torstai 28. helmikuuta 2013

Mekkoja räntäsateessa...

 Ilmat hellii lomailijaa... Tänään ollaan vietetty tuntitolkulla aikaa pulkkamäessä ja leikkipuistossa. Räntää ja vettä satoi niskaan, mutta satakoon. Koitan ajatella, että jokainen plussa-aste on askel kohti kevättä ja kesää. Niitähän tässä odotellaan kovasti.
 Ulkoilusta väsyneet lapset hotkivat hyvällä maulla iltapalaa. Isin vuoro lukea iltasatu, joten nyt on hyvä hetki tyhjennellä muistikortilta kuvia koneelle. Tässä on uusin valmistunut juttu. Yömekko/mekko nuorimmaiselle. Väljä malli, että on kiva päällä, pienellä muokkauksella saisi ihanan mallin kesämekkoon. Helma on kellomainen ja pitsi koristaa kauttaaltaan. Yöpuvuille onkin nyt tarvis, sillä talven aikana on alkaneet yömekot käymään kovin pieniksi. Mahdoton miten nopeasti lapset kasvaa.
Tästä ei ole tulossa yömekko vaan ihan muuta, siitä myöhemmin lisää...

Nyt jatkamaan kuvien läräämistä. Pitäisi laittaa kuvatilaus menemään, mutta valinnan runsaus vaivaa. Miten osata päättää tuhansista kuvista parhaat kun kaikki lasten ja tapahtumien kuvat ovat ihania.

keskiviikko 27. helmikuuta 2013

Haaveita...

Vaikuttaa sille, että pahin väsymysvaihe tässä raskaudessa alkaa olemaan historiaa. Olen jo useamman päivää ollut supertehokas nainen. Täällä on remontoitu, sisustettu, kaapit tyhjenneet ja nurkat kiiltää. 

Nyt kysynkin, että onko kukaan nähnyt jossain verkkokaupassa tai livekaupassa Oulussa ihanaa nojatuolia. 7v ikäisen huone kaipaa sellaista ja olen koittanut metsästää jotain "herkkua".
Löysinkin omasta mielestäni täydellisen tuolin, mutta haaveeni ei ihan saanut kannatusta. Mies tuumasi, että tuoli jää "liian lapselliseksi" vuodessa, siis mitä mitä, minä ottaisin tuollaisen olkkariin koska vaan:D Ja taas esikoinen tuumasi, että tuossa ei ehkä olis kiva istua, hän haluaa fatboyn... Ei Fatboyssa mitään vikaa ole, mutta sen kahina muistuttaa erehdyttävästi kissanhiekkalaatikon kahinaa ja en millään halua, että kissat luulee saanensa luxus-mallin pissapaikan... 
 Sitten löysin melkein yhtä ihanan nojatuolin, mutta tämä on miehen mielestä liian vaalea ja esikoisen mielestä mummojen tuoli... Nuorimmainen kyllä tykkäs, sanoi että tämä olisi pihalla kiva. 

Tekisi niin mieli jättää komentit huomiomatta, mutta täytyy muistaa lastenhuonetta sisustaessa, että huonetta asustaa lapsi, en minä. Toisaalta minusta on ihanaa huomata, että lapsen oma tahto ja tyyli vahvistuu päivä päivältä. Helpostihan lapsen saa lannistettua tykkäämään samasta kuin vanhemmat, mutta se taas ei palvele ketään.
No sitten esikoinen muisti, että oli nähnyt kaverillaan kivan patjarahin. Hoksasin, että sellainen tosiaan olisi kätevä. Kun kaveri tulee yökylään, on patja valmiina. Rahi muuntuu leikeissä äkkiä patjaksi ja taas rahina tuollainen on suht napakka istua, eli aikuinenkin pystyy siinä kököttämään jonkun lautapelin ajan.

Koska olimme menossa Kodin1 hakemaan uutta "blenderiä", niin ajateltiin samalla katsoa kyseiset patjat. Löytyihän ne. Ostettiin tuo pinkki-valkoinen polkadots systeemi, mutta suunnitelmana on jo ommella siihen päällinen. Pysyy patja siistinä ja ilmettä saa vaihdettua helposti.

Tuon kaveriksi kyllä edelleen pikkuinen nojatuoli sopisi. Joku siro, sillä huone ei mikään iso ole. Hankinnassa on myös näppärä lipasto ja uusi matto. Sängynpeite ja tyynyjä onkin jo jemmassa.
Minusta tämä Vallilan Pihajengi matto on ihan älyttömän kiva, mutta värimaailmaltaan liian levoton. Jotain hillitympää siis. 

Kait se tämä ihana kevätaurinko on joka saa sisustuskuumeen heräämään. Tähän muutama kk ja kun pesänrakennusvietti pääse jylläämään, ei minua pidätä enään mikään. Oih, kohta pääsee leikkimökinkin ja kasvihuoneen kimppuun.

Nyt toivottelen ihanaa iltaa. Miehellä alkoi tänään loma, joten luvassa upea loppuviikko.

ps. alla toinenkin postaus tältä päivää...

Pari alejuttua...

 Silverjungle on tuttu merkki, mutta jostain syystä en ole aiemmin heidän vaatteitaan ostanut. Nyt jossain blogissa bongasin alevinkin ja piti mennä kurkkaamaan. Oi, ihanuuksia. Tytöt saivat suloisen neulemekon, heh, esikoiselle tunika, nuorimmaiselle mekko. Kätevää.
 Molemmilla tytöillä on talven aikana alkaneet housujen lahkeet jäämään lyhyeksi. Kivoja housuja ei tunnu löytyvän oikein mistään, leggareita taasen senkin edestä. Nämä sydänpolvihousut ihastutti heti. Kauniit ja ihanan kesäiset värit. 

torstai 21. helmikuuta 2013

Ariel on nyt Duploissa...

 Olen aiemminkin blokkaillut teille Lego Duplon prinsessasarjasta. Tyttöni hullaantui sarjaan ja viime talvena keräsimme kaikki osat. Nyt sarjaan on tullut täydennystä Arielin teemassa.
 Oi tämä on kyllä suloinen ja taitaa lähteä tilaukseen. Hauska juttu miten nämä Duplot säilyttävät suosionsa, sillä meidän 7v jaksaa myös leikkiä näillä vaikka julistikin jo vuosia sitten näiden olevan vauvojen palikoita.
Ariel teemalla on toinenkin uutuus. Ei tosin ollenkaan niin viehättävä kuin ylempi pakkaus, mutta yhdistettynä toisiinsa takuulla upea.

Mulla on täällä melkoinen jännä piiri... Mies ja tytöt on Noroviruksen vallassa. Mies jo tosin parantunut, mutta esikoinen aloitti eilen, nuorimmainen tänään... Koko ajan odotan, että iskeekö pöpö minulla ja toivon syvästi, että ei. Yyh. Noh ainakin hommassa on yksi hyvä puoli. Meillä ei ole ikinä ollut näin siistiä kuin nyt. Olen puunannut jokaisen nurkan tarkasti, toivoen että pöpö ottaisi ja häipyisi.

keskiviikko 20. helmikuuta 2013

Mietteitä vauvantarvikkeista...

Jo ennen kun olin raskaana, löysin itseni vauvavaatteiden puolelta hipistelemässä pikkuruisia vaatteita ja miettimässä, että onko vauvat tosiaan näin pikkuisia.

Tytöiltä molemmilta olen säästänyt ihanimmat vauva-ajan vaatteet ja säilytän ne niin kauan kunnes tytöt ovat aikusia. Päättäköön sitten itse mitä niille tekevät. Muuten säästettyjä vaatteita tai vauvantarvikkeita ei ole. Olimme yhteen väliin lähes varmoja, että lapsiluku on tässä ja jos vauva vielä joskus tulee, tulee ikäeroa niin paljon ettei tavaraa kannata säästää...

Niinpä uuden tulokkaan "tarvittavat jutut lista" on piiiitkä. Tarvitaan vaatteta, tarvitaan harsoja. Tarvitaan hoitoalusta ja tarvitaan pinnis. Tarvitaan turvakaukalo, tarvitaan vaunut... Tarvitaan vaikka mitä. Vai tarvitaanko?

Nuorimmainen ei nukkunut vauvana yhtään yötä pinnasängyssä. Muutamat päivänet taisi siellä napata, mutta muuten hän nukkui vaunuissa tai meidän sängyssä. Taisi tyttö olla noin 1,5v kun siirrettiin hänet jatkettavaan lastensänkyyn ja siellä uni maittoikin samantien. Pinnasänky, uudet petivaatteet, kaikki ne ihanat pussilakanat ja suloinen mobile lähtivät siis kiertoon käyttämättöminä. 

Mitä tästä opin? No en vissiin mitään, sillä viimeksi eilen tutkailin yhtä Bambi pussilakanasettiä ja mietin, että minnekkähän pinniksen voisi laittaa. Ovathan vauvat erilaisia, ehkä tämä vauva on niin kuin esikoinen. Tykkää nukkua rauhassa omassa pienessä pinniksessään.

Tuttipullosta nuorimmainen ei suostunut ikinä juomaan maitoa, joten tuttipullot, rintapumppu ja tutitkin olivat täysin turhia. 

Tuo kuvio saisi toistua nyttenkin. Maitopullojen kanssa tolskaaminen on järjettömän työlästä. En millään jaksas herätä yöllä lämmittämään maitoa, saati miettimään missä lämmitän maidon jos ollaan liikenteessä. Imettämällä eväät on aina matkassa, se on helppoa ja mikä parasta, vauvalle takuulla mieluisin vaihtoehto.

Sitteri, se tuntui hurjan tärkeälle niin esikoisen kun nuorimmaisenkin kanssa, mutta kuinkas kävikään. Esikoinen ei tykännyt sitteristä, halusi syliin. Nuorimmainen ei viihtynyt sitterissä, halusi ennemmin tolskata lattialla. Ne ekat viikot kun vauva sitterissä kölli, olisi aivan hyvin voinut kölliä vaikka turvakaukalossa...

Nyt kun katson mitä malleja sittereistä löytyy, en voi olla hymyilemättä. Tärisevä, laulava, keinuva ja hymisevä sitteri, sopii ehkä koliikkivauvalle, mutta tarviiko vastasyntynyt moista viihdykelaitetta? Ehkä se helpottaa arkea, mutta onko tämä karhunpalvelus. Totuttaa vauva heti alusta alkaen täyteen viihdyttämiseen ja tohinaan?

Silti, katselen suloisia sittereitä ihanilla lelukaarilla ja mietiskelen, että ehkä tämä vauva tykkää olla sitterissä. Tykkää katsella leluja ja ennen kaikkea, viihtyy siellä.

Vaunut, korvaamattomat. Ilman niitä ei pärjättäisi hetkeäkään. Toisilla vaunut ovat taas täysin tarpeettomat. Me liikutaan paljon, joten vaunujen pitää olla mukavat. Merkillä ei ole väliä, kokemuksesta tiedän, että vaunuista saa äkkiä tehtyä välineurheilua. Siinä vaiheessa kun nostat rapaisen lapsen vaunuihin istumaan, kuljen loskapaskassa tai sotken kuomun jäätelöön, olen ihan hyvillään että mulla on vaan ne muutaman satasen vaunut, eikä ne reilun tonnin valkoiset unelmat joita katselin:D Nuorimmaisen ihanat Espritin pinkit vaunut olivat kyllä kauniit, hyvät ja halvat, jotain sellaista tahdon nytkin. Esikoisella oli tummansiniset yhdistelmät, nekin olivat kivat, mutta kesävauvalla tumma väri tuntui alkuun aika kovalle.

Turvakaukalo. Esikoisella oli kaukalo ilman telakkaa, arghhh. Nuorimmaisella oli Gracon kaukalo telakan kanssa ja ah miten helppo sitä oli käyttää. Vastaavan kaukalon tahdon nytkin ja ihan ehdottomasti matkarattaat joihin kaukalon saa naps vaan kiinni. Minä pieni ja hentoinen (buahahah) nainen en ala rääkkäämään itseäni raahaamalla kaukaloa kädessä, en varmasti. Toisaalta, aika lyhyt on tuonkin yhdistelmän käyttöikä. Vastasyntynyttä ei huvita raahata ympäriinsä. 6kk iässä lapsi voisi jo istuskella rattaissa ilman kaukaloa... Toisaalta, matkarattaat on huisin kätevät, pitkäikäisemmät kuin yhdistelmät, turvakaukalon tarvii varmasti. Matkarattaat ei sovellu arkikäyttöön, yhdistelmät taasen ovat liian kömpelöt kaupungilla tms. On olemassa näiden kahden yhdistelmäkin, joten vaunuasiaa pitää tutkailla paljon...

Näiden ihan perusjuttujen lisäksi vauvoille on tarjolla vaikka ja mitä. On hoitotasoja ammeella, on katosta roikkuvia rottinkikiikkusänkyjä, on vaipparoskiksia jotka pakkaa jokaisen vaipan muoviin, on lelukaaria, on todellakin vaikka mitä.

Toisen tarpeeton on toiselle korvaamaton.

Haluatko sinä jakaa lukijoilleni omia kokemuksia. Moni esikoista odottava lukee sivua ja taatusti mielenkiinnolla ottaa kokemuksia vastaan. Jätä kommentilla omat ajatuksesi.

Minä aion postailla juttuja vaatteista, äitiyspakkauksen ottamisesta rahana. Vauvantarvikkeiden ostamisesta käytettynä jne. Tuleeko mieleen jotain muuta mistä tahtoisit kuulla?

torstai 14. helmikuuta 2013

Sydämellä...

Niin kauan kun ollaan mieheni kanssa oltu yhdessä, on ollut selvä juttu se, että inhoan aikaisin heräämistä. Sitä hetkeä kun pitää kömpiä lämpöisestä sängystä pois ja raahautua odottamaan kahvin tippumista. Aika pian tuli käytäntö, että mies keitti kahvin ja toi kupin minulle sänkyyn. Sama tapa toistuu edelleen lähes aina. Normaalisti mies tuo kupin kuumaa kun lähtee töihin, mutta tänä aamuna hän vaan huikkasi "täällä on kahvia". Kehtasin jopa aamulla nurista jotain "vielä viisi minuuttia ininää", mutta menin kun meninkin hakemaan kupin. Oi mikä yllätys. Pöydällä keittimen vieressä oli Kiroileva siili muki. Vaaleanpunainen ihanuus tekstillä "mää sitte rakastan sua". Samaa mukia joskus monta viikkoa sitten ihailin kaupassa, mutta en ostanut. Mies tietää, että tykkään vaaleanpunaisesta, tykkään Kiroilevasta siilistä ja tykkään mukeista. Ihana yllätys:)

Pitkässä parisuhteessa tulee hauskoja tapoja. Mies keittää kahvin aamulla, minä taas olen opettanut miehen siihen, että aina töistä tullessaan hän pääsee valmiiseen ruokapöytään. Ruoka on valmiina, leivätkin tehtynä. Mies tietää, etten ikinä vie roskia, minä taas tiedän, ettei mies ikinä hae postia:D Jos mies on lähdössä harrastamaan, laitan hänelle vesipullon mukaan, sillä tiedän miehen unohtavan sen. Jos minä lähden jonnekkin, tarkistaa mies, että onko minulla kotiavaimet. Yleensä ne unohtuu. Jos mies herää ensin, avaa hän verhot, sillä tietää että tykkään herätä avoimeen näkymään. Jos minä herään ensin, en avaa verhoja, sillä tiedän että mies haluaa kököttää hämärässä hetken. Esimerkkejä olisi loputtomiin, kuullostaa varmasti tutulle monenkin korvaan.
Päivällä vietiin lasten kanssa mummulle kimppu vaaleanpunaisia ruusuja. Läräiltiin äitini kanssa käsityölehtiä ja ihailtiin pieniä vauvanvaatteita niissä. Käväisin yhdessä tapaamisessa ja pikku mutkan kaupungilla. Oli mukava päivä, oli ihana nähdä rakkaita.
Illemmalla tehtiin herkku jäätelöannoksia, oli eri jäätelömakuja, eri kastikkeita ja koristeita. Tulostelin paperinukkeja ja aloitettiin leikkausurakka. Nämä nuket ja paljon muuta löydät tulostettavana TÄÄLTÄ

Huomenna paperinukkejen teko jatkuu, on työn alla pari muutakin väkertämistä. Ihana Ystävänpäivä.

Ystävyys onkin suuri rikkaus elämässä. Kun ikää tulee enemmän, huomaa että ystävyyskin merkkaa ihan eri asiaa kuin ennen. Vuosien saatossa on tajunnut, että ystävyys vaatii panostamista samalla tavalla kuin mikä tahansa ihmissuhde. 

Monet pitää ystävää likasankkonaan, soittaa vain silloin kun tarvitsee jotain, tavatessa aina valittaa samaa asiaa ja koskaan ei kysy "mitä sinulle kuuluu". Olkoon ystävä kuinka tärkeä tahansa, on kamalan raskasta koittaa pitää yhteyttä ihmiseen joka ei anna mitään, ottaa vaan. Jonka tapaamisen jälkeen tuntuu, että kannat harteilla koko maailmaa. Eikait se ystävyyttä olekkaan? Ihan kuin parisuhteessa, voi ystävyydessäkin joku päivä tulla se seinä eteen, että ajattelee "en jaksa enään".

