sunnuntai 12. lokakuuta 2014

Mennään museoon?

Eilen aamupäivällä lähdimme ulkoilemaan Ainolanpuiston upeaan leikkipuistoon. Ajatuksena oli, että kävästään mennessä katsomassa Pohjois-Pohjanmaan museossa pienoisnäyttelyssä olevat "Lumoavat Barbiet". Museo on aivan kivenheiton päässä leikkipuistosta, mutta jostain syystä siellä tulee käytyä tosi harvoin. Oikeastaan liian harvoin.
Barbiet olivat esillä tuloaulassa ja niitähän pääsee katsomaan aivan ilmaiseksi. Ihania nukkeja vitriineistä löytyikin ja näki, että näiden kanssa on tehty isosti työtä. Kun kerta museossa oltiin, ajateltiin että kierrelläänkin kaikki kerrokset. Museokäynti on "isommallekkin" perheelle halpa. Meidän perheestä veloitettiin 12€, eihän sillä hinnalla saa kuin esim. yhden leffalipun. Kellarikerroksessa oli Mauri Kunnaksen kirjoihin perustuva Koiramäki osasto, mutta koska siellä oli kuvaaminen kielletty, näytän pari muuta juttua jotka oli meidän lasten mieleen.
Museossa on eri aihepiirejä. Ensimmäisessä kerroksessa on esillä Oulun ja Pohjois-Pohjanmaan
esihistoriaa, kansankulttuuria ja elinkeinoja esittelevät osastot. Pienoismalli vanhasta Oulusta oli kyllä vaikuttavan näköinen ja sitä jaksoi tutkailla kauan.
Toisessa kerroksessa ovat yhteiskunta- ja kulttuurihistoriaa esittelevät osastot sekä koulu-, kirkko- ja rahaosastot. Tämän osaston vanhat lelut olivat aivan ihastuttavia ja lapset viipyi pitkän aikaa niitä ihastelemassa. Itsestäni oli mukavaa nähdä pitkästä aikaa vanhoja rahoja ja näyttää tytöille, että tommosilla me ostettiin isin kanssa irttareita silloin ku oltiin lapsia.
 Vanha koululuokka oli lasten mielestä myös kiinnostava, mutta pettymyksen aiheutti tieto, että ei. Koulu ei ollut tuollainen silloin ku isi ja äiti oli lapsia.
Näitä nukkekotijuttua tytöt ihasteli hyvän tovin ja onhan nämä kyllä kauniita.
 Kolmannessa kerroksessa on merenkulku-, kalastus-, tervanpoltto- sekä varuskuntahistorian osastot. Lisäksi kerroksessa on kirjailija, kansatieteilijä Samuli Paulaharjun työhuone ja saamelaiskulttuuria esittelevä osasto. Saamelaiskulttuurin osasto oli kuulemma pelottava kun siellä oli oikeat ihmisen jäänteet. Minusta taasen oli käsittämätöntä nähdä kyseisellä osastolla miten pienessa tilassa ihmiset on voineet asua...

Harmi kun tosiaan siitä Koiramäki näyttelystä ei ole yhtään kuvaa. Ne oli upeasti toteutettu ja kirjan kanssa kulkiessa siellä saa lapsetkin kyllä elämänsä sadun.

Päästiin me sitten vielä Ainolanpuistoonkin. Hyvin karisi historian tomut jaloista.

Illalla miehen kanssa mietittiin, että nyt kyllä ryhdistäydytään näiden paikallisten nähtävyyksien kanssa. Jos itsestä tuntuu joku "niiin nähdylle", niin ei se sitä lasten mielestä ole. Tämäkin museoreissu oli pikkumiehen ensimmäinen.

Muistakaa muuten arvonta pari postausta taaksepäin.

Ei kommentteja: