perjantai 28. helmikuuta 2014

Noo onkos tullut loma...

Joku fiksu on joskus veistellyt, ettei kotiäidillä ole lomaa, mutta minä väitän kyllä ihan muuta. Mä ainaki pidän lomana sitä, että ens viikolla ketään ei kuskata minnekkään, kukaan ei herää kelloon ja että mies on koko viikon meidän kans kotona keittelemässä aamusin puuroa ja kattomassa, ettei pikkumies konttaa mihinkään vaaralliseen. Lomaa on sekin, että pääsee yksin lenkille ja saa lounaalla jutella muustakin ku nukkekodin elämästä. Tosin, kaikki kunnia 5v tyttömme mielikuvitukselle, hänen lelujensa elo tuntuu kovin vaihderikkaalle. Jopa niin vauhdikkaalle, että olen miettinyt niiden juttujen muistiin kirjoittamista.
Nukkekodin elämästä nyt kuitenkin ihan tähän oikeaan elämään. Päivät vilahtelee ohitse niin nopeasti, että en perässä pysy. Pikkumies on jo puolivuotias, liikkuu ketterästi sinne tänne ja istuukin jo. Niinpä syöttötuolin hankita oli edessä ja päädyttiin tuollaiseen valkoiseen Emma Easy syöttötuoliin. Keittiönpöydän ääressä oleillaan suht paljon ja halusin tuolin joka sopii ruokaryhmään, mutta on myös lapselle hyvän tuntuinen. Hinnankin piti olla kohtuullinen ja kun ruokaostoksilla pääsi helposti nappaamaan tuolin mukaan, niin mikäs siinä. Tuolin kaveriksi lähti kiva tähtipehmuste, joka kylläkin on jo viikon käytön jälkeen tähti-läntti pehmuste, mutta eikös se kuulu asiaan.

Niin mikä sen elämän niin kiireiseksi tekee? No en minä tiiä. Aamut on haipakkaa, että jokainen saa sukat jalkaan, hiukset selvitettyä, ruokaa naamaan ja itse saa juoda kaksi kuppia kahvia. Sitten pitääkin olla menossa jo aamun ulkoiluihin, kavereille, leikkipuistotreffeille tms. Sitten onkin jo kiire laittamaan ruokaa ja laittamaan pikkuista päiväunille ja laittamaan kotitöitä kuriin ja laittamaan juoksevia asioita kuntoon. Kun pikkumies nukkuu, niin sit on hetki aikaa tosiaan touhuilla. Kun pikkumies herää, niin sitten sitä touhua vasta piisaakin, oli aikaa taikka ei :D Kohta onkin jo taas ruokahommia ja inhoamaani ruokakauppaa ja harrastuksia ja kerhoa ja mieskin tulee töistä ja oho, onkin jo alkuilta. Silloin alkaa koko perheen yhteinen aika ja on kiva käydä kävelyllä, nähdä ihmisiä, tehdä jotain mukavaa. Tai vaikka vihdoinkin sille päivää istahtaa rauhassa aloilleen ja ei muuta kun kohta onkin sit iltatoimien aika. Kun viimein kaikki kolme kullannuppua nukkuu, niin ei todellakaan tee mieli avata konetta. Sitten on aikaa tehdä omia pikku näperryksiä ja rauhoittua. Viimeinkin kerkeää kysyä puolisolta, että hei mies, mitä sulle kuuluu. Sit pitää tottakai vahdata yksi elokuva, valvoa liian myöhään ja kun aamu koittaa, ei voi ku miettiä, että miten hemmetissä jotkut ehtii juosta halvan maidon perässä kaupasta toiseen :D No okei, ei ehkä ihan nuinkaan, mutta nykyään tuntuu, että mulla vaan on niin paljon parempaakin tekemistä kuin esim. miettiä onkohan tytöillä nyt varmasti kaikenvärisiä leggareita kaapissa.

Tätä nyt, ehkä jo ensi viikolla minäkin postaan kuola suupielessä Molon sateenkaarihaalaria?

Mutta se on varmaa, että tännekkin pitää välillä kirjoitella, muuten tulee ikävä:)

Se on nyt kuulkaa viikon loma koko konkkaronkalla, aijai, mii häpii ja huomenna sit Ymmi voittoon, eikö :)

perjantai 21. helmikuuta 2014

Vähän niinku muutto...

Meillä on koti kokenut melkoisen muutoksen viime päivinä. Muutettiin neljän huoneen paikkaa keskenään ja sen myötä tavarat on hakenut vähän paikkaansa...
Meidän makkari on esikoisen vanhassa huoneessa ja sieltä lähtee tapetit ja maalit nyt uuden alta pois. Löysin aivan ihanaa kimalletapettia ja harmajaa maalia, lopputulosta en malta odottaa.
Työhuoneeni on keskimmäisen vanhassa huoneessa ja näin tilavaa huonetta mulla ei siihen käyttöön oo ikinä ollutkaan. Huone on olkkarin vieressä, joten käytännön kannalta se on unelmapaikassa kun pienellä on hyvin tilaa leikkiä lattialla äidin ommellessa ja näen koko ajan mitä alakerrassa tapahtuu. Lisäksi pienen nukkuessa ulkona päiväunia hän on suoraan ikkunani alla, eli enään ei tarvitse ravata portaissa kurkkimassa onko kaikki ok. 

  Tytöt ovat siis nyt yläkerrassa ja vitsi millainen tyttöjen valtakunta siellä onkaan. Aika toimivaa, oikeastaan tämä muutos olisi pitänyt tehdä aikaa sitten. Pikkumies ryömii ja konttailee tutkimaan kaikki paikat. Nyt tyttöjen huoneisiin ei nuin vaan mennäkkään, joten heidän oma rauha säilyy ja edelleen voi leikit lojua lattialla ilman pelkoa siitä, että pieni laittaa tavarat suuhun tai muuten vaan sotkee. No toki me sielläkin oleskellaan kun pelaillaan tms. Mutta silleen yleisesti heidän omien tavaroiden rauha säilyy:)

Nooo, kun nyt sitten alettiin tapeteista ym. haaveilemaan, niin päätettiin laittaa olohuoneeseenkin uutta pintaa ja yhdelle seinälle löyty aivan ihana Vallilan Kelohonka tapetti. Nyt kun vaan senkin saisi laiteltua paikoilleen, niin hyvä tulee.

Eli pientä pintaremonttia osa 127 alkakoon:)

Vastailen haasteisiin ja postailen enemmän kunhan saadaan kodin wlani toimimaan. Soneran boksi on ollut huollossa jo kolmisen viikkoa ja täysin onneton netti on nyt sitten toivon mukaan historiaa:)

maanantai 10. helmikuuta 2014

Pandan syleilyyn...

Meidän pikkumies on vasta 5kk ikäinen, mutta levittelee lelujaan jo joka paikkaan. Pienen yleisin leikkipaikka on alakerrassa, mutta ollaan me yläkerrassakin ja sieltä on puuttunut tämmöinen...
Säilytyspaikka leluille. Niinpä leikkelin yhden aarteistani, eli ihanan Viljamin puoti pandakankaan ja ompelin pienelle ikioman pienen pehmoisen lelukorin. 
Vuoren ja päällyskankaan väliin sujautin pahvisen tuen, jonka saa pesun ajaksi pois. Tykkään ja innostuin, näitä pitää saada lisää. 

Täällä on pitänyt kiirettä. Vauva on edelleen ihanan helppo tapaus, mutta miten sais ittensä rauhottumaan hetkeksi aloilleen? Joku kevätvilli, eikö?