perjantai 18. lokakuuta 2013

Viisi euroa ja pöytäliina...

 Kesällä löysin kirpparilta rahin 5€ hintaan. Väri ei ollut ollenkaan mieleeni, mutta rahin koko ja malli natsasi täysin... Niinpä kiikutin sen meille ajatuksena, että päällystän sen jollain kivalla kankaalla...
 Kotona pengoin kangaslaatikot ja totesin, että mitään sopivaa kangasta ei ole, mutta rahin väärä väri ärsytti niin paljon, että jotain piti keksiä... Katselin olohuoneen värimaailmaa ja totesin, että olisipa jotain joka sopisi koristetyynyihin, sohvaan jne.. Ja sitten muistin...
Mulla oli isokokoinen pöytäliina samaa sarjaa kuin tyynyt. Sakset viuhtomaan, ompelukone laulamaan ja heh, tän piti olla tilapäinen ratkaisu... Kummasti se sama päällinen monta kk myöhemmin edelleen tuossa on.

6 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Ihana rahi. Meillekin kaipailen rahia,kun vaan osuisi kohdille sopivan kokoinen ja hintainen. (miel.kirppiksellä) voisi itse päällystää vaikka tuohon tyyliin kuin sinä. :)

ihana oli tuo aiempi postauksesi äitiydestä. Itselläni samanikäiset tytöt kuin sinulla ja kovasti kolmatta kuumeilen. Välillä melkein vihasesti itsekseni ajattelen,että ei enää, nämä ihanuudet olivat tässä, mutta silti huomaan parin päivän päästä haaveilevani taas siitä kolmannesta lapsesta. Tulee vain olo että meiltä puuttuu vielä joku.
Joskus luin erään laulajan haastattelun jossa hän kertoi ettei kadu elämässään mitään muuta kuin sitä, että ei toteuttanut haavettaan toisesta lapsesta. Minäkin välillä mietin,että kun haaveeni niin voimakkaasti aina palaa vaikka kuinka yritän sen laittaa taka-alalle, josko siihen olisi tartuttava. Oikeastaan luulen että se on vain pelko joka estää sitä haavetta tällä hetkellä toteuttamasta. Pelko siitä,ettei kaikki menekään hyvin,tai lapsi ei ole terve. Esikoisen kohdalla en pelännyt yhtään, kuopuksen kohdalla vähän. Ehkä tieto lisää tuskaa,kun tietää nyt mitä olisi voinut mennä pieleen. Vaikka jokaisellahan meillä on täällä maan päällä joku tehtävä,olimmepa terveitä tai emme.

Tulipas romaani! Mukavaa viikonloppua täältä etelä-suomesta!
T.Sanniska

dibsukka kirjoitti...

Tunnistan nuo ajatukset täysin. Mun motto monessa asiassa on, että en koskaan tule katumaan epäonnistumista, vaan sitä, etten koskaan uskaltanut yrittää. Ei ehkä suoraan päde näin isoon asiaan, mutta ymmärrät pointin. Eiköhän elämä kuljeta vielä oikeaan ratkaisuun, oli se sitten mikä tahansa :)

Anonyymi kirjoitti...

Heippa vielä. Hyvä motto, laittaa ajattelemaan montaakin asiaa.. Mä uskon kanssa niin, että sen oikean ratkaisun teen kuitenkin,oli se niin tai näin. Elämä kantaa ja yllättää :)
Nyt öitä :)
Sanniska

NorppaStiina kirjoitti...

Ihana! Hyvä Ninnu! Ompelukone vaan surraamaan, kun noin hienoja ompelet!

NorppaStiina kirjoitti...

Ja nythän laitoin ihan väärän nimen, eli Dibsukkahan piti sanoa! Laitetaan lauantai-illan viinilasillisen piikkiin!

dibsukka kirjoitti...

Sen teemme :D