lauantai 28. kesäkuuta 2014

Miten sitä valaistaan?

Kerroin TÄSSÄ postauksessa, että haaveilen uusista valaisimista. 
 
Ruokapöydän päällä oleva valaisin on kertakaikkisen säälittävä ilmestys. Se on liian korkealla, liian pieni ja vääränlainen muutenkin. Kun kolme vuotta sitten muutettiin tänne, piti sen olla siinä vaan siihen asti, että sopivampi löytyy... Ja niitähän löytyy, joten mikä on selitys?
Selitys lienee se, että silmä on tottunut jo tuohon epäkohtaan ja kun korkeaan tilaan ei nuin vaan valaisinta löydy, niin on ollut helppo siirtää muutosta hamaan tulevaisuuteen. Nyt kuitenkin kotona suht paljon aikaa viettäessä tuo lamppu on alkanut ärsyttämään ja muutos on saatava. En vaan osaa päättää edes väriä. Haluaisin mustan, mutta loppupeleissä mustaa on meillä niin vähän. Valkoinen olisi ihana, mutta se ei tuo kaipaamani särmää yhtään? Musta-valkoinen? Vaikko joku antiikinharmaa, kirkas. Ähh.
Jos ja kun joku päivä saan lampun päätettyä, niin ei siinä vielä kaikki. Tahdon, että olohuoneen nurkkaan löytyisi joku matsaava lattiavalaisin. Olohuoneen kattolamppu kaipaisi muutosta myös, mutta se taidetaan toteuttaa ihan upotettavilla spottikuvioilla. En halua olohuoneeseen mitäään suurta valaisinta tms. vaan tahdon säilyttää tilantunnun korkeudessa. Vai haluanko?

Itseasiassa kun nyt mietin, niin pakko tunnustaa etten ole kauhean perehtynyt valaisimiin. Tiedän kyllä, että kotiin saa uskomattoman paljon enemmän tunnelmaa, tilaa, ilmettä ja ryhtiä kunnon valaistuksella. Vihaan pimeitä käytäviä, kellertäviä pikkuhehkuja katon rajassa. Tuntuu, että monessakin kodissa on pimeää valoisallakin, niin kuinka pimeää siellä sitten on pimeässä?

Mutta miten valaistaan oikein? Mitä mieltä sinä olet?

maanantai 23. kesäkuuta 2014

Pari uutuutta...

Kävin viime viikolla Kappahlissa katsomassa, että onko pienille pojille tullut mitään kivaa ja kyllä, olihan sinne.
 Tämmöinen aika simppeli, mutta tosi kiva ja raikas kuosi sarjassa ota3, maksa2. Vaaleat vauvanvaatteet ovat minulle mieleen ja sopivat pojallemme, joten valitsin kuvan bodyn ja housut. 
 Koska näistä tosiaan oli se tarjous, niin jokin kolmaskin "piti" ottaa ja kun muissa kuoseissa ei ollut kokoa, päätin otaa saman sarjan bodyn...
Mutta sinisenä. 
 
Jokin aika sitten tein Lindexille tilauksen ja siinä paketissa sattuikin tulemaan sitten just prikulleen saman sävyiset housut, joten tästä tulikin ihana setti.

On älytöntä miten nopeasti pieni poika kasvaa. Vasta siirryttiin kokoon 80 ja nyt kokoon 86. Tytöiltä muistelin, että koko 86 oli vihdoin semmoinen joka kesti jo kauemmin, saas nähdä. Tämä pienin on kyllä muutenkin niin eri kokoa kuin lähes puolen sentin samalla tarkkuudella kasvaneet siskonsa, että en lähtisi ollenkaan vertaamaan. Sen sijaan arvon, että onkohan Lindexin pandauutuudet kokoansa vastaavat...
Sillä kuosi ja väri on ainakin minun mielestä aivan ihana!
Joskin näen jo mielessäni nämä yhden nurmikkoreissun jälkeen...
Onneksi toinen väri antaa vähän anteeksi...
Vielä kun näkisi livenä, että kumpi näistä on se "oikea sävy".

Mun piti jo viime postauksessa näyttää esikoisen huoneen pari juttua, mutta se nyt siirtyy sen verran, että pääsen kuvaamaan huoneen. Tällä(kin) hetkellä nimittäin huoneessa on järjetön monster high sirkus ja turha unelmoidakkaan huoneeseen pääsystä ilman puskutraktoria. Son jännä homma, että huoneen siivous on pitkäveteistä aina silloin kun äiti pyytää, mutta jos kaverille pitää saada yökyläilyä varten lattiatilaa, niin siivous tapahtuu hetkessä;) Haaveilen siis yövieraasta ja ihmeestä nimeltä siisti huone. 

sunnuntai 22. kesäkuuta 2014

Leikitäänkö jäätelökiskaa?

 Tänä juhannuksena ei paljon jäätelökelejä nähty, mutta onneksi sisällä tarkeni herkutella.
 Löysin Clas Ohlsonilta ihania ja edullisia jäätelöpikareita. Hinta pakkaukselle vain 3,49€. Minussa asuu joku ikuinen pikkutyttö joka rakastaa nättejä jäätelöannoksia ja ilmeisesti siksi minut on äärimmäisen helppo puhua ympäri kaikenmaailman jäätelökioskileikkehin :D
 Jäätelöön kun sopii niin moni juttu. Ihan superhelppoa on tuollainen pursotettava kermavaahto ja jotain kaupan valmista strösseliä. Niillä saa nopeasti kivan ulkonäön, joskaan maku ei juurikaan puhuttele. Oma suosikkini on laittaa kuppeihin eri "koristeita" ja niitä saa sitten pikkulusikalla annostella omaan annokseen. Kupeissa voi olla esim. mansikoita, pähkinöitä, suklaarouhetta, hedelmiä, karkkeja tai karkkirouhetta, keksejä, vohveleita ym.. Lista on loputon ja loppujen lopuksi siinä käy kuitenkin niin, että pikkuvieraat tahtoo ison keon kermavaahtoa ja niitä hitsin nonparelleja :D Kastikkeita ei saa unohtaa ja tottakai jäätelömakuja pitää olla useampi.
Jos pahvikipot ei nappaa, niin vohvelit sitten. Näihin suosittelen hyvää jäätelökauhaa, sillä pallojen teko parilla lusikalla ainakin itsellä kestää niin kauan, että jätskikiskan jonossa alkaa rähinä ja loppupeleissa tekee mieli nakata tötterö seinään ja ilmoittaa, että kioski on kiinni... Oli miten oli, mitä enemmän palloja, sitä siistimpää ja kemut ei oo mitään jos ei jollakulla tipu pallo maahan!
Oli siellä jätskipikarikaupassa muuten aika ihania pillejäkin. Nämäkin oli halpoja kuin mitkä, joten jos juhlia pukkaa tai muuten vaan söpöstyttää, niin kannattaa poiketa. Pitää itselläkin kävästä uusi mutka, sillä puolet kipoista on tuhottu ja lupasin tyttöjen synttäreille jäätelökojun :D

keskiviikko 18. kesäkuuta 2014

Uutta kotiin...

 Järjestyksen vaihtaminen on ihanaa puuhaa. Jo lapsena järkkäilin huonetta usein uuteen uskoon. Teininä vaihdoin järjestystä koko ajan ja keksin rahattomana mitä ihmeempiä hullutuksia uuden lookin saamiseksi. Kerran esimerkiksi värjäsin äidin lakanat mustikalla, että sain liilat verhot. Oh, äiti jaksaa vieläkin muistuttaa sotkusta... Nykyään järki puhuu pikkuisen enemmän ja marjatkin päätyy pyykkikoneen sijasta suuhun, mutta tarve uuden ilmeen saamiselle on ja pysyy. Nyt ruokapöytä kääntyi toisinpäin, pöytäkynttilänjalat muutti portaisiin ja olohuone sai uutta ilmettä musta-valkoisesta teemasta...
Annon ihanat kuosit ovat olleet mieleeni, joten päädyin niihin. Sohvalle neljä uutta tyynyä...
Ja rahi sai uuden päällisen. Jalat maalasin mustaksi ja kyllä on nyt erinäköinen. Seinällä roikkuva valonauha on uusin ostokseni Hemtexiltä.  
Tivoli niminen valonauha olisi sopinut kodissa minne vaan, mutta nyt se pääsi olohuoneeseen.
En ole aiemmin tiennytkään, että Hemtexillä on verkkokauppa. 
Samassa paketissa tuli ruokapöytään uudet tabletit. Hassusti kuultaa laput nurjaltapuolelta ja näyttää niinku tabletin kuvio menisi "poikki". Pitääkin pestä laput pois, sillä ihan vaan kevyesti irroittammalla ne ei lähtenyt... Telkkarikin pääsi viimein seinään kiinni ja voi, tuo takana oleva seinä on niin kaunis. Kovin tyhjälle se tosin vaikuttaa, että ehkä joku hylly tms. sinne voisi sopia, mutta katsellaan...
 Lähikuva tv seinän rapatusta pinnasta jonka päällä kimallelasyyri. 

Nyt kun vauhtiin on päästy, niin haaveilein uudesta jalkalampusta. Joku iso, ihana musta valaisin... Arkkupöytä on lähdössä pois, sillä se on liian iso tuohon tilaan ja olen kyllästynyt siihen. Ilman pöytääkään en osaa olla, joten joku sirompi arkku tms. voisi olla kiva. Noh, katsellaan...

Uutta ilmettä sai myös esikoisen huone. Tehtiin pari tosi kivaa muutosta sinne, joten seuraavaksi sitten siitä...

Nyt toivotan Hyvää Yötä Sinulle.

maanantai 9. kesäkuuta 2014

Vanhojen lelujen hurmaa...

Hinnoittelin kirppisvaatteita ja tajusin, että en ole pitkään aikaan postannut kirppislöytöjäni. Samaan aikaan ilahduin siitä, että tämä se on kierrätystä parhaimmillaan. Ostan edelleen liikaa uusia vaatteita, mutta toisaalta hankin kyllä paljon kirppareiltakin. Luulin, että pojan kohdalla pääsen vähemmällä shoppauksella vaatekaappia täydentäessä, mutta pah, pojille onkin olemassa vaikka mitä kivaa. No nyt kirppispöytä on kolme viikkoa putkeen, joten toivotaan tavaran liikkuvan. Ehkä tila uusille aarteille vihdoin ja viimein potkii tämänkin mamman tekemään paljon toivottuja kirppispostauksia.

Oikeastaan voisin näyttää pari aarretta heti. Nämä nyt ei ole vaatteita vaan jotain paljon ihanampaa: Vanhoja leluja. Kirpparilla pieni tyttö mankui äidille, että kato kato, ihania ja äiti totesi "en osta" ja jatkoi matkaa. Oli pakko kurkata, että mitä siinä pussinnyssykässä oli ja oih, tykästuin. 4kpl kumisia eläimiä 50snt hintaan!!! Oikeasti, siis näistähän maksetaan kappalehintoina paljon paljon enemmän.
Kotiin tullessa rengaseläimet sai pikkumieheltä hihkuvan vastaanoton, joten päätin, että lisää on saatava. Nyt kokoelma on tuossa, paljon puuttuu, mutta nettihinnoilla ei montaa raski kerralla ostaa kun postitkin on jo neljää euroa, niin maltilla mennään ja niitä 50snt pussinnyssyköitä siis odotellen. Voi kun saisin näihin kuuluvan junan vielä jostain, niin olisipa makea kokonaisuus. Eikö olekkin ihania?
 Tämä taasen on nettikirppislöyty. Ihastuin aikaa sitten tähän retro Duplo lelujuttuun ja olen siitä asti sitä metsästänyt. Yhden kerran löysinkin täydellisen setin, mutta kun huutokauppahinta nousi viitenkymmeneen euroon, niin nostin kädet pystyyn ja laajensin etsintää. Kannatti, nyt se on minulla, äh, siis pikkumiehellä ja hitsi, tää on hitti.
 Toisaalta, hitti on myös hakata vispilällä kattilaa ja purra omaa sukkaa, joten ehkä pahiten innostunut tästä on minä.

Ihanaa alkanutta viikkoa Sinulle.

keskiviikko 4. kesäkuuta 2014

Tämmöstä settiä...


 Kesäloma sitten viimeinkin alkoi. Ihanaa. Ilmat suosii ja kun keväästä jäi niin huippu fiilis, on hyvä aloittaa kesänvietto. Aika luksusta kun kaikenmaailman kerhokuskaamiset ym. loppuivat. Tytöt tosin käy kesän yleisurheilukoulussa, mutta sekin on vaan kerran viikossa ja samana päivänä, joten ei sen enempää rassaa lomailua. Mies pitää jäljellä olevasta kuuden viikon isyyslomasta kolme viikkoa nyt kesäkuussa ja perään kesäloman, niin on sitten hänkin vähän enemmän lomalla kun normaalisti. Sehän tietää kotiäidille apukäsiä ja sen myötä mukavasti hengähdystaukoja.

Ja niitä hengähdystaukoja tarvitaan :D Pikkumies pitää enimmäkseen huolen siitä, että äiti ei turhia istuskele. Uteliaisuus on kovaa ja nyt on keksitty kiipeily. Liikkeessä olo vissiin väsyttää, kun poika edelleen tempoo kolmen-neljän tunnin päiväunia. Olen rauhoittanut päiväuniajat niin, että pieni pääsee ulos vaunuihin nukkumaan ja niissähän se uni maittaa. Jos sattuu, että ollaan jossain liikenteessä päikkäriaikaan, ei autossa tms. unta riitä yhtään niin hyvin. Tosin onhan siellä kaukalossa vähän hankalan näköistä olla, en itekkään nukkus istaltaan. Rytmeistä kiinni pitäminen on kyllä kaiken arvoista. Hyvät unet ja selkeä arki pitää menon leppoisena. Leppoisa kaveri tämä poika kyllä onkin. Menoa ja vauhtia piisaa, nyt seistään jo hetkiä ilman tukea. Mutta toisaalta hän on myös hyvin rauhallinen. Viihtyy omien lelujen äärellä jo jonkun verran. Pihalla saattaa tunninkin istuskella vaunuissa katsomassa tyttöjen leikkiä tai omaa kökkimistäni jossain kasvihuoneessa. Kun "vapaus" koittaa, niin sitten hän viilettää taaperokärryn kanssa pitkin tienoita :D Ihana pieni, jo 9kk ikäinen.
Tytöt taasen pitää huolen siitä, että henkinen hyvinvointi järkkyy :D No ei pahasti, mutta onhan tuollaisella kohta kolmaluokkalaisella jo niin paljon omia menoja ja tuloja, että välillä saa ihan kauhistella, että miten voikin olla noin menevä tyttö. Toisaalta, mikä rikkaus se onkaan, että ystäviä piisaa. Keskimmäisen eskariin meno hirvittää, vaikkakin pakko se on todeta, että niin se hänkin vaan isommaksi tytöksi koko ajan muuttuu. Omatoimisuus ja reippaus on uskomatonta, mutta välillä kyllä osaa olla niin uhmiksen tasolla, että huh! Liekkö jotain luopumisen tuskaa, vaikka toisaalta ihanaa nähdä nuita haparoivia itsenäistymisen askeleita. 

Tiivistettynä: Kiirettä piisaa

Mutta hei, mitä sanotte tästä Viljamin puodi pandasta? Minusta se on upea. Ompelin pipon, t-paidan ja tommoset lököt haalarihousut.