keskiviikko 4. kesäkuuta 2014

Tämmöstä settiä...


 Kesäloma sitten viimeinkin alkoi. Ihanaa. Ilmat suosii ja kun keväästä jäi niin huippu fiilis, on hyvä aloittaa kesänvietto. Aika luksusta kun kaikenmaailman kerhokuskaamiset ym. loppuivat. Tytöt tosin käy kesän yleisurheilukoulussa, mutta sekin on vaan kerran viikossa ja samana päivänä, joten ei sen enempää rassaa lomailua. Mies pitää jäljellä olevasta kuuden viikon isyyslomasta kolme viikkoa nyt kesäkuussa ja perään kesäloman, niin on sitten hänkin vähän enemmän lomalla kun normaalisti. Sehän tietää kotiäidille apukäsiä ja sen myötä mukavasti hengähdystaukoja.

Ja niitä hengähdystaukoja tarvitaan :D Pikkumies pitää enimmäkseen huolen siitä, että äiti ei turhia istuskele. Uteliaisuus on kovaa ja nyt on keksitty kiipeily. Liikkeessä olo vissiin väsyttää, kun poika edelleen tempoo kolmen-neljän tunnin päiväunia. Olen rauhoittanut päiväuniajat niin, että pieni pääsee ulos vaunuihin nukkumaan ja niissähän se uni maittaa. Jos sattuu, että ollaan jossain liikenteessä päikkäriaikaan, ei autossa tms. unta riitä yhtään niin hyvin. Tosin onhan siellä kaukalossa vähän hankalan näköistä olla, en itekkään nukkus istaltaan. Rytmeistä kiinni pitäminen on kyllä kaiken arvoista. Hyvät unet ja selkeä arki pitää menon leppoisena. Leppoisa kaveri tämä poika kyllä onkin. Menoa ja vauhtia piisaa, nyt seistään jo hetkiä ilman tukea. Mutta toisaalta hän on myös hyvin rauhallinen. Viihtyy omien lelujen äärellä jo jonkun verran. Pihalla saattaa tunninkin istuskella vaunuissa katsomassa tyttöjen leikkiä tai omaa kökkimistäni jossain kasvihuoneessa. Kun "vapaus" koittaa, niin sitten hän viilettää taaperokärryn kanssa pitkin tienoita :D Ihana pieni, jo 9kk ikäinen.
Tytöt taasen pitää huolen siitä, että henkinen hyvinvointi järkkyy :D No ei pahasti, mutta onhan tuollaisella kohta kolmaluokkalaisella jo niin paljon omia menoja ja tuloja, että välillä saa ihan kauhistella, että miten voikin olla noin menevä tyttö. Toisaalta, mikä rikkaus se onkaan, että ystäviä piisaa. Keskimmäisen eskariin meno hirvittää, vaikkakin pakko se on todeta, että niin se hänkin vaan isommaksi tytöksi koko ajan muuttuu. Omatoimisuus ja reippaus on uskomatonta, mutta välillä kyllä osaa olla niin uhmiksen tasolla, että huh! Liekkö jotain luopumisen tuskaa, vaikka toisaalta ihanaa nähdä nuita haparoivia itsenäistymisen askeleita. 

Tiivistettynä: Kiirettä piisaa

Mutta hei, mitä sanotte tästä Viljamin puodi pandasta? Minusta se on upea. Ompelin pipon, t-paidan ja tommoset lököt haalarihousut.

Ei kommentteja: