sunnuntai 24. marraskuuta 2013

Lunta...

Perjantaina kävimme katsomassa joulunavaus ilotulitusta, mutta päivän oma tähtihetkeni oli jo aiemmin päivällä kun sain tilaisuuden häipyä yksin kirpparikierrokselle. Mies tuli töistä yllärinä pari tuntia aiemmin ja käski lähteä kirppareita koluamaan. Hän niin tietää mistä vaimo tykkää. Oli autuutta ihan yksin kierrellä pöytiä ja edetä oman mieleni mukaan. Nautin kympillä siitä hetkestä omaa aikaa. Jo silloin oli mukavasti lunta maassa, mutta lauantaiaamuna maisema taasen oli vesisadetta ja loskaa. Kävimme alkuillasta vaunulenkillä ja vettä satoi suorastaan kaatamalla, oli tosi synkkä ilma. Kun päästiin kotiin, laitoin verhot kiinni ja mutisin jotain kynttilöiden polttelusta kun on niin harmaatakin...

Myöhään samana iltana istuskelin ompeluhuoneessa tekemässä näperryksiäni kun yhtäkkiä mies tuli ison vaatekasan kanssa ja sanoi "pue ulkovaatteet". Hän häipyi samantien alakertaan ja kuulin vedenkeittimen napsahtavan päälle... Mietin, että mitä ihmettä ja puin ulkovaatteet päälle. Kohta mies tulee kahden höyryävän kaakaokupin kanssa ja sanoo "mennään". Hän avasi parvekkeen oven, aukaisi sieltä verhot ja tadaa. Silmiini avatui käsittämättömän kaunis luminen maisema. Ihan niin kuin joku joulukortti. Istuimme parvekkeella rottinkisohvalle, joimme kuumaa juomaa ja kuuntelimme aivan hiirenhiljaista yötä. En tiedä missä vaiheessa harmaa loska vaihtui tuohon maisemaan, mutta se oli ihana näky. Tuli samanlainen tunne kuin lapsena kun aamulla heräsi ja näki ensilumen sataneen. Jotain taikaa tuossa kimmeltävässä lumenleijailussa on. Pieniä onnen hetkiä.
Uusille lukijoille parveke kuvia mm täällä ja täällä.
 Aamulla auringossa näky oli yhtä ihana. Jos lauantaina oli synkkää, oli nyt niin kuin talven unelmapäivä. En tiedä montako kertaa päiväkävelyllä hoin, että on niin nättiä, on niin kaunista, mutta ilmeisesti melko monesti kun jossain vaiheessa matkaa 5v sanoi "äiti, se tuli jo selväksi että on nättiä".
 Olin niiiiiin iloinen tästä päivästä, että kotiin päästyämme kaivoin joulukoristelaatikot esille ja laitoin ensimmäisen valon ikkunaan. Loput vasta ensi viikolla kun on vähän saanut puunailla ja kuurailla paikkoja.
 Täydellistä!!
 Illemmalla jatkoimme kauniista ilmasta nauttimista Linnasaaressa jossa oli ihania valoteoksia.
 Nättiä...
Niiiiiiin nättiä...

4 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Jos aiot jatkaa edelleenkin blogin kirjoittamista, niin opettele edes alkeellisimmat kirjoitussäännöt (yhdyssanat ym.).

Se on muuten ENÄÄ - ei enään!

Perhonen korvanlehdellä kirjoitti...

Mukava fiilistelypostaus:) Täälläkin niin kovasti jo odotellaan lunta ja sitä että saa oikein kunnolla intoilla joulusta:)

dibsukka kirjoitti...

Toivotaan sinnekki pian lunta:)

Anonyymi: tiedän, että se on enää, mutta mulla on paha tapa kirjottaa se samoin miten lausunki... Kirjoitusvirheitä tulee kyllä liian paljo kun aina kiireessä kirjoittelee. Tää nyt ei mikään virallinen saitti ookkaan, joten ei kait se oo niin nuukaa;)

Mari kirjoitti...

Voi lunta! Tulispa tänne eteläänkin, oon vähän kade :). Lumi ja aurinko varsinkin yhdessä on jotain niin kaunista katsottavaa :).