perjantai 27. maaliskuuta 2015

Arkista settiä...

Ebben merkki otti ja ihastutti niin, että piti saada sen vaatteita lisää. Semmoista basic vaatetta lähin etsimään ja sitä sain. 
Mulla on hirveästi itse tehtyjä kuviollisia housuja pikkumiehelle, mutta ei yhtään yksiväristä mustaa paitaa niiden kaveriksi. Ebbellä sellainen löyty ja tadaa, pääsen pitämään ompelemiani housuja. 
 Mikä siinä muuten on, että yksivärisiä vaatteita ei tuu tehtyä ollenkaan? Tai no leggareita oon tehnyt tytöille jos missäki värissä, mutta muuten tuntuu supertylsälle alkaa ompelemaan jotain yksväristä paitaa. Ja niitä yksivärisiä ku tarvis aina.
Ihania kuviopaitoja tulee ommeltua, mutta yksiväriset collarit jää takuulla tekemättä. Harmaille housuille oli meillä tarve ja Ebbeltä löytyi nekin.
 
 Keskimmäinen sai Ebbeltä ihanan raitamekon. Eli on Ebbellä muutakin kuin yksiväristä...
Mutta hei, mikäs ihana heppa ekassa kuvassa vilahti. No sehän on meidän uusi kirppislöytö. Tai no uusi ja uusi, on tämä jo useamman viikon meillä ollut. Ja oikeasti ostin tämän kirpparin pihalta. Oulussa avatiin uusi  1kirppis joku aika sitten. Menin tohkuna sinne tekemään löytöjä, mutta ainut mitä sain ostettua, oli keinuheppa parkkipaikalla tavaraa tuoneelta mummolta. Ei oo tunnin jonotus minun heiniä... Kyseinen paikka kyllä vaikuttaa kirpparina oikein mallikkaalle ja kun toisen kerran menin, pääsin kassalle jo 35min jonotuksen jälkeen... Oulussa eletään melkoista kirpparien kulta-aikaa. Taas avataan uusi paikka ja vasta avattuja paikkoja on useampi.

Mutta joo, se olis taas viikonloppu. Pitäisi suunnata hakemaan iso nippu pajunkissoja, että tytöt pääsee tekemään vitsat sunnuntaille. Mies lähti lasten kanssa hakemaan kaupasta virpojien palkkoja ja minä jäin kotiin olemaan yksin. Ois siis aikaa ommella tms. mutta aion läräillä läppäriä, juoda iiiihan rauhassa kupin kahvia ja lakkailla varpaankynnet. Aika raisua, eikö?

Ihanaa viikonloppua!!

sunnuntai 22. maaliskuuta 2015

Papu - se ihana...

 Käykö teillä koskaan niin, että ensin joku vaate ei iske yhtään. Kun sen näkee jokaisessa nettikaupassakin, blogissa ja mainoksissa niin siihen kyllästyy jo ilman, että koko vaatteen edes omistaa. Luulet, ettei vaate ole teidän juttu ja unohdat parhaimmillaan koko merkin olemassaolon. Tai no et ehkä unohda, mutta et vaan mieti koko asiaa.
 Sitten yhtäkkiä näet vaatteen jossain livenä. Jonkun päällä. Tai näet kuvan jossa vaate on yhdistetty johonkin aivan ihanaan vaatteeseen. Ja tajuat! Ihana, tuo sopisi niin minulle, meidän lapselle. Mulle kävi tänään niin. Selailin laiskan sunnuntain kunniaksi nettikauppoja ja bongasin ylläolevan kuvan. Siis herttinen miten kaunis mekko. Sopisi molemmille tyttärilleni kuin nakutettu, mutta onkos näitä edes 140cm kokoisille? Mekon kuva hengarissa ei anna yhtään sille oikeutta, eihän?
Voisin yhdistää mekkoon nämä Papun vinoraita legginsit, mutta voisin yhdistää siihen niin monta muutakin vaatetta. Mekosta saisi helposti arkisen tai juhlavan. Ihana. Niin ihana!
Aika ihana tuo Papu. Taidan ymmärtää miksi siihen niin moni on lääpällään.

Iskeekö Papu sinuun? Vaikuttaako ostopäätöksen tekoon sovituskuvat vai luotatko, että laatumerkin vaatteet vaan on tyylikkäät?

Kuvat valehtelee enemmän kuin tuhat sanaa. Monesti pelkkä vaate on mitäänsanomaton, mutta sovituskuva paljastaa vaatteen luonteen. Toisinaan taas toistepäin. Vaate on kuvassa aivan ihana, mutta lapsen päällä se näyttääkin oudolle.

Ja hei, huomasin, että uusia lukijoita on tupsahdellut mukaan. TERVETULOA!! Kiva kun olet täällä.

tiistai 17. maaliskuuta 2015

Next...

