perjantai 1. toukokuuta 2015

Huhtikuu taakse jää...

 Aivan hullua, että on vappu ja toukokuu alkaa. Huhtikuu vilisi aivan siivillä, mutta kun miettii mitä tuli tehtyä, niin onhan sitä kerennyt vaikka ja mitä. Pihahommat on ollut huhtikuussa läsnä melkein päivittäin. Lapset saivat viimeinkin uuden hiekkalaatikon, kiitos mieheni nikkaroinnin, ja nyt kelpaa leikkiä pikkumiehenkin kunnon kaivurileikkejä. Olen haravoinnut ja siivonnut pihaa, mutta paljon on tekemättä. En ymmärrä miten piha voi näyttää siltä mille se näyttää, sillä mielestäni notkuin syksyllä haravan varressa enemmän kuin laki sallii. Siirsimme terassikalusteet parvekkeelle ja innostuimme kyhäämään sinne kesäkeittiön. Mies hankki viimeinkin sen tilavamman grillin ja nyt valmistuu kesäherkut entistä mukavammin. Nyt joku miettii, että miksi terassilta parvekkeelle, niin vastaus on, että siksi kun terassia ei kohta enää ole. Pihan muokkaus siis jatkuu. Olen innoissani!! Parvekkeella onkin tarennut jo hyvin istuskella ja ihana kun saadaan kesän myötä siitä taas yksi "lisähuone" käyttöön. On mukavaa huomata, että pikkumies on samaa kaliiberia kuin me muutkin, eli viihtyy ulkona. Isosiskot tykkäävät leikittää nuorimmaista ja ajoittain siitä onkin hurjan paljon hyötyä. Lasten kökkiessä hiekkalaatikolla ehdin tekemään pihahommia tai jotain muuta tärkeää, niinku esim hyppiä trampoliinilla :D

Huhtikuussa oli juhlia ja minua lahjottiin, vietiin ulos syömään ja päästiin miehen kanssa kaksin elokuviinkin. Saatiin ihania vieraita ja sain aikaiseksi itsekkin kyläillä ystävillä enemmän. Lapsiperheen arjessa sitä usein siirtää kavereiden kanssa menoja ym. mutta pitäisi muistaa ettei perhe korvaa oikeaa hyvää ystävyyttä. Ja pakko tunnustaa, että eipä mulla mitään tärkeää jäänyt täällä kotona tekemättä vaikka välillä ajelinkin ystävän luo tai kaupungille shoppailemaan. Päinvastoin, sitä saa uutta virtaa kun saa vaihdettua ajatuksia ja näkee uusia kasvoja.

Huhtikuussa sisustuspuolella ei tapahtunut kummoisia. Pikku tuunauksia, vähän tavarat vaihtoi paikkaa ja jotain uusia tekstiilejä kotiutui, mutta ei mitään ihmeitä. Ehkä runsas ulkona olo tekee sen, ettei ehdi tuijotella nurkkia?

Jos jostain syystä ulos ei päässyt, niin minut löysi huhtikuussa yllättävän usein ompeluhuoneesta. Tein kerrankin itselleni vaatteita ja pari mekkoa on itseasiassa niin kivoja, että jälleen kysyn, miksen ompele enemmän. Ja vastaan, siksi kun minulla ei ole aikaa. Toisaalta tuo ajanpuuttuminen on hirveän huono syy kun tiedän miten monta tuntia viikossa istun telkkarin edessä. Toisaalta, toljotan elokuvia myöhään, öisinkin ja jos silloin ompelisin niin meteliähän siitä tulisi. Lapset kyllä nukkuu niin sikeästi, ettei sekäään oikein auta, joten sanotaan että nämä elokuva ja sarjamaratonit on semmoinen intohimo, ettei sitä taida ompelu päihittää. Eli ehkä se aikapula on ihan oikea syy. Tai sitten tykkään vaan liian monesta asiasta.

Huhtikuu oli tavan arkea ja mukavaa sellaista. Hyvällä mielellä toukokuulle. Toukokuussa juhlitaan äitejä, päätetään koulu ja eskari. Toukokuussa täytän vuosia ja mieheni on isyyslomalla. Toukokuussa taitaa tuo luonto puhjeta kukkaan ja mennään kovaa kyytiä kohti kesää.

Tervetuloa Toukokuu.

Ei kommentteja: