tiistai 30. huhtikuuta 2013

"Rakkautta" ensi silmäyksellä...

Nyt on vauvalle pinnasänky hankittu, läheltä löytyi valkoinen pinnis, joten aiemmin miettimäni Hensvik saa jäädä kauppaan. Vaunuista tuli ilmoitus, että ovat toimituksessa. Tänään kotiutui myös Gracon turvakaukalo telakalla. Sitteri ja hoitopöytä vielä puuttuu... Kaverilla olis Babybjörnin musta sitteri joutilaana, nehän on kovin tykättyjä ja harkitsin sitä, mutta koska kyseinen sitteri ei miellytä minua, päätin että etsitään jotain muuta...
Googlettelin kuvia sittereistä ja pam, näin tämän. Ihana, mistä tuommosen saa, mikä sen merkki on. Juuri sellainen lapsekas ja söpö niinku sitterin kuuluu olla. On lelukaarta ja soittorasiaa. On tärinäkin, jota tosin edelleen pidän turhana. Mutta samaan aikaan olen superutelias testaamaan, että onko se niin huippu ku kerrotaan. Merkkikin löytyy, pitihän se arvata, Fisher Price se vaan osaa tehdä ihanuuksia lapsille.
Tässä vaiheessa mietin, että no onhan tuo suloinen, mutta toisaalta kelpais joku ihan basic versiokin ja voihan olla, että koko sitteri on turha... Vertailen kuitenkin aikani kuluksi hintoja ja totean, että en löydä tätä Suomesta ainakaan niistä paikoista joista osaan etsiä. Varmasti jossain on. Siirryn ulkomaille ja Englannista löytyy kyseinen malli. Hinta on kotiovelle tuotuna noin 60€.
Ihanan helppoa, josko nyt kokeilis tätäkin mallia, kyllä. Ja niin lähti tilaus vetämään, maksu luotettavasti Paypal kautta, eli nyt vaan odottamaan.

Enään puuttuu siis vain hoitopöytä, mutta sen olen päättänyt ostaa seuraavalla Ikean reissulla joka näillä näkymin on kahden viikon päästä. Selkä kyllä vihoittelee siihen malliin, että vähän jännään käykö tässä niin, että mies lähtee Ikeaan ostoslistan kanssa ja minä jään kotia oikomaan kroppaa. Osittain tämän selän takia koitankin saada kaikki hankinnat nyt mahdollisimman äkkiä tehtyä, että ei tarvitse sitten kesähelteillä ravata kaupoilla. Mä oon nykyään niin samperin huono lähtemään edes sittariin ruokaostoksille. Jotkut käy kaupoilla aikansa kuluksi, mulla ei oo aikaa:D Tämä kevät on herättänyt taas kaikki ihanat puistotreffit, retket ym. eloon. Ei malta istua autossa jos vaihtoehtona on auringonpaiste ja hyvä seura. Sadepäivänä mut löytää taas ompelukoneelta, ihan mahdoton määrä kaikkea ihanaa mitä pitää keretä tekemään ennen vauvaa.

Isoimmat hankinnat siis hyvällä, todella hyvällä mallilla. Vaatetta ym. pikkujuttuja ollaan saatu aivan älyttömän paljon lähipiiristä. Kaverilla on 7kk ikäinen poikavauva ja hänen vaatemaku on hyvin paljon samanlainen kun minulla. Nytkin viime tapaamisella vaihtui pussillinen vaatetta suklaalevyyn ja kahvipakettiin. Kirppareille en myöskään ole ehtinyt lähiaikoina useasti, mutta niinhän se menee, että yksi hyvä reissu riittää:) Jotain siis sieltäkin on mukaan tarttunut.

On se vaan niin hauskaa puuhaa, pikkuiseen vauvaan valmistautuminen.

Hauskaa Vappua

 Haluan toivottaa jokaiselle lukijalleni hauskaa Vappua. Meidän vappusuunnitelmiin kuuluu retki Ainolanpuistoon ja vapputorille, mikäli sää ei ihan mahdoton ole.
 Jääkaappi pursuilee grillausherkkuja, joten grilli kuumenee ja hyviä ruokia on tiedossa. Paistettiin nuorimmaisen kanssa munkkeja ja leivottiin suklaapiirakkaa. Siman korvaa tänä vuonna ihana sitruunainen jäätee...
Ja vadelmafantasia booli. 

perjantai 26. huhtikuuta 2013

Pipoja ja huiveja...

 Trikoopipoja ja kolmiohuiveja tarvitaan nyt kun kelit lämpenee, mutta mikään helle ei ole.
Sain Facebookin ompeluryhmästä ihanan ruttupipon kaavan ja se on nyt aivan suosikkini.
 Nuorimmaisen suosikki on kruunupipo ja kieltämättä sekin on hauska.
Huiveissa on neppareilla kiinnitys niskassa. Ihanan tuntuinen päällä ja lämmin, tein itsellekkin näitä pari erilaista, pipoon matsaavia tottakai:D

Yksi "vika" näissä vaan on. Pipotilauksia satelee lasten kavereilta, naapureilta ja omilta ystäviltä. Nytkin yksi esikoisen luokkakaveri oli sanonut, että "voisko sun äiti ommella mullekki tommosen kun mun äiti ei tee". Kun totean, että en ota tilauksia vastaan kun en ehdi tekemään, niin saan närkästyneen kommentin "teethän sää omillekkin lapsille". Juu juu, 7 kuulla raskaana, kohta kolmen lapsen äitinä mun siis pitäs siirtää omat lapset toiselle sijalle, ommella muille ja kaikilla hyvä mieli. Voi tsiisus ihmisten itsekkyyttä ja mullekaikkinytheti asennetta.

Toisaalta, oonhan mie aivan super imarreltu, että porukka pitää mua näin näppäränä:D
 
Mites muilla ompelijoilla. Onko teilläkin näitä kavereita ja sukulaisia jotka myötäänstä sanoo "äkkiähän sää mullekki ompelet tommosen tunikan" :D Äkkiähän sää lyhennät nuo neljä verhoa... Äkkiähän sää vaihdat ton vetoketjun... Nimenomaan äkkiä ja mielellään ilmaiseksi:D

keskiviikko 24. huhtikuuta 2013

Vaaleanpunaista Muumia...

 Minä kerään vaaleanpunaisia Muumimukeja. Keväällä on aina sellainen ihana putki, että on hääpäivä, synttärit ja äitienpäivä muutaman viikon sisään kaikki.
 
On tullut vähän sellainen tapa, että jonakin näistä päivistä saan kevään uutuusmukin. Nyt on vuorossa tämä ihana Niiskuneiti kuppi.
 Tänä keväänä on tullut muitakin uutuksia. Tämä Muumipeikko muki ei ole kummoinen...
 Mutta jos kerää kaikkia mukia, ei kannata jättää tätäkään kauppaan.
Kesän 2013 sesonkimuki Niiskuneiti ja Runoilija on kyllä kaikessa värikkyydessään niin ihana, että vaikkei tämä vaaleanpunainen ole, niin taitaa tämä meille kotiutua.

Pidätkö sinä Muumimukeista? Mikä on mielestäsi kaikista kaunein kuppi?

tiistai 23. huhtikuuta 2013

Vauvallekkin karkkia...


"Äiti, jos tää vauva on poika, niin voiko sen palauttaa" Kysyi nuorimmainen joku aika sitten. Hän oli täysin varma, että pikkusisarus tulee olemaan tyttö. Nuorimmainen puhui, että vauva tulee sitten hänen huoneeseen asumaan ja tytöt jakaa lelut ja ovat bestiksiä kaikki kolme...

Esikoinen taasen oli puhunut kavereiden vanhemmille, mummulle ym. tuttaville, että hän saa pikkuveljen, ennen ku edes rakenneultrassa käytiin. Hän ilmoitti, että pikkuveljen nimeksi tulee Robin ja että sitten ihana 8kk ikäinen sukulaispoika saa leikkikaverin. Hän myös jutteli, että onpa se kiva ku naapureissa on niin paljon poikavauvoja, niin sitten meidänkin vauvalla on leikkikavereita.

Kun rakenneultran aika tuli, kerrottiin tytöille, että tänään saadaan hyvä arvaus vauvan sukupuolesta. Nuorimmainen nyökytteli viisaan näköisenä ja totesi "juu mutta tärkeintä on ettei vauvalla ole kolmea päätä".

Niin... No tiedättekin mitä ultrassa kerrottiin ja tästäkös esikoinen riemastui. Hän oli cool ja totesi vaan "no kyllä mä ton tiesin". Nuorimmainen taasen juoksi omaan huoneeseen, siirsi leluarkun oviaukkoon ja huusi "tänne se poika ei ainakaan tule".

Seuraavana päivänä esikoisemme lähti tätinsä luokse yökylään, jäätiin kolmiste kotiin nuorimmaisen kanssa ja koitettiin jutella, että mille se nyt tuntuu jos saat pikkuveljen. Tyttö totesi "eipä tunnu miltään" ja vältteli koko asiaa. Illalla katseltiin animaatiota ja yhtäkkiä nuorimmainen antoi mulle popcornin ja sanoi "äiti, ota popparia, että pikkuvelikin saa".

Seuraavana aamuna meillä oli aika yksityiseen ultraan. Otettiin nuorimmainen mukaan, että hän pääsee näkemään vauvan. Tyttö katsoi kuvaa ihmeissään ja jutteli ultraajan kanssa siitä, että hän tietää vauvan olevan poika ja että on kivaa kun tulee vauva.

Iltapäivällä postilaatikoilla tyttö kertoi naapurilleen "meidän vauvallapa se on kuule kikkeli".

Yhtäkkiä leluarkku siirtyi ovelta pois. Tyttö totesi, että kivaa kun tulee poika, nyt pikkuveli ei vie tytön barbeja, poneja tms. kun pojat leikkii autoilla.

Koko ajan ollaan sanottu myöskin tämä tosiasia, että ultra ei välttämättä ole varma, mutta että pääasia on, että saadaan vauva ja kaikki menisi hyvin.

Esikoinen on aivan onnensa kukkuloilla, hän ei malta odottaa vauvan syntymää, nuorimmainen puhuu päivä päivältä vauvasta enemmän ja kaikki "pojat on tyhmiä" puheet ovat jääneet pois.

On tänä odottavan aika pitkä.

Ja hehe, pojan nimeksi ei tule Robin. Minusta vanha suomalainen nimi Ropi olisi ihana, mutta mies ei pidä siitä. Siinä sitä onkin keksimistä. Molemmilla tytöillä on uniikki nimi, joten saas nähdä saako tämä vauva myös, vai päädytäänkö johonkin muuhun.

Jos sinä saisit vauvan, niin mikä hänen nimeksi tulisi?

maanantai 22. huhtikuuta 2013

Norsusetti vauvalle...

Pienten minivaatteiden ompelu on aivan ihana. Kangastahan näihin ei mene nimeksikkään ja ompelu sujuu suitsait sukkelaan. Setti on kokoa 62cm.
Vauvanvaatteiden lisäksi olen ommellut pipoja tytöille. Niitä katsotaan seuraavassa postauksessa.

Hyvät ilmat houkuttelee koko ajan enemmän ja enemmän pihalle, joten ompeluaika tuntuu kutistuvan koko ajan vähemmälle. Nyt olisi virtaa ja intoa ommella, mutta kun päivän touhuilee ulkona ja lasten kanssa, on illalla niin naatti, että selkä huutaa hoosiannaa kun istuukin ompeluhuoneeseen.

Tämä on jokaisen raskauden kiusa tämä selkävaiva. Mulla on syntyjään sen mallinen selkä, että ilman vauvamahaakin pönötän selkä kaarella. Nyt ku maha kasvaa, niin alan muistuttamaan s-kirjainta ja sen tuntee.

Olisiko kellään hyviä vinkkejä raskausajan selkäkipuun?

sunnuntai 21. huhtikuuta 2013

Pikkuiselle pojalle...

Kahden prinsessan kanssa on tottunut siihen, että vaatekaupat pursuaa ihanuuksia. Nyt kun tyttöosaston sijaan marssiikin poikien puolelle, tuntuu, että ei osaa edes rekkiä selata. Poikien värimaailma on kovin suppea. Sinisen eri sävyjä, harmaata ja mustaa. Missä kunnon värirevittely? Siis ilman, että paita on sitten uusretroa miljoonalla kuvalla. Värioksennusta, mieheni sanoin:D Puhumattakaan kuoseista. Niitä on yksi ja se on auto:D Inhoan kaikkea mikkihiiri, salama, disney, ym. paitaprinttejä, joten niin kauan ku vauva ei osaa mielipidettään ilmaista, ei niitä myöskään osteta:D Mitä jäljelle jääkään...

Noo, etsivä löytää ja alkujärkytyksen jälkeen voinkin todeta, että on pojillekkin ihanuuksia kun vaan jaksaa katsella.
Musta-valkoinen on uusi villitykseni ja saattaa olla, että sen huomaa. Me ei oteta tälle vauvalle, ei olla otettu kellekkään, äitiyspakkausta. Joten kasaan mieluisan paketin itsetehdyistä, uusista ostoksista ja kirppislöydöistä.
 Äitiyspakkauksen rahallisella summalla saan miljoona kertaa enemmän hyödyllisiä juttuja. Nytkin löysin pakkauksen makuupussin 75sentin hintaan:D Kuvien ostokset sen sijaan ovat uusia, mutta näistäkin yli puolet ovat alehintaan hankittuja.
Jos musta-valkoinen on ihanaa, niin ihana on myös punaisen ja valkoisen liitto. Minusta punainen sopii pojille vallan mainiosti. Tuo Tuttan oravabody on muuten kirppislöytö, jos jollain sattuu olemaan kuosin yöpuku, niin olisin kiinnostunut ostamaan sen:)
Tummaa sinistä, sinistä ylipäätään, on aikas vähän jemmassa. Harmaakin osaa olla ihana jos siihen laitetaan kivoja kuvia.
 Pari yöpukua:) Tuo Batman puku on hauska:D.
Rokkivaatetta;)
Niin se vaan alkaa tämänkin tulokkaan vaatejemmat kasvamaan. Olen ostanut tällä viikolla vauvalle ison kasan harsoja, yhden pussilakanasetin, huppupyyhkeen ja pikkuruisen tutin.

Kaverillani on iso kasa poikavauvan vaatteita odottamassa, että haen ne pois. Siellä on talvihaalaria, toppakinttaita, ym. talvivaatetta. Toisella kaverilla taasen olisi sitteri odottamassa noutajaa ja valkoinen pinnasänkykin löytyi käytettynä lähipiiristä. Nyt vaan pitäisi päättää, että otanko sen.

Kyllä tämä tästä etenee:)

Ystäväni antoi ihanan neuvon "älä nyt tuhlaa aikaa ressaamalla, että teetkö turhia hankintoja jos ultra onkin väärässä. Anna palaa, jos vauva onkin tyttö, niin lupaan tuoda sulle punaisen värinapin ja pestä valkoiset vaaleanpunaiseksi" Aika huisia, eikö;)

perjantai 19. huhtikuuta 2013

Uutta vai vanhaa, kas siinä pulma...

Tunnustan, että olen aivan sairaan vainoharhainen ihmisten rehellisyyden kanssa. Olen kymmeniä kertoja kuullut, että joku on myynyt vaunut lauseella "sisällä säilytetty, ei hometta". Sitten samaan aikaan kysellyt, että oliko se piimä jolla saa homeen vaunuista pois. Vaunut kun on koko talven ollut parvekkeella:D Vaunuihin tulee homepilkkuja aivan supernopeasti, ne saa kyllä "pois", mutta jotenkin ajatus siitä, että vauva nukkuu ulkona lojuneissa vaunuissa, on ällöttävä.

No sitten on tämmöisiä vaunun myyjiä niinku minä. Ne yhdistelmät on oikeasti säilytetty eteisessä, vaikka ne aina toi kuraa ja sotki, mutta silti. Sitten kun niitä myi, otti sairaana aivoon se tinkaaminen ja nuuhkiminen, että onkohan tässä nyt kuule kuitenkin sitä hometta:D

Mulla on yhdistelmille muutama toive. Niissä on ihan ehdottomasti oltava käännettävä työntöaisa. Se on niin kätevä keksintö, että ilman sitä en suostu vaunuja edes vilkaisemaan. Tämä rajaa todella monet vaunut pois.

Toinen toive on, että niiden on oltava pehmeällä kantokopalla ja lämpimällä jalkapeitolla. Kova kantokoppa on toki kätevä, mutta ei sellainen mitä me halutaan. Mitään kolmirattaista kyhäelmää en halua, meno tuulessa ja tuiskussa on neljälläkin renkaalla tarpeeksi hankalaa:D Lisäksi minusta tuntuu, että sellainen kolmirattainen on kiikkerä, vaikka toisaalta kaverien kyseiset mallit on vaikuttaneet ihan tukeville.

Kolmas toive on hinta. Niiden pitää olla halvat. En maksa tonnia tai päälle vaunuista. Sopiva hinta on mielestäni noin 500-600€. Tuolla putoaa jälleen monta pois. Jos käytettynä ostaisin vaunut, saisin summalla vaikka mitä hienoja merkkivaunuja. Sitten tullaan aloituslauseeseen. Haluan uudet yhdistelmät. Päätän, että kallis merkki ei ole tärkein, vaan tärkein on se, että tiedän missä vaunut ovat olleet.

Viimeinen kriteeri, väri. Haluan mustavalkoista.

Ei muuta kuin Googleen ja etsimään.

Löydän monia kiinnostavia vaihtoehtoja. Tuttuja merkkejä, merkkejä josta olen kuullut paljon hyvää, merkittömiä. Osassa vaunuista on tosi huono takuu ja varaosatilanne täysin onneton. Osa vaunuista maksaa vähän, mutta kun tutkit tarkemmin, ei mukaan tule kantokoppaa, jalkapeittoa tms. Osa vaunuista on hyviä, mutta rumia. Osa taas tosi hyvännäköisiä, mutta ei ominaisuuksiltaan sopivia. Paketti, sellainen että siinä olisi kaikki, se olisi hyvä.Tutkin vaunuja suurelta osin ulkonäön perusteella, jos se miellyttää, luen speksitkin.
Ja sitten, oooo, täydelliset vaunut!! Hyvä paketti, vuoden takuu, varaosia saatavilla. Googletan kokemuksia ja monet kehuu, yllättävän harva haukkuu vaikka yleensähän juuri ne haukut saiteille pääsee ja tyytyväiset asiakkaat ovat hiljaa:D Soitan liikkeeseen, saan hyvin vastauksia ja rehellisen mielipiteen. Myyjän mielestä vaunujen tavaratilassa on toivomisen varaa, mutta se ei haittaa. Autolla siellä kaupoilla kuljetaankin. Hieman epäilen uppo-outoa merkkiä, mutta toisaalta ainahan uudet jutut on alkuun outoja.

14 päivän palautusoikeus rohkaisee tekemään päätöksen. Tässä ne on, meidän Baabin uudet vaunut. Näitä myy Lauran Lastentarvike.

Onko sinulla kokemuksia näistä tai merkin muista malleista?

Nyt vaan odottamaan, että vaunut tulevat ja päästään kokeilemaan.

keskiviikko 17. huhtikuuta 2013

4 kaappia-2 kaappia= Paikka koulupöydälle...

Esikoisen huoneessa on ollut yksi seinä täynnä kaappeja. Kaapit on aina hyvä juttu, mutta meillä on säilytystilaa ilman niitäkin tarpeeksi, joten leka heilumaan ja kaapit pois.

 Siihen kohtaan taisin viimeksi jäädä kun juttelin, että esikoisen huoneessa on menossa pieni remppa. No, remppa on ollut valmis jo hyvän aikaa, mutta nyt vasta sain aikaiseksi napata kuvan. Tuossa pöydän äärellä esikoinen piirtää, maalaa, askartelee ym. joten valoa tarvitaan. 
 Pois otettujen kaappien alta paljastui liukuovi. Piti siis rakentaa uusi seinä sen eteen, laittaa uutta lattiaa ja maalailla. Päädyimme laittamaan pienelle seinäalalle raitatapettia vaaka-asentoon. Juuri tämmöisellä hämärällä nuo valojen lämpimät sävyt ja tapetin lämmin väri suorastaan kutsuvat pöydän ääreen. Valopaneelia suunnittelin tuohon jo ekassa asuntoesittelyssä, nyt se siinä on.
 Muutenhan huone on säilynyt samana kuin ennenkin. Tekstiilit välillä vähän vaihtuu ja lattialla lelujen paikat. Luulin jo, että 7v meinaa lopettaa Barbieleikit, mutta eilen koin superihanan yllärin kun tyttö olikin kasannut hienot leikit pystyyn. Vissiin sadekelit saa aikaan sen, että sisäleikitkin kiinnostaa. Talvi onkin mennyt nimittäin aika lailla kaavalla kouluun, kotiin tekemään läksyt ja ulos tai kaverille. Jos kaveri tulee meille, leikitään silloin kyllä, onneksi!!

Nyt pakkaamaan pakkaseen päivän leipomisia. Tehtiin tyttöjen kanssa aivan superihania porkkana-kaurasämpylöitä. Osan tein sen verran isoksi, että jos viikonloppuna tekaisee jauhelihapihvit, niin päästään herkuttelemaan itsetehdyillä hampurilaisilla. Ihanaa huomata miten lapsia kiinnostaa ruuanlaitto ja leipominen. Meillä lapset ovat todella hyviä syömään, kaikki ruuat katoaa, joten liekkö siksi se hyvän aterian tekeminenkin kiinnostaa:D

tiistai 16. huhtikuuta 2013

Miksi aina tähtiä, miksei tikkaripukua...

Nuorimmaisen kuravaatteiden tilanne on aivan surkea. Koska yksi merkki ulkoiluvaatteista, etenkin kuravaatteista, on mielestäni ylitse muiden, niin klikkailin itseni Ticketin verkkokauppaan. 
 Mielessä olivat nämä kevään 2013 uutuuspuvut. Ihanat värit takissa, vaaleanpunaiset housut ehkä hippusen liian arat. Kysyin tytön mielipidettä ja vastaukseksi saan todella kyllästyneen "miksi aina tähtiä". Miten niin aina mietin, mutta sitten katson lattialle leväyttämääni välikausivaatejemmaa. Ticketin tähtikuosin välikausihaalari, tähtikuosin trikoopipoja, haalarin matsaava tähtipipo vasta leikattuna ompeluhuoneessa... Tähtikuosin takki, Lindexin pörröhuppareita tähdellä oikein kahdessa värissä.
 No okei, ei oteta tähtipukua sitten, mutta mikä olisi ihana sadepuku? Koitan ehdottaa sivulta vaikka mitä, mutta vastaukseksi tulee, liian tumma, liian kukkamainen, en tykkää. Huomaan siinä ihan ohimennen, että jos meidän vauva olisi jo taapero, niin hän varmaankin haluaisi tuollaisen setin:D
 
Yhtäkkiä selän takaa kuuluu "tuon tikkaripuvun haluan". Ööö, siis minkä... No ton jossa on mansikkatikkaripalloja. Tuon haluan... Katson kuvaa ja jännään mielessäni, että tässä ei taatusti ole meidän tytön kokoa, mutta haa, koko löytyy ja hinta alessa 30€. Sattumoisin mulla on Ticketille 30€ alekoodi, joten puvulle tuli hintaa postikulut:D

Nyt kun mietin, niin on ne tähdet kyllä aika nähty, mun uusin suosikki on ilmainen kurapuku:D

Mutta jos Ticketillä on parhaat kurapuvut, niin kellä on parhaat kurakinttaat? Luulin jo löytäneeni halpiskinttaat jotka kestää vettä, mutta pyh. Hyvien kurakinttaiden perään on lukijatkin kyselleet, joten olisi aika makeaa tehdä niistä ihan oma postaus. Tässä perheessä on kokeiltu Rukkaa ja Lassieta ja viittä muuta merkkiä ja merkitöntä, mutta mikään ei toimi.

Kierrätystä...

Mulla on hirmuisesti trikootilkkuja. Niistä ei oikein saa tehtyä pompuloita tms. joihin kierrätän kaikki puuvillakankaiden palat. Nyt kun ilmat lämenee, takit ohenee, niin kohtaan saman ongelman kun muinakin kesinä. Mulla ei oo hyvää taskua puhelimelle.
Penkaisin vähän pusseja ja löysin Marimekon trikookangasta pienen palasen. Leikkelin summanmutikassa, mallailin ja ompelin. Muistin tässä vaiheessa, että mulla on yksi poikkimennyt musta napakka helminauha, joten sen voisi hyödyntää pussukan kaulanauhaksi.
Sisäpuolelle ompelin puuvillakankaasta vuoren. Vuoressa on kaksi taskua. Toinen iso siis puhelimelle ja toinen pienempi esim. avaimelle, rahoille tms. mitä nyt mukana tarvii kuljettaa. Ainut uusi "osa" pussukassa on "prymin" painonappi.
 Lainausmerkeissä Prym siksi, että mun mielestä Prymin painonapit on maailman parhaimpia, käteviä ja helppoja, mutta samaan aikaan aivan törkeän kalliita. Etsimällä ulkomaalaisista nettikaupoista, löytyy täysin Prymin pihteihin sopivia neppareita. Hinnat ovat noin 7€ / 50kpl ja katsokaa nyt mitä värejä. Nam. Jos jotakuta alkoi kiinnostamaan, niin yksi sana: Etsy ;) Mulla on itsellä näitä mennyt jo kymmeniä, ei moitteen sanaa. Lisää värejä tilauksessa, oi polje polje postimies:D

keskiviikko 10. huhtikuuta 2013

Vauvan nurkkaukseen mietteitä...

 Kun mä näitä kuvia katselen, kuvittelen selkeästi makuuhuoneemme paljon isommaksi kuin se todellisuudessa on. Pinnasänky nippanappa mahtuu järkevästi yhdelle seinälle, sen viereen ehkä pikkuinen lipasto ja sitten onkin täyttä. Niin, ellei vahdeta makuuhuonetta:D No, oli miten oli, jotain ihanaa vauvamaista pitää saada. Huomasin, että Ikeassahan on vauvoille vaikka mitä!! Mm. tuollainen aivan ihana sirkusmobile joka kyllä on turha ku mikä, mutta niin suloinen.
 Tuo sänky ei nyt kuulu asiaan, mutta tuo katos. Voi vitsi miten ihana se olisikaan pinnasängyn yläpuolelle. Toisi vähän varjoa, rajaisi vauvan paikan kivasti. Millainenhan tuo on livenä...
 Meillä on vähän epäileväinen suhtautuminen pinnasänkyyn. Esikoinen tykkäsi nukkua siellä, nuorimmainen ei nukkunut ikinä. No, järki sanoo, että älä osta pinnistä vielä. Mies taasen toteaa, että hän ei halua ajella Ikeaan pienen vauvan kanssa hakemaan sänkyä JOS vauva onkin sen luontoinen, että siellä tykkää nukkua. Minusta tuo valkoinen pinnis umpipäädyillä on aivan ihana, hintakin on kohdallaan. Jos ei oteta tuota, niin valkoinen se jokatapauksessa on... Vai, toisaalta mustakin sopisi meille, mutta onko se kamalan näköistä laittaa vauva mustaan sänkyyn?
 Niin no, oli miten oli. Tekstiilejä tarvitaan myös. Tämä peitto vaikuttaa ihanalle, mutta Ikeassa tuntuu olevan paljon muutakin ihanaa tekstiiliä vauvalle. Saapas nähdä mitä sitten todellisuudessa mukaan lähtee. Ikean reissu ei mikään tämän viikon juttu ole, mutta lähiajan kuitenkin.
Loppuun vielä kysymys. Onko kellään tuota tai vastaavaa hoitopöytää? Meillä ei vessaan mahdu hoitopöytä, kylppärissä taasen ei ole lavuaaria. Mietin, että jos tuollaisen laittaisi vessan ovelle, niin olisi kätevä, mutta en tiedä sitten miten käytännössä. Monenlaisia seinätelineitäkin olisi tarjolla, mutta hoitoalustan käyttöikä on loppujen lopuksi hirmuisen lyhyt. Ainakin meidän tytöt on jo joskus 5kk ikäisenä sen verran kääntyilleet ja vääntyilleet, että vaipanvaihto on ollut helpointa sylissä tai äkkiä jossain sängyn päällä...

Miten olisi jos seuraavaksi katsottas kirppispostaus?

maanantai 8. huhtikuuta 2013

Kenellä on päällä jotain pinkkiä...

 Koin pienimuutoisen ahaa elämyksen tutkiessani resorijemmaa, neppareita ym. lankavarastoa. Pinkkiä, vaaleanpunaista, punaista, kaikkea tyttömäistä ihanaa. Ei senttiäkään sinistä, turkoosia, vihreää tms. väriä...
Olisi siis edessä kangaskauppaan meno. Tai no, on mulla nytkin pari nettikauppaa tuossa auki ja koitan tutkia, että mistä saisin kerralla kaiken, että ei tarvitse maksella monia postikuluja. Tämä setti tältä aamulta. Polvien pandapaikat tehty silitettävällä siirtoarkkimenetelmällä.
Mä en tiedä kehtaanko edes kertoa, mutta kerron nyt kuitenkin. Me käytiin yksityisellä toisessa rakenneultrassa. Eka käyntikin kyllä osoitti hyvin selvästi, että kaikki on hyvin ja vauvan haaroissa todellakin on jotain, mutta... Me ollaan miehen kanssa superjääriä. Me ei uskota navigaattoria, reseptejä tms. joten tavallemme tutusti tuli sen ekan ultrankin kanssa vähän sellainen "uskoisko" fiilis:D

Mies enemmän oli sitä mieltä, että varataan toinenkin aika ja kysytään, että näkyykö sielläkin samat asiat ja niin mentiin.

Tällä kertaa todellakin tuli selväksi, että meidän vauvalla on kaikki hyvin ja se pippelikin edelleen löytyi. Nyt saatiin tarkka kuva, niin tarkka, että ei tarvi kyllä enään empiä <3 br="">

Kaikkea nämä raskaushuurut saakin aikaan. Elämä on ihanan höpsöä nyt.

Olisko sulla jotain ihanaa nettikauppaa jossa olisi poikamaisia herkkukankaita? 

perjantai 5. huhtikuuta 2013

Siis mikä näky???

Meillä oli tänään rakenneultra. Pikkuinen kasvaa huimaa vauhtia, ihan niinku pitääkin. Vahvistuneista potkuistakin tuntee, että pikkukaveri on kasvanut viikko viikolta.
 
Rakenteet, mitat, kaikki on hyvin. Olen aivan sanoinkuvaamattoman helpottunut. Ainut miinus käynnissä oli, että ultraaja haluaa tutkia rv33 istukan asentoa uudelleen, sillä nyt se on synnytyksen kannalta vähän väärässä paikassa. Ultraaja kyllä sanoi, että normaalisti asento muuttuu kohdun kasvun myötä, joten varotoimenpide tämäkin. Huoli pois.
Sanottiin ultraajalle, että jos vauvan sukupuoli näkyy, niin sen saa sanoa.
 Ultraaja kertoili vauvan rakenteista, jutteli, että tuossa näkyy sormet. Tuossa se nyt heiluttaa käsiä, tuossa näkyy pippeli, tuolla varpaat...
 Kuunneltiin hymyssä suin ja katseltiin vauvan touhuja. Yhtäkkiä, pienellä viiveellä mies kysyy "siis mikä näky".... Ultraaja siirtää laitetta ja näyttää "niin tuossa on pippeli"...
Eli väärään meni nyt tämän äidin veikkaus. Ultraaja kovin vakuuttavasti totesi, että poika massussa on.
Hippusen on pasmat sekaisin. Sukupuolelle on aivan sama, haluan lapsen, en tiettyä sukupuolta. Mutta myönnän, että olin jotenkin ajatellut, että kahden tytön jälkeen tämäkin vauva on varmaan tyttö. Toisaalta etenkin viime päivinä on ollut poikaolo. Kiitos nuiden vaihtelevien tunteiden takia ultra jännitti niin paljon, että en meinannut housuissani pysyä:D

Ultra ei ole 100% varma. Voihan se olla, että tyttö tämä sittenkin on, mutta näin kyllä pippelin niin selvästi itsekkin, että taitaa olla aika alkaa tutkimaan täysin uutta maailmaa. Poikien maailmaa. Hih, jännää.

Kiitos näiden loistavien uutisten, on viimeinen tunti kulunutkin klik klik klikkaillen. Vauvan hyvinvoinnin kuultuamme suuntasimme miehen kanssa ultran jälkeen kaupungille tekemään pari vaatehankintaa tulevalla minille. Kuvien vaatteet taasen on Elloksen alekoodi hankintoja ja seuraavaksi lähden kurkkimaan mitä Next tarjoaa pikkuisille pojille

Tajusin juuri, että mulla ei ole mitään pojille sopivaa kangastakaan, joten voi postisetä raukkaa, kohta alkaa paketteja virtaamaan. Oikeasti kyllä pitää pysyä maltillisena ja revitellä vasta sitten kun vauva syntyy ja kaikki todella varmistuu. On tämä niin jännää, voi että.

Ja joo joo, ei vauvoja tavaran tai vaatteiden takia tehdä, eli iloitaan me kyllä muutenkin kuin shoppailemalla!