisesti joku jälkitauti, keuhkoputkentulehdus tms. ja äiti suostutteli mut lääkärikammoisen 5-vuotiaan lääkäriin sillä että lääkärin jälkeen mennään ostamaan Mylittlepony ja se oli MIES se lääkäri. Heh..ja kun se halus kuunnella mun keuhkoja ja pyysi ottaa paidan pois niin minäpä en suostunut, minä siveyden sipuli. ;) No mutta..ei siinä vielä kaikki, kun kamalan lääkärikäynnin ja apteeksissa käynnin jälkeen mentiin kauppaan, siellä ei ollut AINUTTAKAAN ponia, vain joku typerä kissa jolla oli hiuksia päässä ja sen sain. Arvaa vaan olinko vihainen ja se lääke oli niin pahaa ällöä ylimakeaa litkua, hyh! :P

Anonyymi kirjoitti...

Laitatko seuraavaks kirppispostauksen? Ois kiva nähdä mitä löytöjä oot tehny viime aikoina? :)

NM

dibsukka kirjoitti...

Pieni Lintu: Onpas siellä ollut reissu:D Hiuspäinen kissa, apua reps:D

NM: Tarkoitus olisi. Mun kaikki vauvalle tehdyt löydöt on pakattu niin hyvin, että niiden purkamiseen ja kuvaamiseen tarvitaan hyvä motivaatio:D

NorppaStiina kirjoitti...

Minustakaan nuo uudet ponit ei vedä vertoja vanhoille. Nuo on liian laihoja ja niillä on liian korkeat poskipäät (onko poneilla edes poskipäitä?!?!). Lieko uudet kauneuden vaatimukset ja ihanteet tässäkin taustalla?
Kiva tuo palkintosysteemi. Meillä 4v:tä kasvatetaan samalla idealla. Tyttö saattaa pyytää lelukaupasta jotain mutta ei ala mankumaan ja tietää, että leluja saa, jos niitä ´ansaitsee´. Meillä käydään lelukaupassa vain katselemassa mitä sieltä löytyy.

Anonyymi kirjoitti...

Täällä myös vannoutunut "vanhojen ponien-fani"! Meillä leikitään äidin vanhoilla 80-luvun "oikeilla" poneilla ja hölmönä ajattelin, että voisin ostaa muutamia uusia vaatteita noille, kun tuntuu leikit niin kivoilta, mutta eihän se sitten mennytkään ihan niin kuin 80-luvulla ;) Taitaa tarvita tämänkin äidin vaan alkaa ymmärtää, että maailma muuttuu ja myös ponit...ehkä meilläkin kohta nähdään leikeissä noita "laiheliini poskipää-poneja", olen kyllä samaa mieltä, että värit nuissa uusissa on kauniit. Ehkä silmä vielä tottuu tuohon uuteen muotoonkin!
Ihana lukea, miten muutkin ajattelevat hyvän käytöksen ja kotitöiden palkitsemista...meillä lapset tekevät kotitöitä; osallistuvat puhtaiden pyykkien kaappiin viemiseen, pihan haravoimiseen, tiskikoneen tyhjentämiseen...mahtavaa on nähdä se, että lapset oikeasti nauttivat saadessaan olla avuksi ja mukana "aikuisten töissä"...2-vuotiaan lempipuuhaa on tällä hetkellä puutyöt ;) Siis polttopuiden pinoaminen puuvajaan!!! Meillä tosin on niin vanhanaikainen palkinto kuin raha...ja omat rahat saa sitten käyttää parhaaksi katsomallaan tavalla. En äitinä ollut varma olisiko pitänyt ilosta itkeä, kun 2-vuotias pikkuveli muutti omaan huoneeseen, niin isosisko 4v. lupautui (ja siis toteutti lupauksensa) ostamaan omilla, itse ansaitsemillaan rahoillaan pikkuveljelleen suolalampun yövaloksi (meillä on kaikilla tuollainen makuuhuoneessa)! Tuo jos joku on minusta todellista rakkautta!!!
-Reetta
ps. Vilautapa myös hiukan niitä kesävaatehankintoja ja äitiys-vaatteitakin olisi kiva nähdä!

dibsukka kirjoitti...

-Reetta: Kesävaatehankinnat tuntuvat supertylsille. Mustia capreja, valkosia capreja. Mutta ihanimmat voisi listailla:)

Ihana tuo valotarina. Meillä myös tytöt ovat tuollaisia, että "uhrautuvat" toisen puolesta. Ihanaa sisarrakkautta eikä verissäpäin kilpailua. Jotkut sisarukset ovat niin kilpailuhenkisiä, että ihan hirvittää...

Raha alkaa palkintona täälläkin nostamaan suosiota, etenkin esikoisen mielestä. Hänen lempparipalkinto oli, että sai hakea omalla pyörällä lähisiwasta karkkia:D