sunnuntai 31. maaliskuuta 2013

Kesää ajatellen...

Aurinko porottaa niin kuumasti, että jokaisena iltana huomaan pihan lumipinnan laskeneen. Kesää ajattelen laitetut tomaatit, kurkut, paprikat, kukkaset ym. kasvavat purkeissaan kovaa vauhtia. Pian alkaa huhtikuu. Ollaan jo kesäajassakin.
 Sain viimenkin aikaiseksi alkaa kuvaamaan viime aikojen ompeluksia ym. näpertelyjä. Esikoinen sai itse valitsemastaan kankaasta mekon. Tytön siniset silmät kauniisti korostuu sinisen värin kanssa. Mekkoon kaveriksi ja muutenkin sinisiä lintu pinnejä ja pompuloita.
 Pinnejä ja pompuloita onkin tullut tehtailua melkoinen läjä. Kesää ajattelen sitä kaipaa värejä ja uusia kankaita onkin tullut napsittua sillä silmällä, että mikä olisi mahdollisimman värikäs.
 Tämä heppakangas päätyi esikoisen tunikaan. Melkoisen kauan tämä on ompelua odotellutkin. Musta-valkoinen raitakangas sai toimia tunikan hihoina, sillä palaseni riitti vain nippanappa etu ja takaosaan. Alkaa tämmöisen noin 130cm tyttären vaatteet viemään jo melko paljon kangasta.
Lisää väriloistoa.

Pyhät senkus jatkuu. Ollaan nautittu vapaasta ulkoillen, hyvää ruokaa laittaen ja ihan vaan lorvaillen. Pääsiäispupu on piilotellut suklaamunia sinne tänne ja lapset ovat olleet tohkuna herkkuaarteita etsiessään. Eilen käytiin koko perheellä tekemässä kirppislöytöjä, mutta muuten ei olla juurikaan minnekkään liikuttu. Tai no, jos ei lasketa lasten mielestä aivan super siistiä hommaa, autopesulassa käyntiä:D

Nyt taas nauttimaan auringosta. Olisi ajatuksena kipaista rantaan ja hippusen jäälle.

perjantai 29. maaliskuuta 2013

Pääsiäisen aikaa...

 Haluan toivottaa teille kaikille oikein ihanaa Pääsiäisen aikaa. Tietyssä osassa Suomea lähtee pienet noidat tänä viikonloppuna virpomaan. Meillä lapset olivat loruilemassa viime sunnuntaina ja voi mahdoton minkä karkkisaaliin kanssa sieltä tulivatkaan kotiin. Koti on saanut keväistä väriä ja huomaan, että Pääsiäisestä alkaa muodostumaan pian suosikkipyhäni. Oi näitä keväisiä värejä ja kukkaloistoa.
 Päivät menee kuin siivillä. Kuudes raskauskuukausi on lähtenyt käyntiin ja olo on mahtava. Alaselän särky kiusaa ajoittain rankasti. Kiitos selkävaivojen on mieheni passittanut minut siivouskieltoon siksi aikaa, että kroppa vähän pääsee kasvavaan massuun tottumaan. En tiedä muistanko omiani, mutta tuntuu että edellisissä raskauksissa maha kasvoi vasta parin viime kuukauden aikana. Nyt kuitenkin jo tässä vaiheessa maha on melkoinen pömppö. Tosin heh, sitä se on kyllä ihan ilman vauvaakin;) Ensi viikolla pääsemme rakenneultraan, jännitän, että onhan kaikki hyvin. Pikkuinen kyllä liikkuu mahdottoman paljon ja tosiaan kasvaakin koko ajan. Jos vauvan sukupuoli näkyy, kysymme senkin. Jännää, en malta odottaa!!
Kotiäitinä oleminen alkaa pikkuhiljaa muuttumaan tavalliseksi arjeksi sen sijaan, että kuvittelisin olevani lomalla. Vielä kk sitten ihmettelin päivittäin, että oikeastikko mun ei tarvitse lähteä viikonloppuna töihin ja oikeastikko mulla ei oo mitään asiakaskäyntiä. Työkiireet ovat muuttuneet muihin kiireisiin. Joka päivälle tuntuu olevan jotain sovittua ja nautin sydämeni pohjasta siitä, että ehdin harrastamaan, moikkaamaan ystäviä ja mikä tärkeintä, olemaan lasten kanssa läsnä paljon. Olemme tyttöjen kanssa tehneet kaikkea mukavaa. Ihan arkisia juttuja, leiponeet, käyneet puistossa, askarrelleet, lukeneet ym. Tuntuu ihanalle, että ei tarvitse sanoa "ei nyt, en ehdi, äidillä on kiire". 

Välillä tunnen kaipuuta työelämän haasteisiin, mutta silloin ajattelen, että muutaman kk:n päästä minulla on kädet täynnä "työtä", joten nyt pitää nauttia omasta ajasta ja kiirettömyydestä.

Kiireetöntä viikonloppua teillekkin. Nauttikaa hetkistä.

lauantai 16. maaliskuuta 2013

Kooot kot kot kot....

 Meidän tytöt tykkäävät viettää aikaa ompeluhuoneessa kun värkkäilen siellä. Usein omat työni inspiroi tyttöjä keksimään omia versioitaan, mutta toisinaan me sitten tehdään vain jotain suunniteltua juttua yhdessä.
 Eilen oli vuorossa huopatiput. Tai pääsiäiskanat niinku nuorimmainen sanoi. Nämä olivat sen verran helppoja, että 4v osasi ompelun, mutta sen verran vaikeita, että osien yhdistämiseen tarvittiin apuani. 7v tekee jo näitä täyttä häkää ohjeita katsomalla. Liekkö kohta opettaa minua... 4v osasi eilen laittaa pieneen neulansilmään ohuen langan ja ommella silmät neuvomatta, oi opettamisen onnea.
 Materiaalina Tiimarin askarteluhuopaa, vanua ja nappeja. Ohjeen mukaan näille tulisi vielä rautalankajalat, mutta koska meidän tiput saa paikkansa rairuohosta, niin jalat jätettiin pois. (lue: mustaa paksua rautalankaa ei ollut tarpeeksi:))
Jos haluat kokeilla oman tipun tekemistä, niin löudät ohjeen TÄÄLTÄ

perjantai 15. maaliskuuta 2013

Ei sitte...

Ihailen ihmisiä joilla on koko ajan monta rautaa tulessa. Siinä kun oikea käsi maalaa täydellistä taulua, vasen käsi kokkaa gourmetateriaa ja varpaat kutoo upeaa villaneuletta, ehtii ajattelemaan täydellisen runon, kuuntelemaan uuden artistin ja puhumaan puhelimessa tuhat lohduttavaa sanaa. 

Siinä minä ehdin tuhoamaan suklaalevyn, läsöttämään virttyneet leggarit jalassa läppäri sylissä ja katselemaan netistä, että toiset ne sitten tekee ihania juttuja...

Aivan täydellinen kuvaus tästä illasta tuo aiempi lause, siis se toinen, ei todellakaan eka.

Aioin käyttää illan ompelutöiden viimeistelyyn. Nuo resorittomat housut, kantittomat paidat ym. kun suorastaan karjuu pöydällä "tee mut loppuun". Aioin tehdä päivän jo toisen raikkaan hedelmäsmoothien ja nauttia sen ihastellessani valmista jälkeä... Aioin järkkäillä ompeluhuonetta ja ehkä lajitella vielä muutamat kankaatkin paikoilleen. Aioin... Mutta mitä teen...

Käperryn tyynyvuoreen ajatellen, että onneksi keskeneräisillä käsitöillä ei ole oikeasti kiire. Nappaan suklaalevyn ja mietin, että päiväistä marjapirtelöä on edelleen kannussa, en jaksa nyt tyhjätä sitä ja alkaa kuorimaan hedelmiä...  Tuumin, että jos kerrankin saan pari tuntia olla ihan hiljaisuudessa, ihan yksin (no okei lapset nukkuu ja mies on pihavarastossa) niin miksi hemmetissä mä en käyttäisi aikaa ihan vaan siihen, että en tekisi mitään. Ihan niin kuin se ompeluhuoneen sotku, keskeneräiset jutut ym. joskus maailmasta loppuisi. 

Ihailen ihmisiä jotka ovat väsymättömiä puurtamiseen, mutta ihailen myös ihmisiä jotka osaavat kuunnella itseään, osaavat relata ja osaavat joskus sulkea silmänsä ympäristöltä.

Aika hauska, ihminen on huippu tyyppi kun vaan oikealta kantilta katsoo.

 Tervetuloa uusille lukijoille.

keskiviikko 13. maaliskuuta 2013

Tuloksia tulostimella...

 Sain viime viikolla uuden tulostimen. Oi että se on kätevä. Voin vaikka puhelimesta klikata kuvaa ja tulostin alkaa työhuoneessa raksuttamaan.
Seuraavana päivänä tulostimen saamisesta vietettiin naisten päivää. Sain ylläriksi kimpun ruusuja, riisisuklaata ja tarrapapereita tulostimeen. Piti heti alkaa tulostelemaan lastenhuoneen lelulaatikoihin etikettejä. Irtoavat hyvin, joten näitä saa vaihdeltua helposti.
Sanoppa lapsille, että tehdään itse tarroja, saat kuulla kimeän jippii huudon. Nämä kätevät kuplatarrat on Nappikauppa Punahilkasta. Samoin myös korutarvikkeet.
 Tulosteltiin tavalliselle paperille kuvia, lätkästiin kuplatarra päälle ja liimattiin korupohjaan. Aivan ihania. Näistä tulee kaulakorut ja avaimenperät. Seuraavaksi pitää tehdä kuulemma Monster High tarroja:)
 Uusi tulostin tekee hyvää jälkeä, joten raskin jälleen tulostella siirtoarkeillekkin kuvia. Tämä Bambityyny tulee esikoisen huoneeseen.

 Samalla tekniikalla olen tehnyt juttuja aiemminkin, näihin ei kyllästy koskaan.

 Nyt taas menoksi. Tämä viikko on ollut haipakkaa ja tuntuu sellaisena jatkuvan. Koko ajan kaikkea kivaa tekemistä ja ihania tapaamisia. Nyt mutka papalle, kirpparille ja ulos syömään.

Palaillaan ompelusten pariin seuraavassa postauksessa.

perjantai 8. maaliskuuta 2013

Värejä...

Oijoi mitä kangasihanuuksia olenkaan taas saanut. Etenkin oikeanpuoleinen kangas on aivan sykähdyttävän suloista. Kankaista on suunnittella kesään tunikoita ja lyhythihaisia paitoja.
Miina ja Manu kankaasta on suorastaan pakko ommella pienen pienet olkainpotkuhousut. Nuorimmainen haluaa mekon tästä, joten saas nähdä saako vielä jämäpaloista pipon tms. kivaa.
 Tämä yhdistelmä on nyt työn alla, ihanan pehmoista velouria ja tukevaa neulosta leggareihin...
 Herttaisesta Pandakankaasta tulee pieni body, pipoja ja ehkä t-paita...
Lintuneulos oli tarkoitus taipua huppariksi, mutta mitä lie päässä liikkui tilaushetkellä kun tilasin 35cm liian vähäsen:D

Joskohan niitä valmiita ompeluksia seuraavaksi...

tiistai 5. maaliskuuta 2013

Pikkuisia, ihan pikkuisia...

Me ei vielä tiedetä, että kumpaa sukupuolta Mini on. Odotellaan rauhallisena rakenneultraa ja vasta sitten aletaan miettimään, että mitä hankitaan. Tekisi mieli sortua ihaniin vauvanvaatteisiin ym. oman aavistuksen perusteella, mutta en tohdi. Pelkään, että liika intoilu tuo huonoa onnea.
Jos ultrassa sukupuoli on epäselvä, niin sitten odotellaan, että Mini syntyy. Ihan varuilta muutama unisex vaate onkin jo jemmassa. Olkoon tämä postaus muistilappu itselleni. Kappahlin Newbie mallistosta pari 56cm bodyä ja ihana nalle.
 Lindexin Littlephant body ja ihan pikkupikkusukat ovat odottaneet jemmassa jo tovin, mutta näiden kolmen bodyn lisäksi ei ole ostettu vielä mitään uutta. Tai no, toisetkin sukat ja söpö tuttipullo, pikkuinen peitto ja yksi kirja... Mutta ei muuta, ellei lasketa tarvikkeita tuttinauhaan ja pariin pehmoon... Hih.
 Kirpparilla ihania vauvanvaatteita tulee vastaan koko ajan. Eurolla maailman suloisimpia mekkoja tai röyhelöpeppu leggareita, kaikkea herkkuja, mutta sinne jäävät. Jos tarve on, niin niitä löytyy kyllä myöhemminkin:) Pari kietaisubodyä ja Nalle Puh body kirpparilta.
 Kirpparilta nämäkin, voi että miten pieni tuollainen hattukin osaa olla.
 Tämmöiset yökkärit on pienelle vauvalle ihanan käteviä.
 Ja vähän värikäkin sekaan. Barbapapa lelukin on muuten uusi, unohdin sen...
Oma suosikkini on tuo valko-harmaa pöllöhaalari. Voi kun saisi sinne jo pienen käyttäjänkin.
Nallehaalari tuli kirpparilla vastaan 4€ hintaan. 

Eikös olekkin neutraalia. 

Nyt nämä tiivisti laatikkoon ja jemmaan kaapin perukoille. Pikkuiset potkut tuntuvat jo ihanasti, joten nyt on aika vaan nauttia raskaudesta, vihdoin koittaneesta hyvästä olosta ja nuista liikkeistä.

Ihanaa alkanutta viikkoa.

lauantai 2. maaliskuuta 2013

Elokuvissa...

Me ollaan mieheni kanssa elokuvien suurkuluttajia. On ilo huomata, että lapsetkin ovat oppineet nauttimaan hyvistä elokuvista ja niiden tuomista elämyksistä.
 Tänään lähdimme lomapäivän kunniaksi katsomaan elokuviin uutta Räyhä-Ralf animaatioelokuvaa. Leffan ikärajahan on 7v, mutta vanhempien kanssa 4v ikäinen jo pääsee elokuvaa katsomaan, eli me oltiin liikkeellä koko perheellä.
On kyllä pakko suositella tätä teillekkin. Hauska, tosiaankin koko perheelle sopiva ja ihanasti toteutettu. Pitkästä aikaa sellainen "lasten leffa", että sai vilpittömästi nauraa, jännittää ja nauttia.

Oletko käynyt katsomassa tätä, tykkäsitkö sinä?
 
Eilen uitiin ja koitettiin kokata samoja Kiinalaisia herkkuja kuin mitä viimeksi syötiin ulkona. Tai no, lapset ja mies ui. Minä tajusin ettei uimapukuni enään mahdu päälle, joten kulutin sen parituntisen harrastamalla liikuntaa shoppaillen...

Huomenna leffateatteri vaihtuu makkaranpaistoon ja jäällä tallusteluun jos ilma antaa myötä. Olisi uusi mäenlaskupaikkakin tutkittavana, joten ulkoilua piisaa.

Näin nämä päivät menee, ihana ihana loma.