Minusta hyvä ystävä voi kulkea omia polkujaan, olla pitkiäkin aikoja "poissa" ja silti kun tapaa pitkästä aikaa, on niin kuin hetkeäkään ei olisi poissa tapaamisen välissä. Hyvä ystävä puhuu iloista ja suruista, mutta myös kuuntelee. Hyvä ystävä on sellainen, että hänen kanssa saa itkeä ja nauraa, sellainen että ei tarvitse miettiä tekojaan tai sanomisiaan.

Milloin sinä olet kysynyt ystävältäsi, että mitä sinulle kuuluu?

maanantai 11. helmikuuta 2013

Olispa aina viikonloppu...

Perjantaina tein jotain mitä en ikinä ennen ole tehnyt. Ajoin Kempeleestä (edit Oulunsalosta) Ouluun jäätietä pitkin. Pelotti ihan sikana, mutta miehen veli vannoi, että tie on hyvä, jä takuulla kestää jne. Kestihän se. Ehkä nyt uskallan Hailuotoonkin jäätietä pitkin.

Lauantaina olin "päivätreffeillä". Käytiin miehen kanssa kahdestaan Kiinalaisessa ravintolassa syömässä. Paikka oli molemmille uusi, aivan ihanaa ruokaa. Lapsiarkea elävä varmasti tietää mitä tarkoitan kun sanon: "oli ihanaa keskustella ilman, että joku keskeyttää ja syödä ilman kiirettä, ilman siivoamista".  Ennen syömistä kerättiin nälkää kiertelemällä kirppiksiä. Mieheni ei kirppiksistä juurikaan perusta, joten oli ihanan huomaavaista, että hän kysyi, että mennäänkö kirpparilla katselemaan aarteita. Kait hän ajatteli, että vaimon unelmatreffit on kirppari ja maha täyteen. Lasten mielestä on aina jännää kun isi ja äiti menee treffeille. Nytkin he innoissaan auttoivat valitsemaan vaatteita ja korvakoruja. Isi sai neuvon "laita puhtaat housut".

Aikamme omaa aikaa otettuamme haettiin lapset papan luota. Vietettiin karkkipäivää ja lapset kehitteli illan pituisen leikin kirpparilta löytyneestä eläinhoitolasta. Oli ihanaa kuunnella lasten leikkiä, siemailla kuumaa hunajateetä ja olla vaan.

Sunnuntaina herättiin siihen, että kuului kolinaa. Supina ja hihitys oli melkoinen, mutta sain selvää sanat siivous ja yllätys. Lapset olivat päättäneet ylläriksi siivota alakerran. Esikoinen oli järkännyt eteisen, vaihtanut kissanhiekankin. Järkännyt keittiön laatikoita ja pari kaappia, tyhjännyt tiskikoneen ja tehnyt aamupalaa. Nuorimmainen oli siivonnut olkkarista lelujaan ja oman huoneen. Virallinen herätys toimi niin, että esikoinen soitti yläkertaan ja huusi puhelimeen "yllätys".  Tämmöisiä ylläreitä tytöt tekee silloin tällöin, ihania.

 Ulkoiltiin urakalla. Käytiin laskemassa mäkeä ja nuuhkimassa merijääntuulia. Tehtiin muhkeita laskiaspullia ja ilta lepuutettiin koipia katsomalla elokuvaa koko perheen kesken.

Oli niin ihana viikonloppu, että ihan harmitti sen loppuminen. Noh, on tämäkin päivä ollut onnistunut yhden asian saralta, nimittäin nukkumisen:D En edes kehtaa laskea, että montako tuntia olen tänään nukkunut, mutta monta se on. Huomenna pitääkin olla reipas, sillä saan aivan ihanan pikkuvieraan:)

perjantai 8. helmikuuta 2013

Haaste: 11 kysymystä

Sain Sarilta Usva blogista haasteen. Haasteessa on 11 kysymystä, niihin pitää vastata ja sen jälkeen keksiä itse 11 uutta kysymystä ja laittaa eteenpäin 11 blogiin.

Hauskoja kysymyksiä, aloitetaan:

1. Koska olet viimeksi käynyt vaahtokylvyssä? 
 Silloin kun ostettiin meidän edellinen koti, oli siellä kylpyamme ennen kuin teimme rempan ja purimme kaiken vanhan pois. Remppa valmistui kesällä 2008, joten pari kk ennen sitä nautin viimeisen vaahtokylvyn haikein mielin. Rempan jälkeen ammetta ei enään tullut.
 
