tiistai 28. toukokuuta 2013

Luopumista...

Ihan alusta alkaen on Hiilillä ja vanhemmilla narttukissoilla ollut pientä kränää. Ensin ajateltiin, että se johtuu siitä kun kaikki on uutta, sitten ajateltiin, että pojun leikkauttaminen auttas, sitten ajateltiin, että aika auttaa. Välillä kissat olivatkin ihan sulassa sovussa, mutta sitten oli näitä päiviä kun Ruusu ja Hiili tappelivat niin, että karvat pölisi. Loppuaikana kissat alkoivat tappelemaan etenkin öisin niin rajusti, että toinen kissa saattoi juosta hädissään karkuun suoraan meidän nukkuvien ihmisten päälle. Tai pakoon juostessaan hyppiä minne sattuu ja pudotella tavarat mennessään. Viime viikon lopulla heräsin siihen, että toinen kissa oli minun tyynyn luona piilossa ja toinen kissa sähisi rinnanpäällä valmiina hyökkäämään. Säikähdin hiiteen, ehdin tönäisemään toisen kissan lattialle, joten säästyin itse välissä olemiselta. Se oli viimeinen pisara.
 
Eihän tämmöinen voi jatkua, ajattelin kun väsäsin Apulaan ilmoitusta jossa kerroin, että haluamme pikaisesti uuden kodin Hiilille. Harmitti, vaikka kissat keskenään tappeli, oli Hiili ihmisille aivan superkiltti ja herttainen. Ilman tappelukaveria kisu on lempeä kuin mikä, samoin myös Ruusu.

Kun tilanne on tämä, että talossa asuu pieniä lapsia, kohta vauvakin, niin ei kuitenkaan uskallettu enään pitempään katsoa, että loppuuko kähinä vaikko ei. Ei Ruusu ja Vilma koskaan nuin tappele, eikä Vilma ja Hiilikään, mutta Ruusun ja Hiilin kemiat kertakaikkiaan löi kipinää rajulla tavalla. Koska Hiili oli se joka viimeisenä tuli, sai hän myös luvan lähteä.

Pelkäsin, että ei kukaan halua aikuista kissaa ja olimme miehen kanssa jo valmistautuneet ajatukseen, että jos uutta kotia ei löydy, joudumme viemään kissan piikille. Puhuimme lasten kanssa tilanteesta ja kerroimme, että on kissoille parhaaksi, että toinen lähtee. Kyllähän se haikeaa ja surullista oli itse kullekkin, mutta sitten pilkisti pieni aurinko risukasaan. Hiilille löytyi uusi koti. Ihanan oloinen uusi omistaja kävi hakemassa Hiilin eilen. Rauha on palannut taloon.
Lokoisia kissanpäiviä Hiilille sinne uuteen kotiin. Täällä ikävöidään, mutta samaan aikaan hymyillään kun tiedetään, että nyt ei tarvitse enään tapella reviiristä.

Ruusu kissa on tappelukaverin lähdöstä lähtien nukkunut taukoamatta. Ehkä tämä tosiaankin oli parasta näin.

6 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Eipä yllätä moinen toiminta, kun on juttujasi lukenut. Kissa vaan hus pois,kun käy vaivalloiseksi :(

dibsukka kirjoitti...

Niin no totta on se, että suhtaudun eläimeen todella raadollisesti. Eläin on vaan eläin ja ei kilpaile ihmisen hyvinvoinnin kanssa...

Totta on sekin, että ajattelen kokonaisuutta. Jos yhden kissan takia kolme kissaa kärsii, niin eikö ole parempi luopua tilanteesta siten, että kaksi vanhaa kissaa saa normaalin tilanteen takaisin ja uudin tulokaskin saa kodin jossa ei tarvitse tapella.

Parasta eläimenpitämistä on se, että uskaltaa tehdä niitä ihmiselle ikäviäkin päätöksiä...

Jeane M. kirjoitti...

Sorry to hear this, it makes me remember my other cat who had the same problem as yours. Sending you warm hugs. Got my eye on your next posts.

Anonyymi kirjoitti...

Kyllä eläin kärsii itsekin, jos joutuu jatkuvasti kilpailemaan reviiristään. Joskus vain on tehtävä kaikkien kannalta (ihmisten ja eläinten) se paras ratkaisu ja unohtaa oma itsekkyys. Kaikki eläimet vain eivät tule jokaisen kanssa toimeen, niinkuin ei ihmisetkään. Hienosti olet etsinyt kissalle uuden kodin, aivan varmasti se on myös Hiilille oikea ratkaisu.
-S-

Anonyymi kirjoitti...

Oikean päätöksen teitte. Itse olisin tehnyt samoin! Se on just sitä eläinrakkautta, että osaa myös luopua, jotta kaikilla ois hyvä olla. <3

dibsukka kirjoitti...

Kiitos <3