maanantai 22. syyskuuta 2014

Syyskuu...

Eilen tapahtui jotain. Lämmin syksy muuttui parissa tunnissa kolean kylmäksi ja jokainen hengenveto raitista ilmaa kertoi, että syksyn jälkeen todellakin tulee talvi. Lauantaina vielä oli niin ihanan lämmin. Lähdimme pihalle sillä ajatuksella, että haravoisimme lehtiä pois ja siivoaisimme muutenkin vähän pihaa. Todellisuudessa keräsin kottikärryllisen lehtiä ja kuskasin riemusta kiljahteleviä lapsia niissä pitkin pihaa. Teimme nuotion jonne pikkumieskin osasi kerätä tuulen viskelemiä risuja. Kun tarpeeksi kauan liekkejä ihasteli, oli tarjolla niin makea hiillos, että pakkohan siinä oli paistaa makkarat. Siinä ulkona syödessä mies mietin, että vuosi sitten notskilla ollessa meillä oli pienen pieni vauva vaunuissa nukkumassa ja nyt meillä on touhukas taapero joka innoissaan lapioi kasvihuoneessa multaa äidin istutuspurkeista.
 Vaikka taapero ei enää vaunuissa niin paljon nuku kuin ennen, tykkää hän edelleen käydä vaunukävelyillä. Meidän lähistöllä on aivan mielettömän kivoja lenkkimaastoja ja nautin nuista rauhaisista kävelyistä suunnattoman paljon. Tuntuu, että virtaakin on enemmän kun aloittaa päivän pikku happihyppelyllä. Virtaa tarvitaankin, sillä kyllä kolmen lapsen äitinä on monesti sellainen fiilis, että ollappa lisäkäsiä, yksi ylimääräinen kuunteleva korva ja vahtiva silmä.
Toisaalta meidän arkirytmi on kyllä aika leppoissa. Keskimmäisen eskari rytmittää arkea siten, että aamulla noustaa aikasten, ollaan tien päällä jo vähän 8 jälkeen. Pikkumies nukkuu ekat unensa jo klo: 10, eli aamupäivässä on heti kaksi tuntia sellaista aikaa, että tytöt on koulussa ja pikkumies nukkuu. Siinä on hyvää aikaa tehdä päivän kotityöt, selailla nettiä, ommella tms. ja kohta onkin kiire kun eskari loppuu 12.30 ja sitten se haipakka taas alkaa. Olen yrittänyt aamut pyhittää kotonaoloon kun sitten päivällä tuppaa olemaa menoja ja kyläilyjä ym niin paljon, että jää kotonaolot melko vähiin. Pikkumies nukkuu uudelleen 15-16 ja sittenhän mies tuleekin töistä kotiin ja alkaa taas vähän erilainen meno. 
 Viikonloppuisin kun ei tarvitse herätä, pienin nukkuu 9 asti ja silloin pärjätään vain yksillä unilla, yleensä noin klo:12-15. Saas nähdä milloin rytmi muuttuu. Tuo 12 nukkumaanmeno olisi täydellinen eskarin loppumista ajatellen. Poika nukkuisi silloin kun tytöt kotiutuu, niin olisi enemmän aikaa kysellä päivän kuulumisia ym. Toisaalta en valita tästä hiljaisuudestakaan ja tärkeintä on, että pieni saa unta :)  Se vaan jaksaa aina ihmetyttää, että hyvin nukutut päikkärit takaa hyvin nukutun yön. Jos päikkärit jostain syystä jää lyhyeksi, venyy ilta tuonne yhteentoista saakka ja silloin on uninen pikkumies seuraavana aamuna. Liian väsyneenä on hankalaa nukahtaa vaikka luulisi sen olevan juuri toisinpäin. Normaalisti lapset nukkuu illalla jo kahdeksan aikaan. Esikoinen lueskelee vähän pitempään, mutta kyllä hänkin nukkuu viimeistään ysiltä. Viikonloppuisin tytöt valvoo vähän pitemään. 

2 kommenttia:

Ulla kirjoitti...

Teidän arki on kyllä kuin suoraan meidän elämästä!Meidän pikku mies on vaan juurikin se pieni vauva vielä,ikää vasta 4kk.Mutta eskarilaisen ja ekaluokkalaisen mukaan tuo meidänkin päivä rytmittyy. Ihania syksyisiä päiviä teidän perheelle!

dibsukka kirjoitti...

Kiitos samoin teille.