maanantai 18. marraskuuta 2013

Pikkumies 3kk

Uskomatonta miten nopeasti aika menee. Pienokainen täyttää tänään 3kk.
Pieni on edelleen maailman aurinkoisin vauva. Hän hymyilee ja juttelee vauvakielellä paljon. Hän nauraa ääneen ja osaa tuhansia ilmeitä. Kääntyminen mahalleen onnistuu entistä paremmin ja nyt pyöritään ympyrää kellonviisarin tavoin. Lelujen tutkiminen on aivan pop hommaa ja onpa huomattu sekin taito, että leluja, harsoja, sormia, ihan mitä vaan voi maistella.

Hän on aivan hulluna siskoihinsa ja sama kuvio toisinpäin. Kun tytöt juttelee vauvalle ja hän vastaa heille naurulla ja jokeltelulla, tyttöjen silmistä suorastaan paistaa ilo. Pikkuveli on molemmille todella rakas ja on ihanaa huomata miten paljon he tahtovat osallistua vauvan arkeen. Keskimmäinen tuossa kertoikin yksi päivä, että hän aikoo isona tehdä kymmenen yhtä söpöä vauvaa kuin mitä pikkuveli on.

Tällä pojalla on alusta asti ollut hyvä rytmi nukkumisten ja syömisten kanssa. Talviaikaan siirtyminen hioi niitä kohdalleen ja nykyään pystyn lähes puolentunnin tarkkuudella sanomaan, että milloin nukutaan ja milloin ei. Poika nukkuu parhaiten päiväunensa vaunuissa ja vetelee siellä 3-4h päiväunia. Yöllä pisimmät unet ovat olleet 6-7h, mutta on ollut myös niitä tunnin välein syönti öitäkin. Tiheän imun kausina päivärtymitkin hippusen heittää, mutta sehän kuuluu asiaa. Ei vauva mikään robotti ole... Kuten keskimmäinen, ei tämäkään nuku omassa sängyssään, vaan meidän vieressä. Ihanan helppoa yöllä vaan laittaa tissi suuhun ja jatkaa siitä unia, entä ku hyssytellä pinniksen vieressä tai nousemalla nousta syöttämään. Imetys sujuu onnekseni loistavasti ja aion jatkaa sitä vähintään niin kauan kun vauva öisin syö. Esikoisen kanssa aikoinaan oli muutama kk sitä, että öisin piti herätä hakemaan tuttipulloon maitoa, syöttää jne. ja en halua semmoista enään ikinä. Liian laiska moiseen:D

Kaikenkaikkiaan arki menee mukavasti omalla raiteellaan. Voisi sanoa, että tämä vauva on meidän kolmikon helpoin tapaus, mutta saattaahan se olla, että kokemuskin tuo oman lisän. Oli miten oli, ehkä se mukavan arjen salaisuus piilee siinä, että ei vaan stressaa kaikkea koko ajan. Jos vauva nukkuu huonosti, niin sitten tilataan pizzaa ja potkitaan villakoiria sängyn alle. Jos sortuu surkuttelemaan sitä, että mitä kaikkea jää tekemättä, niin elämä käy kyllä raskaaksi. Huonoina päivinä on hyvä hypätä autoon ja ajaa kaverille kylään, kotiin tullessa maailma on varmasti parempi paikka. Mummona et kadu sitä kun sunnuntaisin jätit imuroimatta, mutta takuulla kadut sitä kun et tehnyt kivoja juttuja perheesi kanssa.

Olkaamme armollisia itsellemme, joohan?

ps. Nyt kun pikkuinen on 3kk ja alkaa olemaan jo tosi vahvasti oman ittensä näköinen, en enään julkaise hänen kuvia.

7 kommenttia:

Anna kirjoitti...

voi kuinka suloinen <3

Anonyymi kirjoitti...

Ihanaa lukea näitä positiivisia,elämänmakuisia postauksia. Sinulla on asenne kohdallaan! :D itsekin haaveilen tuollaisesta (vauva) arjesta, ihan just nyt ei ajankohtaista,mutta toivottavasti joskus vielä. :)
T. Sanniska (vauvakuumeessaan)
PS. Eikös teidän tytöt ole vaaleita? Minulla kanssa tytöistä toinen vaaleatukkainen,toinen tumma. Muutenkin luonteeltaan aivan erilaisia, ihania ainutlaatuisia :)

Chef kirjoitti...

Mikä tukka! Ihanan pitkä ja tumma :) Ja kovin on söpö vesseli muutoinkin :D

Ja kiva kuulla, että teillä pyörii arki ja elämä noin hyvin. Myös itse koen, että tämä neljäs on kaikkein helpoin...osin ehkä juuri sen kokemuksen tuoman varmuuden vuoksi. Mutta oman osansa tekee kyllä myös hyvin nukutut yöt. Tänäänkin poika heräsi ensimmäisen kerran syömään vasta aamulla 8:30, jonka jälkeen jatkoi vielä uniaan :)

Anonyymi kirjoitti...

Suloinen poika. <3

dibsukka kirjoitti...

Juu esikoinen on todella vaalea ja keskimmäinen melko vaalea myös, mutta hällä on tummanvihreät silmät, esikoisella aivan siniset. Tällä pojalla on tummat hiukset ja tumman sinivihreät silmät. Saapa nähdä pysyykö tummat hiukset vai haaleneeko.

Amy kirjoitti...

Oih, iiiihana!

Kaisa kirjoitti...

Todella suloinen vauva ja ihanat hiukset toisella...:)