2. Mistä kohdasta pidät itsestäsi eniten?
Silmät. En osaa sanoa, että miksi juuri ne, mutta silmät ihan ehdottomasti.
 
3. Mitkä nimet halusit lapsena tuleville lapsillesi?
 Lapsena olisin antanut tytölleni nimeksi Ronja. Itseasiassa sama nimi oli mielessä vielä silloinkin kun odotin esikoista. Ei meidän esikoinen sitten tippaakaan ollut Ronjan näköinen. Pojan nimeä en koskaan ole erikoisemmin miettinyt, mutta joskus nuorena ajattelin Tatun olevan kiva nimi pojalle.
 
4. Mikä on lempiherkkusi?
 Suklaa. Suklaa kaikessa muodossa.
 
5. Mitä odotat keväältä eniten?
 No kyllähän ne ajatukset tähän Baabiin menee, eli että vauva kasvaisi hyvin, rakenneultrassa olisi kaikki kunnossa jne. Keväältä odotan niin paljon kaikkea, että mitään on hankala erityisemmin etusijaan nostaa.
 
6. Mitä aiot hankkia itsellesi seuraavaksi?
 Äitiyshousut pitäisi ostaa, mutta toisaalta täydelliset kengätkin odottaa löytymistään. Jommat kummat.
 
7. Minne matkustaisit ja kenen kanssa jos saisit lähteä reissuun ihan minne vain ja heti paikalla?
 New York ja perhe matkaan. Sen paikan vielä joku päivä tahdon nähdä, joten ihan empimättä lähtisin sinne (jos siis joku vaan saa mut sängyn alta pois ja huumattua lentokoneeseen ja lupaisi, että tultas äkkiä kotiin)
 
8. Mitä syöt aamiaiseksi?
 Normaalisti en syö mitään, juon pari kuppia kahvia. Nykyään on pakko syödä leipä kahvin kanssa tai huono olo iskee päälle. Toki aamupalan syömiseen vaikuttaa sekin, että nykyään vietän seesteisiä aamuja ilman kiirettä, töiden aikaan kahvikin monesti tuli juotia take away muodossa autossa:D
 
9. Mitä mausteita käytät eniten ruuanlaitossa?
 Grillausmaustetta, ehkä tai olisko se sitten kuitenkin suola kun suolaa laitetaan melkein kaikkeen?
 
10. Mieluisin urheilulaji?
 Tuota noin, lasketaanko kirppareiden kirtely urheiluksi?
 
11. Mikä on viimeksi lukemasi kirja?
 Miksi tää kysymys ei tullut kaksi kirjaa sitten? Kaksi viimeisintä kun on Sophie Kinsellan Himoshoppaajasarjaa, mutta kirja ennen niitä olis ollut Kiinteistön lainsäädäntö, se kuulostas paljon fiksummalle. Ops, nyt muuten valehtelin. Viimeisin kirja oli Barbapapan avaruus, ihan tuore lukukokemus tältä illalta iltasatuna:D

No sitten olisi luvassa minun keksimät kysymykset:

1. Kierrätetty vai uusi tuote?
 
2. Minkä merkkinen auto olisit?
 
3. Lempivaatteesi?
 
4. Milloin olet viimeksi pyydystänyt lumihiutaleita kielelläsi?
 
5. Mikä on bravuuri ruokasi, sellainen jota kokkaat kun haluat takuulla hyvää ruokaa?
 
6. Viimeisin elokuva minkä katsoit?
 
7. Jos saisit päättää, ottaisitko miljoonan vai kyvyn lentää?
 
8.  Mihin tapahtumaan siirtyisit jos sinulla olisi aikakone?
 
9. Mikä paikka sinulle on kodissasi tärkein?
 
10. Talvi vai kesä?
 
11. Haluaisitko pystyä lukemaan ihmisten ajatuksia?
 
Tämä haaste on monessa lempiblogissani ollut, joten laitan haasteen eteenpäin SINULLE. Vinkkaa linkki jos aiot tarttua näihin kysymyksiin.
Sitten loppuun: Pahoittelen ihan kamalan paljon, että en ole viime aikoina vastaillut teidän haasteisiin. Olen jokaisen vastaanottanut ja tullut iloiseksi, mutta vastaaminen on vaan sitten jäänyt osittain kiireenkin takia.

keskiviikko 6. helmikuuta 2013

Harmaata arkeen...

