perjantai 25. tammikuuta 2013

Ihanuuksia on ja ei oo...

Kun ulkona paistaa aurinko, niin ajatukset siirtyvät väkisinkin siihen ihanaan tosiasiaan, että kesä tulee. Koska meillä edelleen sairastetaan, niin nyt on hyvää aikaa selailla nettikauppojen uutuuksia.

 Ekana eksyin H&M:n sivuille. Oijoi miten ihanat kissapaidat sieltä löytyikään. Näissä olisi kokoja nuorimmaiselle, mutta esikoiselle ei enään H&M lastenpuolelta kokoja löydy. Isompien puolella oli pari kivaa, mutta ei niillä kyllä kesää pärjää:D
 


















Tämä ballerina mekko lähti tilaukseen, aivan ihana. Ihana on myös tämä tyllihame, vaikkakin tyllejä alkaa olemaan jo melkoisen monta. Toisaalta, voiko tytöllä olla liikaa mekkoja, hameita? 
 Viime kesän hupparit on auttamattomasti pieniä. Esikoiselta on säästynyt monta herkkua nuorimmaiselle, mutta jotain uuttakin on kiva saada. Niinpä kunnon kimallehuppari ja kaveriksi halpistennarit jotka on monen kesänä osoittautunut aivan huipuiksi.




Mutta, mistä ihanuuksia esikoiselle? Muutama merkki on mielessä, esim. Pompdelux, Next ja Vertbaudet, mutta mitä muita? Tuleeko mieleen vaatemerkkejä joilla on söpöjä ja lapsekkaita vaatteita 128 koosta ylöspäin?

ps: Muutaman uuden kohteen sain lisättyä Huuto.nettiin TÄNNE. Uusia juttuja on tulossa heti kun aika antaa myöten. Viikko meni ihan plörinäksi lasten sairastelun takia. Kirppispöydästäkin puuttuu puolet, eli sinnekkin pitäisi lohjeta. Nuorimmaisen kovan kuumeen takana oli korvatulehdus, nyt on kuumeessa esikoinen:( Jaksamisia jokaisen toipilaan vanhemmille taikka sit itse sairastavalle vanhemmalle.

lauantai 19. tammikuuta 2013

Pari alelöytöä...

 Olen ollut vaatepostauksissa viime aikoina toooosi laiska. Alemyynneistä on kyllä kotiutunut paketti jos toinenkin, mutta tuntuu että ne on jo niin monessa blogissa nähty, etten jaksa enään itse postailla. Hassua sinänsä, että itse taasen tykkään lukea mitä kukin valitsee omaan pakettiinsa. 

Paras alepaketti oli PomdeLuxin paketti tulvillaan ihanuuksia, mutta muutenkin tyttöjen kaapit on saanut kaunista täytettä. Osa uutena, osa kierrätettynä.

Kurkataan nyt ensihätään parin viikon takaiset ostokset. Benettonin koira paita oli normaalihintainen, mutta koska se oli niin söpö ja esikoinen tykkää valkoisesta, otin sen. Name It tunika oli miinus 50% alessa ja sain viimein napattua sen esikoiselle. Moneen kertaan olen mekkoa ihaillut ihan oikeaan hintaan, joten näemmä joskus odottaminen palkitaan.
Keltainen bambihuppari pakattiin odottamaan kesää. Oijoi miten ihana väri. Tämä Seppälän -40% alesta. Huppari on esikoiselle, hieman jännään että sopiiko tämä hänelle pesun jälkeen, mutta onneksi nuorimmainen on ottamassa hupparin sitten jos on esikoiselle pieni. Tytöt ovat nyt sitä kokoa, että käyttävät rinnakkaista kokoa. Saan siirtää kaikki ihanimmat pieneksi jääneet vaatteet suoraan nuorimmaiselle ja nuorimmaiselta ne sitten päätyy milloin minnekkin, osa myyntiin, osa kavereille. Hups, muistin juuri, että minulla alkaa ensi viikolla kirppispöytä:D Hinnoittelun kanssa tulee hoppu.
Tämä sinininen mekko on samaa kuosia. Ihana tunika kevääseen. Tämä on nuorimmaiselle. Hän on niin vannoutunut mekkotyttö, että saan siirtää kohta kaikki paidat pois. 
 
Mekkojen kanssa kuluu älyttömästi sukkahousuja ja legginsejä, joten Barbapapan harmaat leggarit ja pinkit sukkahousut ovat todella tervetullut lisä. Barbapapat löytyivät Prismasta. Nuorimmainen on edelleen kova Barbapapa fani, joten nämä ovat hurjan mieluisat, joskaan ei ihan omaan silmään miellytä:D
 Pehmoinen ja hippusen pörröinen nallenkorva huppari oli miinus 50% alessa. Aivan ihanan tuntuinen, takuulla kiva päällä. Haluaisin itsellenikin tuollaisen pörröhupparin, mutta en ole toistaiseksi onnistunut löytämään. Toisaalta, en tiedä olisiko se sitten itseni päällä lainkaan niiiiiiin ihana kun kuvittelen:D

Mitenkäs se on, tykkäättekö lukea vaateostospostauksia vai jatkanko linjaa, etten kuvaa niitä kuin harvakseltaan?

torstai 17. tammikuuta 2013

Toivepostaus: Kissat

Joku aika sitten sain postaustoiveen jossa sanottiin "olisi kiva kuulla kissoista lisää, millaisia luonteita niillä on, kuka on vanhin ja mistä nimet tulee..." Tämä postaustoive tulee nyt. Lienee turha edes sanoa, että olemme kissaihmisiä ja kerron kissojen tempauksista kuulemma joskus kyllästymiseen asti...
 Ennen tätä kissakolmikkoa meillä oli kissa nimeltä Tipsu. Tipsu oli minulla ensin omana kissana ja mieheni sai sen kaupanpäälle kun muutettiin yhteen. Tipsu oli melkoinen koheltaja kissa. Se tippui kerrostalon kolmannen kerroksen tuuletusikkunasta ja katkaisi hampaansa. Kun se pääsi ulos karkuun, se kiipesi puuhun ja vietti siellä noin pari päivää, kunnes veljeni kiipesi hakemaan kissan pois. Tipsu oli luonteeltaan kamalan kiltti, mutta arka. Kun esikoisemme syntyi, Tipsu jollain tavalla sekosi vauvasta ja alkoi karkailemaan. Yhtenä päivänä se ei enään tullut takaisin, etsimme ja etsimme, kunnes meidän lähellä asuva mies kertoi, että heidän pihapuussaan oli ollut kolme päivää kissa. Tipsuhan se siellä, se ei osannut tulla puusta alas, joten kökötti siellä. Ihan niin kuin Aku Ankassa, kysyimme palokunnalta voisiko he hakea kissan pois männyn latvasta... Palokunta tuli ja koitti pudottaa kissan vesipaineella ja onnistuikin siinä. Tipsu putosi puusta alas ja oli todella heikossa kunnossa. Pari päivää Tipsu paranteli itseään kunnes taas karkasi. Siltä reissulta Tipsu ei tullut koskaan takaisin. 

Tipsu oli hirveän rakas lemmikki, siitä on tullut nimimerkki dibsu, myöhemmin dibsukka kun dibsu oli varattu. Tipsun jälkeen meni noin vuosi kun otettiin kissa nimeltä Iitu. Iitu oli meillä vaan ihan hetken ja annoimme sen pois. Kissa oli ihana, mutta ei sopinut lapsiperheeseen todella villin luonteensa takia. Iitun jälkeen menikin sitten useampi vuosi kun näin ilmoituksen "Annetaan 5kk ikäinen tyttökissa uuteen kotiin". Kissa oli miehen työpaikan naapurissa, omistaja kertoi, että antaa kissan pois koska kissa on niin hellyydenkipeä ja seurallinen, että kärsii selkeästi kun joutuu olemaan päiväkausia yksin. Mieheni haki Wilman töiden jälkeen ja sydämeni suli heti.
 Wilma on noin 3,5v vanha tyttökissa. Se on ulkoisesti aivan kuin Venäjänsininen, mutta papereita kissalta ei löydy. Heti ekana päivänään Wilma kotiutui meille. Se halusi syliin, seurasi meitä jatkuvasti ja parin viikon jälkeen ymmärrettiin mitä edellinen omistaja tarkoitti. Wilma on todella seurallinen. Jos vaihdan huonetta, sekin vaihtaa. Jos istun jonnekkin, on se salamana sylissä kehräämässä. Wilma nimi tuli siitä, että mietin nuorimmaiselle nimeä Vilma.
 
Me sanotaan Wilmaa diivaksi, sillä kisu on todella diivamainen. Sille kelpaa vain paras ruoka, se nukkuu ainoastaan pehmeällä tyynyllä tai peitolla, se ei vilkaisekkaan ulos huonolla ilmalla, eikä se suostu juomaan vettä muualta kuin lasista... Se ristii tassunsa aina tuollalailla kuin kuvassa ja yönsä se nukkuu minun kanssa pää samalla tyynyllä peiton alla...
Hienohelmaisen luonteensa lisäksi Wilma on todella utelias ja kova tekemään ilkeyttä. Se syö kukkia, rakastaa pudotella tavaroita pöydiltä. Se saattaa hypätä lipaston päälle ihan vaan huitaistaakseen vaikka puhelimen lattialle:D Se rakastaa noutoleikkiä ja kesäisin sen saa hyvällä ilmalla lenkkikaveriksi, nimittän Wilma sipsuttaa valjaissa tien reunaa mallikkaammin kuin yksikään koira. Se on todella viisas, mutta aina kun kehun miten viisas se on, se tekee jotain todella tyhmää, kuten menee köllimään kukkapurkkiin tai putoaa vessanpönttöön... Wilma on erikoisin kissa mitä olen koskaan tavannut, se on enemmän koiramainen kuin kissa.
Vilman  jälkeen meille tuli Ruusu kissa. Ruusu on noin 2,5v. Haimme kissan viiden pennun pentueesta. Ruusu oli pentueen uteliain kissa ja mieheni ihastui heti sen ulkonäköön. Päätimme, että nuorimmainen saa nimetä kissan ja hän halusikin antaa kissalle nimen Ruusu. Ruusu on perheen kissoista kaikista kiltein. Se sietää mitä tahansa, ei koskaan suutu ja antaa toisten kissojen vaikka hyppiä tasajalkaa päällään. Ruusu on meidän mielestä vähän reppana, sillä se on niin kiltti, että ei osaa pitää huolta edes siitä, että saisi syödäkseen. 

Miehen kanssa annamme Ruusulle salaa muilta kissoilta herkkuja ja ruokaa, muuten se jäisi ilman. Siitä Ruusu onkin oppinut, että hän saa napata ihmisiltä ruokaa milloin vaan... Jos unohdan vaikka jauhelihan pöydälle sulamaan, vetää Ruusu sen naamaan. Ainakin kymmenen kertaa se on varastanut makkaran leivän päältä ym. Me ei raskita torua kissaa, joten ruuan varastaminen senkus jatkuu:D

Ruusu ei paljoa sylissä viihdy, mutta joka ikinen iltaa hakee rapsutukset ennen nukkumaanmenoa ja sitten käpertyy miehen jalkoihin nukkumaan. Vaikka mies unissaan potkii joskus kissan lattialle, se uskollisesti uudelleen ja uudelleen tulee takaisin.

Reilu vuosi sitten Ruusu menetti häntänsä ja töpöhäntä tekee siitä entistä herttaisemman.
 Vaikka Ruusu on kiltti, niin se on samaan aikaan kovin peto. Jos se pääsee hetkeksikkään ulos, se nappaa pikkulinnun tai hiiren samantien. Sisällä ollessaan se purkaa energiaa kiipeilemällä ja onkin kissoista taitavin siinä hommassa. Ruusulla on oma pikkuinen nalle jota se kantaa suussaan joka paikkaan ja muka hoitaa sitä. Ruusu on aivan ihana kissa, lasten suosikki.
Sitten on Hiili kissa. Alle vuoden ikäinen tulokas. Hiili on kissalauman eka poika. Päätimme jo aikoinaan, että emme ota kolmatta narttua samaan reviiriin. Hiili sai nimensä tyttöjen serkulta. Hiilin ei edes pitänyt tulla meille vaan etsimme hänelle kotia muualta. Kaksi ottajaa perui puheensa ja lopuksi kävi niin, että Hiilillä oli jo lopetusuhka. Olimme puhuneet, että otamme kolmannen kissan joskus, joten se joskus tuli vaan vähän aikaisemmin...
Vaikka Hiili on nuorin, on se isokokoisin. Se on kissoista kovin syömään ja aina ruokakupilla. Jos keittiössä kokkaa, astuu sinä aikana kymmenen kertaa Hiilin hännän päälle. Hiili ei tykkää muista kuin miehestä. Sen syliin se aina kapuaa ja mitä lähemmäs naamaa pääsee, sen parempi. Minulle se osoittaa huomiota vaanimalla mun varpaita tai hyökkimällä portaissa nilkkoihin... Lapsista se tykkää, mutta ei annan ottaa syliin ihan helpolla. Hiili on ihanan itsepäinen junttura, tyypillinen Suomalainen mies:D

Tämä kolmikko vetää mahtavia iltavillejä, juoksevat peräkanaa hullunlaikka ja kiipeilevät joka paikkaan. Ne tekevät ilkeyttä ja ottavat monesti hermoon, mutta silti en luopuisi näistä mistään hinnasta.

Kissat on meidän eläinlapsia, ei koskaan samalla viivalla ihmisten kanssa, mutta todella lähellä. Olemme kissaihmisiä ja sen huomaa.

Onkos teillä kissoja? Vai oletko kissavihaaja?

keskiviikko 16. tammikuuta 2013

Piilopaikka...

 Arabia on tuonut markkinoille Piilopaikka nimisen astiasarjan ja tämä sarja kolahtaa minuun täydellisesti.
Musta-valkoisuus on ihanan raikas.
 
Kuviosta tulee mieleen astiasarja mikä äidilläni oli silloin kun olin lapsi.
Ainakin sarjan pari kuppia haluan kokoelmaani.

Mitä sinä pidät?

lauantai 12. tammikuuta 2013

Vertbaudet ihanuuksia kotiin...

 Tykkään Vertbaudetin vaatteista tosi paljon. Jokaisessa mallistossa on ollut jotain sellaista, mitä on ollut pakko saada tytöille. Nyt menin katsomaan kevään uutuuksia ja törmäsin yllätykseen. Vertbaudet on tuonut myyntiin ihania sisustustekstiilejä.
Nämä kissateeman jutut on aivan ihania. Sopisi meidän kissatytöille. 
Eikä nämäkään ole yhtään hullumpia. Ihanan hempeitä.
 Puput valloittaa aina. Tästä sain aplikointi-idean. 
 
 Ja tämmöisen sängynpeitteen ottaisin milloin vaan. Aivan ihana. Voi että, huomaa että ollaan siirrytty kevätalvelle, enemmän ja enemmän mieli tekee katsella kotiin kaikkea kivaa.

perjantai 11. tammikuuta 2013

Pikkujutuilla uutta ilmettä...

 
 Nuorimmaisen huoneeseen on viime päivinä tullut yhtä jos toista pientä kivaa uutta. Pääosin huone näyttää ihan samalle kuin vuosi, kaksikin vuotta sitten...
Mutta pieniä muutoksiakin on. Esim. tämä Legon aivan ihana säkkituoli kotiutui joku aika sitten. Säkkituoli ei ole mikään valtavan iso, enemmän muhkea lattiatyyny, joten se on juuri passelin kokoinen 4v käyttöön. Tuossa on itselläkin mukavaa rojottaa kun kasaillaan vaikka Duploja tms.
Toinen muutos oli nuorimmaisen huoneen pöytälaatikkoon ja seinähyllyyn uudet nupit. Nuo metalliset on ihan alusta asti ottanut päähän rumuudellaan. Nyt nupit on paljon enemmän huoneeseen ja silmään sopivat. Son jännä, että ihan pikkujutuilla saa paljon aikaan.

Pikkutavaroille uudet säilytyspurkit.
Vielä kun purkeissa oikeasti säilyiskin ne pikkutavarat, mutta kyllähän se tuppaa olemaan niin, että suurin osa löytyy lattialta...
Ja sitten nämä kauan odotetut valot. Näihin uskalsin jo ihan itse tarttua saksien kanssa ja asetella pallot valosarjaan kiinni. Ei se vaikeaa ollutkaan, joten valot saatiin paikalleenkin...
 Sopii väriensä puolesta tuohon verhoon kuin nenä päähän.

 Huoneen vastakkaisella puolella tunnelma onkin tyystin toinen. Valkoista ja vaaleanpunaista. Tuo sininen pöllötaulu vasemmalta puolelta on lähdössä kokonaan pois. Vaikka taulussa on samoja sävyjä kuin muuallakin huoneessa, ei silmä totu siniseen millään ja se saa nyt lähtä. Oikeastaan vähän jälkeenpäin mietinkin, että miten sinistä inhoava on tuollaisen ostanutkaan...

 Se olisi taas viikonloppu. Toivottavasti ilmat ei kauheasti kylmene, sillä olisi suunnitelmissa päästä pulkkamäkeen eväiden kanssa huomenna. Eilen käytiin jo fiilistelemässä suurta mäkeä rannassa ja samalla reissulla napattiin hämärällä merenjäällä kunnon lenkki. Oli muuten aikas rankkaa tarpoa siellä lumessa, mutta samaan aikaan niin mahdottoman virkistävää.

Jos pakkanen kovin puree, niin sitten mennään keilaamaan. Minä ja keilaus ei mikään paras yhdistelmä olla, mutta tajusin Wiitä pelaillessa, että nuorimmainen ei ole koskaan keilasaliin jalallaan astunut, eli miksei mentäisi kokeilemaan. Onhan se keila lapselle aika painava, mutta tyyli on vapaa:D
 Mitäs te meinaatte viikonloppuna tehdä?

Nyt iltakahville ja korvapuusteja sulattamaan. Leivottiin esikoisen kanssa tiistaina pakkaseen vierasvaraksi kanelipullia, mutta niistä tuli niin hyviä, että ne tuntuu katoavan talonväen suuhun:D

Hyvää Viikonloppua!!

maanantai 7. tammikuuta 2013

Nukkeleikkejä...

Disneyn animator nuket, Tähkäpää ja Belle, ovat olleet tyttöjen leikeissä viime syksystä alkaen. Samaan aikaan kun nuket tuli meille, ajattelin ommella niille tyttöjen toiveesta jotain vaatetta. Jotain teinkin, mutta nyt vasta viime viikolla iski sellainen "ommellaan" fiilis ja kun esikoinen oli koulussa, päätimme nuorimmaisen kanssa aloittaa hänen Tähkäpäälle ompelun.
Ihan eka toive, yllättäin, oli mekko. Kankaan nuorimmainen valkkasi itse, mallin päätin minä ja eiku ompelemaan. Kun minä ompelin, nuorimmainen letitti hiuksia:) Tämmöinen siitä sitä tuli.
 
Toinen toive oli yöpuku. Tämänkin asun kankaat nuorimmainen valkkasi itse. Housujen piti olla samanlaiset kun tytön omat yöhousut, joten alaosa oli selvä. Yläosan kanssa saikin miettiä, että mitä tyttö oikein haluaa kun hän vaan sanoi "silleen, että se on toppi, mutta ei toppi, mutta olkapäät näkyy..." Pupupinnit on myös itsetehdyt, niitä askarreltiin ennen joulua. 

Nyt pitäisi ommella Bellelle jotain. Esikoinen aikoi ommella osan itse, hän sai pukilta oman ompelukoneen, loput pitää minun ommella. Asuluonnoksia on huikea määrä, aika tuntuukin kuluvan kivasti niissä. Hauska yhtäläisyys, minäkin rakastin lapsena vaatteiden suunnittelua. 

