torstai 30. toukokuuta 2013

Joooo joutui armas aiiikaaaa.....

 Oulussa vietetään sellaisia hellepäiviä, että enpä muista näin kuumaa olleen koskaan toukokuussa. Ollaan laitettu omaan pihaan pikkuinen vilvoitteluallas, käyty rannalla, mutta silti uimahalli on aivan suosikkini tässä olotilassa:) Esikoisen viimeisen kouluviikon aikana olen ottanut omaa aikaa, käynyt rauhassa kirppareilla, kangaskaupoissa ja ihan vaan istuskelemassa jäätelön äärellä parantamassa maailmaa. Ensi viikolla haluan tarjota reippaan koulutyön tehneelle lomaa siten, että ei ole mitään aikatauluja, menoja tms. vaan pieni saa pitkästä aikaa vaan olla ja tehdään mitä mieleen juolahtaa.
Tiistaina vietettiin koulun kevätjuhlaa. Jatkettiin juhlaa vielä kotona esikoisen toivomalla tavalla. Haettiin kaupan pakastealtaasta kakku, tehtiin limsaboolia ja täytettiin vesi-ilmapalloja:D Aika helppoa, mutta pikkuisen erilaista juhlan kunniaksi. Tuntuu hullulle, että vasta koulu alkoi, nyt se jo loppuu. Kyllä oli itku herkässä koko tuon juhlan ajan. Suvivirren aikana ei enään poskien pureskelu auttanut vaan kyyneleet virraten katsoin pienen pellavapääni ensimmäistä koulukevätjuhlaa. Niisk, ihanaa, ei mikään voita näitä hetkiä lapsen kasvussa.

Aika menee muutenkin kuin siivillä. Kävin viime viikolla ultrassa tarkastelemassa vauvan vointia. Kaikki on niinku pitää, joten nyt vaan odotellaan. En ole mitään "raskaana on ihanaa" tyyppiä, vaan rehellisesti sanottuna voisin skipata koko raskausajan jos vaan olisi keino saada oma vauva muuten:D Onhan nuo liikkeet ihania ja aika sinänsä jännää, mutta silti tahdon oman kropan ja oman mieleni takaisin. Monet sanoo, että nauti nyt, kohta sinulla on ikävä vatsaa. Voin kertoa, että ei ole:D Onni on tämä, että ilmat on näin lämpimiä ettei vaatetta tarvitse paljoa ja aika menee siivillä kun on koko ajan mukavaa tekemistä. Kiitos ilmalämpöpumpun, nukkuminen ja kotona olo ylipäätään, on taasen ihanan viileää. Muistan aiemmat raskaudet ja helleöiden tuskat, yöks.

Nyt hetkeksi pilkkomaan kankaita ja odottamaan ruuan valmistumista. Sitten taas mennään:)

Mukavaa loppuviikkoa:)

tiistai 28. toukokuuta 2013

Luopumista...

Ihan alusta alkaen on Hiilillä ja vanhemmilla narttukissoilla ollut pientä kränää. Ensin ajateltiin, että se johtuu siitä kun kaikki on uutta, sitten ajateltiin, että pojun leikkauttaminen auttas, sitten ajateltiin, että aika auttaa. Välillä kissat olivatkin ihan sulassa sovussa, mutta sitten oli näitä päiviä kun Ruusu ja Hiili tappelivat niin, että karvat pölisi. Loppuaikana kissat alkoivat tappelemaan etenkin öisin niin rajusti, että toinen kissa saattoi juosta hädissään karkuun suoraan meidän nukkuvien ihmisten päälle. Tai pakoon juostessaan hyppiä minne sattuu ja pudotella tavarat mennessään. Viime viikon lopulla heräsin siihen, että toinen kissa oli minun tyynyn luona piilossa ja toinen kissa sähisi rinnanpäällä valmiina hyökkäämään. Säikähdin hiiteen, ehdin tönäisemään toisen kissan lattialle, joten säästyin itse välissä olemiselta. Se oli viimeinen pisara.
 
Eihän tämmöinen voi jatkua, ajattelin kun väsäsin Apulaan ilmoitusta jossa kerroin, että haluamme pikaisesti uuden kodin Hiilille. Harmitti, vaikka kissat keskenään tappeli, oli Hiili ihmisille aivan superkiltti ja herttainen. Ilman tappelukaveria kisu on lempeä kuin mikä, samoin myös Ruusu.

Kun tilanne on tämä, että talossa asuu pieniä lapsia, kohta vauvakin, niin ei kuitenkaan uskallettu enään pitempään katsoa, että loppuuko kähinä vaikko ei. Ei Ruusu ja Vilma koskaan nuin tappele, eikä Vilma ja Hiilikään, mutta Ruusun ja Hiilin kemiat kertakaikkiaan löi kipinää rajulla tavalla. Koska Hiili oli se joka viimeisenä tuli, sai hän myös luvan lähteä.

Pelkäsin, että ei kukaan halua aikuista kissaa ja olimme miehen kanssa jo valmistautuneet ajatukseen, että jos uutta kotia ei löydy, joudumme viemään kissan piikille. Puhuimme lasten kanssa tilanteesta ja kerroimme, että on kissoille parhaaksi, että toinen lähtee. Kyllähän se haikeaa ja surullista oli itse kullekkin, mutta sitten pilkisti pieni aurinko risukasaan. Hiilille löytyi uusi koti. Ihanan oloinen uusi omistaja kävi hakemassa Hiilin eilen. Rauha on palannut taloon.
Lokoisia kissanpäiviä Hiilille sinne uuteen kotiin. Täällä ikävöidään, mutta samaan aikaan hymyillään kun tiedetään, että nyt ei tarvitse enään tapella reviiristä.

Ruusu kissa on tappelukaverin lähdöstä lähtien nukkunut taukoamatta. Ehkä tämä tosiaankin oli parasta näin.

torstai 23. toukokuuta 2013

Ysmyillen...

 
Pitäisi ajella Kempeleeseen Metsolaan hakemaan nettiysmyjen ostoksia. Taitaa olla syy hakemisen siirtämiseen se, että odotan josko sinne tulisi vielä jotain ihanaa. Ostin tytöille pirteät Daisy mekot. Esikoiselle ruskean, nuorimmaiselle punaisen. Näiden pesussa pitää olla tarkkana, ettei aurinkoiset kukat pääse keräämään väriä muista vaatteista.
Kankaat olikin se syy miksi alunperin menin ysmyille klikkailemaan. 10€ metri hintaan raskii jo shoppailla. Parhaat on tainneet jo loppua, mutta esim.. yksivärisiä froteekankaita näytti edelleen olevan hyvin saatavilla, Riikinkukko velour näkyi olevan 15€ /m. Vihreä waterlily oli mieluinen löytö, sillä kankaan mekko on ollut esikoiselle todella mieleen ja nyt se on jääny pieneksi. Sininen Jeep kangas on suunniteltu vauvan vaatteisiin, mutta toisaalta siniseen ihastuneelle esikoisellekkin saisi tästä kivan mekon.
 Mukava päästä liikkeeseen kurkkimaan uutudet livenä. Tämä Metsola Babushka kuosi on aivan ihana. Olisi aika suloinen nuorimmaiselle.
 Ja oi että näitäkin ihanuuksia. Jotenkin näin kesämielellä sitä on aivan hullaantunut kaikkeen värikkääseen. Keltaista bambiakin näytti olevan taas saatavilla ja ja ja...
Keltainen haalaripuku on aivan superihana myös, eikä mekkokaan jää huonoksi kakkoseksi. Oi tulispa tätä kankaana.
Pakko ryhdistäytyä ja alkaa lähtemään liikkeelle. Jos sulla on hetki aikaa, niin käyppä kurkkaamassa löytyiskö Metsolan ystävämyynnistä jotain.

perjantai 17. toukokuuta 2013

Hiphei hoppu, akkukin on loppu....

 Oih mikä hirviöotsikko, näistä pitäs jo tehdä kollaasi. Mutta niin, toukokuu on hoppua. On kaikenmaailman kissanristiäisiä ja alkava kesä laittaa entisestäänkin vipattavan menojalan suorastaan tärisemään.
 Tän viikon kohokohta lapsille oli kevätkarnevaalit. Nuorimmainen halusi olla keiju, balettivermeet niskaan ja siivet selkään, hiuksiin kimallusta ja valmis. Esikoinen taasen halusi olla pocahontas.... Mulla oli mieletön visio intiaanityttösen mekosta, mutta sanotaanko näin, että ei mennyt ihan niinku strömsössä. Yksiolkaiminen mekko näytti lapsen päällä aivan hirviälle ja koska kello veti jo puoltayötä, päätin luovuttaa ja ommella jotain mitä osaan:D Tyttö tykkäsi asustaan aivan mahdottoman paljon, joten samakait se mun visiolle:D Etenkin viime tipassa löydetty peruukki kruunasi kaiken. Jännnä homma miten hiustenväri saa ihmisen näyttämään ihan erille. Olen itse tumma, esikoinen on todella paljon minun näköinen, mutta hänellä on aivan vaaleat hiukset. Kun katsoin tyttöä eilen mustassa peruukissaan, tuli aivan sellainen olo niin kuin olisi katsonut itseään peilistä silloin vuosia sitten kun oli vielä nuori ja nätti. Nythän sitä ei enään ole ku nätti.
 
 Mun viikon kohokohta oli tämän päivän hellelukemat. Oi että, että olen näitä ilmoja odottanut. Rusketusraidat hankittu, tosin ei tarkoituksella, minä ku oon hysteerinen aurinkosuojan käyttäjä.
 Oli ihanaa siemailla jääkylmää mansikkasmoothieta terassilla, katsoa kun lapset kirmaili kesämekossaan metsästämässä saippuakuplia ja itsellä oli päivä jolle ei ollut mitään sovittua menoa, tuloa, tekoa tms. Herkuteltiin jäätelöannoksilla, ruokanakin oli valmista pizzaa ja päivälliseksi sain helposti vaan lämmittää mummin eilen tekemää lihasoppaa. Jossain vaiheessa sain ajatuksen, että auringossa on hyvä valo kuvailla myyntiin meneviä, meille tarpeettomia lastenvaatteita ja aloin ottamaan kuvia. Puhelimen akku oli lähes tyhjä, kameran akku myös, ei muuta ku lisää lepoa ja koipien oikomista. Vitsi oikeasti miten ihanaa oli kuunnella lintujen sirkutusta, tuntea lämmin tuuli iholla. Joskus tekee niin hyvää vaan olla! Pihan haravointia, kukkapenkkien penkomista ym. ei sitten lasketa tekemiseksi. Ne on rentoutumista:D No koska koko päivänä ei tarvinut seisoa hellan edessä, niin iltapalaksi tekaisin sitten herkullisia köyhiä ritareita. Lapset olivat koko päivän ulkonaolosta ja kavereidensa kanssa touhuamisesta niin poikki, että 7v ikäinenkin sammui kahdeksalta sänkyynsä samantien kun pään tyynyyn sai. Rauhallinen ilta tiedossa. 

Aloin tässä miettimään, että milläkähän nimillä lapsia kutsuisi sitten kun vauva syntyy. Esikoinen ja nuorimmainen on ollut tähän asti, mutta kohta se ei enään toimi. Etunimien eka kirjaimet olisi yksi vaihtoehto, vai?

Ja toinen kysymys: Onko teidän 4v ikäisillä skeittilautaa? Tytöt tahtoisi sellaiset ja esikoiselle sellainen varmasti jo menisi jollainlailla. Nuorempaa mietin, toisaalta onhan hän jo pari vuotta vetänyt potkulaudalla tuhatta ja sataa, ajaa ilman apurattaita jne.. että kait se jollainen tasapaino hälläkin jo on, mutta että tekeekö nuin "pieni" oikeasti sellaisella mitään? Hyvät turvavermeet pitää olla kans, tottakai. Toivon, että idea on tyttöjen ohimenevä hullutus, hui kauhia millaisia vehkeitä ne laudat onkaan:D Rullaluistimia kinutaan myös, mitä seuraavaksi, strapetsinuoraa ja jäänalla sukeltamista...

maanantai 13. toukokuuta 2013

Tennareita...

Mitä tapahtui vuodessa? Vielä viime keväänä kenkähyllyllä esikoinen otti pinkimmät, kimaltavimmat ja söpöimmät tennarit. Nyt pitää olla mustat tai siniset. Osaa sanoa tyttö senkin, että nää muuten ei oo konssit :D Eli merkilläkin tuntuu olevan väliä, ennen niitä ei edes tiennyt.
 Googlettelin tennareita ja löysin aivan ihanat farkkukuosin "konssit", mutta näissä ei ollut kokoa 32. Onko joku nähnyt vastaavia koossa 32, olisin tosi iloinen jos sellaiset löytys:) Tiukan paikan tullen koko 33 menisi, sillä se on varmaan syksyllä aika passeli. Nyt tyttö voisi pitää nuita merkittömiä tennareita kaikkien muiden kenkien ohella. Kohta varmaan pidetään ballerinoja ja sandaaleitakin.
Tämmöisetkin on matkalla esikoiselle sovitukseen, joten eihän näitä tennareita nyt ihan mahdottomia tarvitse... Sanoo hän joka omistaa itsekkin vähän joka väriä:D
Itseasiassa kiitos esikoisen, googlettelun kautta löysin aivan ihanat tennarit itselleni. Vierastan korkeaa vartta, mutta jos jostain löydän pinkin mammatopin tai hupparin, on niiden kaveriksi pakko saada kuvan kengät.
Nuorimmainen taasen on ihan henkeen ja vereen prinsessa. Kaikki on pinkkiä ja mitä söpömpää, sitä parempaa:D Ei kuule merkit hetkauta, itseasiassa kun ollaan kunnolla kävelylle lähdössä, niin ne hyvät Kavatin kengät on melkein mahdoton saada jalkaan, neku ei oo nätit:D

Samassa paketissa kun esikoisen tähtitennarit, tulee nämä Vertbaudetin ihanuudet kokeiluun. Ollappa hyvän malliset, kokoiset ja tuntuiset. 

Millaisia tennareita teiltä löytyy?

sunnuntai 12. toukokuuta 2013

Äidille...

Oikein ihanaa ja onnellista äitienpäivää jokaiselle äidille.

Minä pohdin viime yönä äitinä olemista. Kuinka upea onkaan se tunne kun näet oman lapsen ja tunnet miten sydän pakahtuu rakkaudesta pientä kohtaan. Kuinka paljon voi tuntea huolta lapsestaan ja samaan aikaan luottaa, että lapsi kyllä osaa, hän pärjää. 

Äiti, kuinka usein sen sanan kuulee. Äiti katso, äiti kuule, äiti tule, äiti. On päiviä jolloin äidiksi kutsuminen saa hymyilemään ja päiviä jolloin tekisi mieli karjaista naarasleijonan tavoin, että "mitä nyt taas".

Ihmisiä ei saa arvostella, ainakaan ääneen, sitten kotimatkalla autossa eri asia. Mutta kun tulet äidiksi, olet vapaata riistaa kaikelle arvostelulle. Lapsellasi ei ole tarpeeksi vaatetta, minä tekisin näin ja noin. Teit miten vaan, teet sen väärin ja toisten mielestä on suorastaan kamalaa, että sinun hoiviin on edes annettu pieni lapsi. Arvostelu alkaa jo silloin kun olet vasta matkalla äidiksi. Raskaana ollessa sinulle saa sanoa päin naamaa mitä vaan, mieluiten jotain joka koskee ulkonäköä, yleensä painoa. Odotappa kun vauva syntyy, on täysin luvallista tivata kahvipöydässä "annatko tissiä".

Kun lapsi kasvaa, huomaat, että äitiydestä saa tehtyä kilpailun. Se joka vie lasta vähiten hoitoon on paras. Jos annat lapselle jonain päivänä valmisaterian tai käy mäkissä, on helvetin portit jo puoleksi auki. Kisa jatkuu siihen, että lapsi kasvaa. On super makeaa prassailla lasten hienoilla harrastuksilla ja taidoilla. Huolimatta siitä, että sinne harrastukseen lähtö edeltää kahden tunnin tappelun ja vielä menomatkalla huudetaan kurkku suorana, ei väliä sillä, pitää harrastaa kun muutkin tekee niin. Kai tiedät, että jos lapsi ei 10kk iässä kävele, on peli menetetty. Toisaalta, jos lapsesi kävelee 10kk iässä, on hällä varmaan adhd ja raukka joutuu liian kiireellä kasvamaan.

Homma jatkuu... Jatkuuko. No jos lähdet mukaan tuohon, niin saat kisailla parhaimman äipän tittelistä lapsen kouluarvosanoilla, tulevalla ylioppilaslakilla ja avioliitolla. Se jonka lapsella on  paras ammatti, se jolla on kauneimmat lapsenlapset, se saakoon paras äiti kruunun. 

Mutta eihän se äitiys tuota ole. Äitiys on sitä, että pidät huolta lapsestasi sillä tavalla, että teillä on hyvä olla. Se on suunnatonta vastuuta. Se on jatkuvaa läsnäoloa. Se on sitä, että pidät huolta itsestäsi, että jaksat painaa arkea. Uhrautumista ja marttyyriksi leimautumista ei kannata harrastaa. Se ei palvele ketään, että teet niinku toiset haluaa tai toiset tekee. Ainostaan sillä on väliä, että teet niin, että siellä teidän kotona asuu onnellisuus. Ei ole väliä sillä mitä muut ajattelee. Sillä on väliä, että lapsesi antaa sinulle suukon ja sanoo "rakastan sinua".

Äitiys on polku tuhannella tienhaaralla. Kukaan ei onnistu valitsemaan käännöksiään siten, että aina matka olisi täysin töyssytön. Kukaan ei onnistu kulkemaan sitä reittiä jossa ei kompastuta, itketä tai tunneta epäonnistumista.

Äitinä oleminen on kyllä monimutkaista. Mitä enemmän lapset kasvaa, sitä enemmän haasteita tulee. En uskalla edes ajatella mitä äitinä oleminen on sitten kun lapset ovat teinejä ja valvon yöllä odottaen, että he tulevat kotiin.

Lapseni ovat vielä pieniä. Jo nyt olen oppinut itsestäni uutta ja saanut todeta kymmenen kertaa, että mikään ei mene niinku suunnittelin. Toisaalta olen saanut yllättyä positiivisesti ja huomata kuinka mielenkiintoinen voikaan olla ihminen joka on niinku itse olen, mutta ei sinne päinkään.

Äitiys, on se vaan iso juttu.

tiistai 7. toukokuuta 2013

Miina ja Manu...

 Oi kun se on iloinen. Vähän niinku tämä nainenkin täällä oltuaan illan ulkona ihanassa auringossa.
 Rypytys lahkeessa jotenkin supersuloinen, huomasin että tämmöiset on värikkäiden sukkareidenkin kanssa älyttömän kivat.
Kaavat omia, huomattavasti pitenevä takaosa päällä kiva, eipähän vilku pylly vaikka innostuu kovemminkin kumartelemaan.

maanantai 6. toukokuuta 2013

Kangastaulu, taulukangas...

Aina silloin tällöin mulle iskee luovuudenpuuska ja saan päähänpiston, että olen kamalan hyvä maalaamaan. Ostan taulukankaan, öljyvärit. Laitan soimaan vetävää musaa ja alan maalaamaan. Maalaan 15min ja tajua, että olen hommassa aivan paska ja vaikka tunnenkin olevani kamalan cool, tajuan olevani supernolo. Piilotan öljyvärit, poltan taulun ja päätän jatkaa elämää epätaiteellisena:D
 Just tämmöisen aikakauden jäljiltä mulla pyöri nurkissa iso taulukangas ja päätin, että sen voisi käyttää uudelleen jos päällystäisin kehykset jollain kivalla kankaalla.
 Kun sitten TÄÄLTÄ löysin satumaisen ihanan kankaan, päätin että nuorimmaisen huone saa uuden taulun. Kankaan kuvio oli nimittäin melkolailla kehysten kokoinen. Ompelin ylä- ja alapäähän kangassuikaleet, että saan käännettyä kiinnikekankaan nurjalle puolelle. Vähän asettelua se vaati, mutta aijai kun se on ihana.
Väriterapia jatkui ihanasti uusissa puhelimeni kuorissa.  En osannut päättää, että kumpi on söpömpi, joten kiitos Ebayn halpojen hintojen, otin molemmat. Onhan nää vähän lapselliset, mutta niin se on käyttäjäkin. Aplodit sille joka keksi puhelimen vaihtokuoret. Eihän näitä ilman osaa enää olla:D
Aamulla kahvinkeittimen vieressä oli tuo toivomani kuppi ja yllärinä saman sarjan lautanen. Tämä nainen on taas vuoden vanhempi.

lauantai 4. toukokuuta 2013

Sininen ja valkoineeeeenn....

Ostin sinipohjaista tähtitrikoota sillä ajatuksella, että ompelen kankaasta jotain ihanaa vaatetta. Aikani sitä pyöriteltyä päätinkin, että "tuhlaan" kankaan makuupussin tuunausharjoitukseen. Mulla on nimittäin tämän pussin lisäksi toinen makuupussi ja omasta mielestäni siihen sopiva The Kangas odottamassa, että ompelen maailman ihanimman makuupussin.
Ja ei muuta kun harjoitusprojektin kimppuun. Olikin todellinen älynväläys harjoitella venyvällä trikookankaalla. Päällinen venyi ja vanui, vetoketjun ompeluun tarvittiin ratkomista enemmän ku ikinä, mutta tadaa, valmista on. Osasin, joten nyt uskaltaa leikellä toisenkin kankaan ja tehdä projektin loppuun. Oikeastaan tämä makuupussien tuunaus on mukavaa. Mietin jo, että näitähän voisi olla enemmänkin:D
 Tähtikankaan lisäksi kangashyllyt ovat saaneet uutta täytettä. Aivan suosikkini on tuo kettukangas, mitähän ihanaa siitä tekisi. Kettukangasta on tulossa toisessakin kuosissa, mutta enne sitä pitäisi ommella jotain näistäkin. Viikinkikankaan leikkasin yöpukuun. Kangasta jäi, mutta päätin säästää sen siihen aikaan, että vauva pitää t-paitaa. Tuosta saa ihanan paidankin.
 Metsolan autokangas on aarteeni. Aion tehdä siitä haalarihousut, mutta saas nähdä. Bambikangasta taasen on niin reilusti, että siitä saisi tytöille tunikat... Ja tuo oravakin, oii.
 Peikkometsästä saisi ihanan pienen trikoopeiton tai...
Ja uusi villitykseni, joustofrotee, namm.

Lankalaatikko, samoin resoritkin, ovat saaneet siniväriä, joten hyvällä mallilla on ompeluhuoneen varastot. Vielä kun ehtisi tekemään kaiken. Tosin jos ilmat jatkuu tämmöisenä kun ne nyt on, niin ehdin ommella varmaan liikaakin ennen ku "kesä alkaa".