 Harmaa väri on ankea jos ei ole mitään sen seurana. Mutta laitetaanpa kaveriksi musta tai valkoinen, tulee harmaasta ihan jotain muuta... Löysin ihanan tekstiilisarjan Haukiputaalaisesta Anskun arkusta. Kyseinen paikkahan on lastentarvike kirppis, mutta siellä on myös vaihtuva valikoima upeita sisustusjuttuja. Ostin alkuun vain yhden tyynyn, mutta seuraavana arkipäivänä oli pakko kipaista hakemaan lähes koko sarja:D Pöytäliina on aivan upea. Sen myötä kissatkin sai uuden harrastuksen... Ottaa hirveät vauhdit ja pysäyttää ne pöydälle siten, että liina ruttaantuu lattialle... Ja kyllä, niin ällöttävää kuin se onkin, käy meillä kissat pöydällä. Tekisi mieli valehdella muuta, mutta en osaa:D
Valkoista ja harmaata meillä on ollut entuudestaan esim. näissä tikkaissa roikkuvissa peitoissa. Sohvakin on harmaa, mutta muuten on paljon valkoista. Pentikin Love kyltti on pukin tuomisia, samoin kuin lampusta roikkuva sydänlyhty... Nyt olohuoneeseen tuli vilttien kaveriksi tikapuihin pussukka joka kätkee sisäänsä kaukosäätimet ja peliohjaimet. Oikeasti lienee joku pussipiilo tms. mutta meidän käytössä ihan huippu tuollaisenaan. Ilman tuota kaikki ohjaimet ym. lojuisi tv-tason hyllyllä pölyttymässä. Mies rakastaa suunnattomasti himoani piilottaa kaukosäätimet. Ne vaan on niiiin rumia, aina tiellä, mutta tarvittaessa toki korvaamattomia. Siinäpä olisikin idea, joku merkki suunnittelisi kauniin kaukosäätimen jota voisi pitää sisustusesineenä.
 Ei se tekstiilien väärinkäyttö siihen jää:D Laitoin pöydälle hetkeksi aikaa saman sarjan käsipyyhkeen. Se on niin kaunis ja sen päälle on ihana laskea kuuma teekuppi pelkäämättä pöytäpinnan jälkeä. Äitini totesi virityksen nähtyään, että kaikkea on nähnyt, mutta että pyyhe pöytäliinana. Kamalan ahdasmielistä, eikö? Meillä on sentään nähty lakana verhona ja verho sängynpeitteenä. Seinäraanu mattona ja matto seinällä. Kuka sen sanoo, että joku kuuluu vaan johonkin tiettyyn paikkaan, höh.
 Sarjan koristetyynyt. Tuo kapein on sellainen pitkä ja pitkulamainen. Kuosit ovat yksinkertaisia, hivenen romanttisia, jotenkin mieleen. Ja mikä parasta, niistä saa kyhättyä täydellisen nukkumapaikan päivätirsoille. Itseasiassa jos tarkasti katsoo, näkee, että tuon sohvan karvaviltin alta pilkistää kukkapeitto samaiseen tarkoitukseen myös. Tyynyjä pitää olla paljon, miten ilman niitä saat sohvalla lokoisan olon?
Ja ei se kuosi vielä siihenkään jää. Samaa sarjaa ihana sydännauha, sitten vielä servettejä ja pari pyyhettä lisää. Voisi sanoa, että sarja kolahti, käykö teillä koskaan niin, että joku juttu valloittaa täysin?

Kotini on linnani:)

Poks vain sanoi valot ja sammui pois...

 Kuinka teillä on pallovalot kestänyt? Tässä yhtenä iltana ihmettelin, että nuorimmaisen pallovalosarja ei enään syty päälle. Ajattelin jonkun hehkun palaneen, mutta yllätys oli suuri kun huomasin jokaisen hehkun olevan palanut, osa aika pahasti mustunut...
Pallosarja ei ole kuukauttakaan ollut käytössä, joten soitin Stockmannille ja reklamoin asiasta. Sain kuulla, että sarjassa on ollut ongelmaa nimenomaan juuri tuossa, että valosarja palaa ja uutta ei ole saatavilla. Elikkäs uuteen ei voi vaihtaa, ainut vaihtoehto on saada rahat takaisin.

Hyvä sentään edes se, mutta hieman harmittaa ettei ihana valosarja sitten kestänytkään. Esikoisen valosarja lähtee myös käytöstä pois. En uskalla pitää lastenhuoneessa tuollaista sähkötuotetta jossa on ilmennyt vakavia ongelmia.

Kuinka teillä? Onko toiminut?

Minä alan pakkaamaan valot pois, lähetän ne takaisin ja olen kiitollinen, että asiakaspalvelu tällä kertaa pelasi, vaikkakin tuote ei.

tiistai 5. helmikuuta 2013

Neuvolakortin kannet...

 Neuvolakortin muoviset kannet on mielestäni susirumia. Kansia pitää melko monta vuotta katsella, joten niistä tekee mieli tehdä oman näköiset. Tämä Baabi, Mini, miksi tätä pikkuista kutsutaankaan, sai tämmöiset ihanat kannet. Koitin tehdä unisex malliset...
 Mutta varuilta takakanteen kohdistin pinkin pupukuvan jos aavistukseni sattuu oikeaan...
 Kun kannet avaa, on ne tuollaiset.
 Tytöillä on yhteiset kannet. Nyt mietin, että pitäiskö tehdä vielä kolmannet, että jokaiselle olisi omat, mutta en taida. Näitä kortteja tarvii kuitenkin huomattavasti vähemmän.
 Avattuna sama pitsinauha ja polkadots vuori.
 Kyllä näitä ennemmin katselee kun niitä muovisia mainoslärpäkkeitä:)
Loppuun vielä kuva eilisen illan ylläristä. Mies toi ruusukimpun hyvin sujuneen ultran takia ja sen vuoksi, että tässä mennään nyt jo 4kk puolella. 

Kiitos aivan hirmuisesti ihanista onnitteluista. Onnea teillekkin jotka samassa tilanteessa olette.

maanantai 4. helmikuuta 2013

Salaisuus...

Mietin tänään, tai no jo aiemminkin viikkoja sitten, että tohdinko kertoa blogissa pienen suuren salaisuuden. Noh, olen niin tohkuna ja onnellinen, että en malta millään noudattaa tätä perisuomalaista tapaa "kel onni on, se onnen kätkeköön". 

Niinpä kerron teille ihanan uutisen, meille tulee vauva:)
Pikkuisen laskettuaika on heinäkuussa. Ihan niin kuin tytötkin on heinäkuussa syntynyt, tulee tästäkin pienestä kesävauva jos kaikki menee niin kuin pitää.

Kuten jokainen tietää, on pieni vauva hento ja herkkä, ikinä ei tiedä mitä tulevat kuukaudet tuo tullessaan, mutta luotto on kova ja en halua tuhlata näitä kullanarvoisia päiviä murehtimiseen. Murehditaan sitten jos on pakko, toivottavasti ei ole.

Tämän pikku Minin takia blogissakin on ollut vähän hiljaista kun minua väsyttää iiihan koko ajan. Nukahtelen sohvalle istualleen, himoan appelsiineja ja pizzaa :D ja itken kaikesta vähänkään ihanasta tai kamalasta. Kuulemma meno on ihan samaa ku aikaisemmissakin raskauksissa. Mies muistaa asiat niin, minä taas muistelen olleeni älyttömän tasapainoinen, freesi ja virkeä...

Että tämmöistä meille, luvassa siis tästä edes vauvajuttuja, sanokaa jos alan liiaksi lässyttämään, olen vaan niiiiiiiin tohkuna:)

perjantai 1. helmikuuta 2013

Mim-Pi Pak-Ko Saa-Da...

Oijoi, Mim-Pin kesä 2013 näyttää herrrkulliselle. Bambi kuvio on vienyt sydämeni jo aika päiviä sitten ja jotenkin kummasti kesää vasten sitä alkaa kaipaamaan hempeyttä ja söpöjä värejä.
 
 Liehuvia helmoja, tanssahtelua nurmikolla. Oi että. Sulatin tänään pakkasesta rasiallisen mansikoita ja hymyilin yksikseni mansikoiden maulle, niin kesämäinen. Tulee mieleen hellepäivien torireissut kun mukaan tarttui mansikoita ja terassilla herkuteltiin niitä jäätelön kanssa.


Mekkoja ja muita kesänihanuuksia tulee jokapaikkaan koko ajan. Harva kuitenkaan niin nappaa kuin nämä. Alemman tyllimekon voisin kuvitella vaikka synttäreille tai muihin kesänjuhliin. Kisumekko päällä taasen voisi mennä minne vaan. Ihania!!
Joko muutkin huomasi kuvioiden tuttuuden? Ainakin maailman ihanimmissa peltipurkeissa seikkailee sama Bambi ja kisu...

Ihanaa viikonloppua. Mä jännitän täällä maanantaita, palaillaan linjoille silloin. Hihi.