Koska kaikkea ei itse voi tehdä, niin vinkkinä teillekkin, että esim. Oulussa Tokmanni myy nuken kenkiä 2,90€ hintaan. Nuo ovat näille Disneyn nukeille täydellisen kokoisia. Otettiin meille kaikki saatavilla olevat värit, hyllyyn jäi vielä monen monta paria kaikissa väreissä.

Onko teillä näiden prinsessanukkejen hoitajia? Osalla "harrastajista" on homma lähtenyt jo niin lapasesta, että jokainen sarjan nukke löytyy ja niille vaatetta kasapäin. Aivan ihania kokoelmia on tullut vastaan. Itsellä vielä on pysynyt homma kasassa, mutta tunnustan, että Lumikkia ja Merida nukkea on sen verran monta kertaa käynyt katselemassa, että se on vaan ajan kysymys koska ne heilahtaa ostoskoriin:D Toivottavasti loppuvat ennen sitä.

Mukavaa alkanutta viikkoa jokaiselle. Minä haaveilin luistelemaan lähdöstä, mutta jääkenttä on kuulemma niin huonossa kunnossa, että on sama ku pottupellolla luistelis. Ehkä sitten luistelun sijaan pyöräytänkin pannukakun ja lämmitän saunan. Olisi tuolla ompeluhuoneessa niin monta juttua kesken, että ei tekisi pahaa pyörähtää sielläkin.

perjantai 4. tammikuuta 2013

Hiphei ja taas mennään...

Uusi vuosi alkoi melkoisella hopulla. Joulunaika meni ihanasti, joskin flunssa vähän latisti oloja, mutta mikäs sitä peiton alla kelliessä kun ulkona paukkuu pakkanen ja kotona palaa kynttilät, seurana rakas perhe ja vapaata päivä tolkulla. Niin ja hih, pukkikin toi sen toivomani pelin, joten sitä ja muita kivoja lahjapelejä on tullut pelailtua tosi paljon. 

Uutta vuotta otettiin vastaan Oulun pesäpallostadionilla uuden Oulun avajaisissa. Mieletön ilotulitus, kivoja esityksiä. Omat raketit, joita oli enemmän kun koskaan ennen, ammuttiin tuolla merenrannassa. Ihania nämä kaikki padat sun muut suihkut joita rakettipisteissä myytiin. Kirpakka tuuli, mutta lauha ilma. Täydellinen alku uudelle vuodelle. 
Ilmat on tosiaan suosineet. Ollaan rakennettu lumimajaa, lumiheppaa, lumiukko ja lumilyhtyjä. Eli siis oltu ulkona ihan urakalla. Esikoisella alkoi koulu keskiviikkona, nuorimmaisen pikkukoulu alkaa vasta ensi viikolla. En ole ehtinyt blogiakaan pävittämään kun päivät on kuluneet niin siivillä. Ihan erikoismaininnan ansaitsee potkurilenkit pukin tuomalla uudella kaunokaisella, pinkillä potkurilla.

Tämä vuosi tuo mukanaan uusia tuulia. Merkittävin on se, että nyt tammikuusta alkaen olen virallisesti kotiäiti. Irtisanoin itseni töistä jä päätin ottaa aikalisän. Tykkään työstäni todella paljon, mutta jatkuva tavoitettavana olo kuluttaa. En halua tuhlata tätä aikaa kun lapset ovat vielä pieniä, siihen että poltan itseni loppuun. Moni piti päätöstä hulluna, minä taas näen asian niin, että äidin ajalle ei ole olemassa hintaa. Noh, tilanne toki on helppo sen tähden, että työpaikka odottaa jos muutankin mieleni ja alalla ylipäätään on koko ajan paljon paikkoja vapaana.

Uusia tuulia on tulossa muutenkin. Niihin palaamme myöhemmin.

Nyt rentoutumaan. Tulimme vasta uimahallista ja olen ihan rättipoikki. Lapset sammuivat samantien kun saivat iltapalan syödyksi, ei se itselläkään kaukana ole:D

Täällä siis ollaan:) Ihanaa alkanutta vuotta jokaiselle.