Mä haluan lämpimämmät ilmat. Oikean kesän. Odotan rannalle pääsemistä, jäätelön syöntiä terassilla ja niitä iltoja kun ilma on tukala ja ilmassa tuoksuu ukkonen. Odotan kasvihuoneen kuumutta, omenapuiden kukkia ja ennenkaikkea odotan, että tulee se kesäpäivä, että tämä vauva syntyy. Odotan elokuun iltoja vauva kainalossa, odotan vaunulenkkejä, odotan kirjaimellisesti. Seitsemäs kuukausi menossa, aika matelee, samaan aikaan juoksee.

torstai 2. toukokuuta 2013

Ei oo ponitkaan niinku ennen...

Nuorimmainen tykkää leikkiä My Little Ponyillä. Viime aikoina on tytön huoneesta kuulunut soraääniä "mulla ei oo Celesteä, mulla ei Pinkkipaita, mulla ei ooooo...." Tytöllä on vanhoja kunnon poneja iso laatikollinen, mutta koska suosikkihahmot ovat paljon uudempia, ei tuttuja nimiä niistä löydy.
Asialle piti tehdä jotain. Tutkittiin netistä uusia poneja. Äitinä opin ainakin kymmenen eri uutta nimeä, söpöysmerkkiä ja muuta niin kovin tärkeää. Nuorimmainen ihastui eräässä kuvassa näkyvään settiin ja sovittiin, että kun tytön "merkit" ovat täynnä, niin palkinnoksi niistä hän saa kuvan setin.

Merkit ovat palkintoja kilteistä teoista, esim. huoneen siivous, tiskokoneen tyhjäys tms. Merkin voi saada nätillä käytöksellä tai jollain muulla teolla josta halutaan antaa kiitosta.  Merkeillä SAA esim. aikaa tietokoneella, netflix aikaa, leluja, karkkia tai muuta pientä kivaa. Joskus saattaa päästä vaikka hoploppiin tms. mutta muuten mukavat arjen tekemiset halutaan pitää erillään tästä, ettei lapsi sekoita normaalia elämää ja palkintoa. Meillä on miehen kanssa sellainen kasvatuslinja, että huonolla käytöksellä ei huomiota tipu, hyvä käytös sensijaan palkitaan. Näinpä lapset ovat oppineet, että huutamalla ei puhuta ja kiukuttelemalla ei saa tahtoa läpi. Haluamme myös opettaa, että asioiden eteen pitää tehdä töitä ja ettei kalliit lelut tms. ole ilmaisia. Etenkin nyt kun meille tulee poika, haluan opettaa hänellekkin kotitöiden merkityksen, ettei tuleva miniä kiroa lellivää anoppia suohon;)

Eikä mennytkään kauan kun tuli aika ostaa setti. Meillä taidettiin viedä roskat kolme kertaa päivässä, siivota huonetta yllinkyllin ja puhtaat pyykitkin katosi kaappiin ennenku kerkesi kissaa sanoa:D
 
Tänään huomasin Anttilan mainoslehdessä, että ponit ovat hyvässä tarjouksessa.
 Ja pitihän niitä käydä muutama hakemassa, että saa ponileikit uusia kaveruksia. Näihin ei merkkejä kerätty, ei me sentään armeijassa olla;)

Oli hyödyllinen reissu. Lähdin kaupungille kun mies tuli töistä. Sain nakattua parit paperit keskustaan. Shoppailtua Lindexin "kaikki lastenvaatteet ota 3, maksa 2" tarjouksella tytöille kesäjuttuja ja vauvalle pari ihanuutta. Sain hankittua itselleni maailman ihanimmat ballerinat ja mukavan tuntuisen äitiysmekon. Ilmakin oli lumi ja räntäsateen sekoitusta, joten ei mennyt hyvä ulkoilusää hukkaan. 

Nyt tottumaan ajatukseen, että huomenna ei ole tiistai, vaan perjantai:D