Vanhimman tyttäreni vaatekaappi näyttää harvenevan päivä päivältä. Joskus tytön kaappi pursusi niin vaatteita, ettei ovi mennyt kiinni. Toista on tänään. Kaapissa on tytön suosikkivaatteita, muutamat farkut ja mustia leggareita. Kaikki kuviolliset leggarit, mekot ym on kannettu kirpparille tai laitettu odottamaan keskimmäisen kasvua. Tyttärellä on selkeästi oma suuntansa pukeutumisessa ja minun on turha yrittää markkinoida hälle alelöytöjäni tms. sillä perusteella, että tämä oli halpa hyvä löytö. Olen hoksannut vihdoin ja viimein sen, että halpakaan ei ole halpa, jos se on turha.
Nextin vaatteissa on usein paljon semmoisia mistä tyttö pitää. Niin myös tänään!!
Tytär löysi pari ihanaa settiä Nextin verkkokaupasta, mutta harmiksemme kaikki kuvien vaatteet oli loppuunmyyty. Pitää jäädä odottamaan tuleeko näitä lisää tai etsiä sitten muualta vastaavaa. 

Millaisia vaatteita teidän 9-10v tytöt pitää? Lempimerkkiä kenties?

ps. kurkkaa tältä päivältä toinenkin postaus...

Ebbe - pari juttua

 Sain sähköpostia jossa minulta kysyttiin, että tahtoisinko saada testiin pari ebben vaatetta. Tiesin oitis mistä merkistä puhutaan, sillä olin näitä tyylikkään simppeleitä vaatteita ihastellutkin eräässä nettikaupassa. 
Meillä on entuudestaan pari ebben vaatetta ollutkin ja tykkään älyttömästi kankaan laadusta. Ihanan pehmeää ja pesun kestävää. Tuntuu, että vaate vaan paranee pidossa.
Lisäksi vaatteet ovat älyttömän hyvän mallisia. Tämän todistaakseni päätin, että otan tavoistani poiketen teille sovituskuvia. Huomaatte varmaan, että 1,5v poikaa ei vois mallina oleminen vähempää kiinnostaa. Muistin jälleen miksi niitä sovituskuvia ei tosiaan ole...
 Raitapaita on aivan lemppari, mutta niin on kyllä tämä swetarikin. Tässä minusta juuri on kaikki mitä ebben vaatteissa on. Ne ovat lapselle mukavia päällä, niissä joku pikku juttu ja ne sopii yhteen lähes kaiken kanssa. Juuri semmoisia arkivaatteita joita lapsen kaapissa pitää olla. Plussaa takista, että kivaa kun on vetoketjutakkeja joissa ei ole huppua.
Väri on livenä kaunis, eläväinen ja antaa anteeksi pienet tahrat. Pesin vaatteet ja laatu näyttää olevan aivan yhtä hyvää kuin aiemmatkin. Tykkään. Ei ihme, että Ebbe on saavuttanut kovan suosion lastenvaatemerkkinä.
 
Ja käyttäjäkin näyttää tyytyväiselle.
 Ebbeä myy suomessa seuraavat kaupat: 

Huomaa, että lähes kaikilta löytyy myös verkkokauppa
LittleCopenhagen, Helsinki
Punavuorenpeikko, Helsinki
PieniIhminen, Helsinki
Bobo, Salo
Busstop, Rauma
Kuopus, Tampere
NiiloIlo, Kuopio
Oih.fi -verkkokauppa
Pikkuotus -verkkokauppa
Lilla-Anna –verkkokauppa
(kuvan vaatteet saatu blogin kautta)

keskiviikko 11. maaliskuuta 2015

Home made koruja...

Tiiättekö nuita kuplatarroja joiden avulla mistä tahansa paperista saa kestävän? No nyt viimeistään tiedät. Löysin tarrat jo aikaa sitten eräästä ihanasta pikku nettikaupasta. Jo silloin tehtiin tyttöjen kanssa näistä avaimenperiä, mutta nyt on niiden uusi tuleminen.
 Googlen kuvahaulla löytää ihania kuvia tulostettavaksi, mutta aina sitä tulostinta ei ole ja silloin voi hyödyntää esim. vanhoja lehtiä. Tarrat ovat kirkkaita. Asettamalla ne kuvion päälle saat kestävän pinnan...
 
 Sitten leikkaat kuvan irti...
Ja liimaat kuplan esim. näihin valmiisiin "korkkeihin". Jos paperi on ohutta, kannattaa liiman kanssa olla varovainen ettei värit leviä.
Valmiit korkit on ihania koruina, avaimenperinä tai vaikka magneetteina. Tehtiin tytöille näistä korut ja kylläpä oli iloinen neiti kun häneltä oli kysytty "mistä tuo ihana koru on ostettu, minäki haluan".
Minusta on niin mukavaa kun tytöt omaavat samat näpräämisvinkeet kuin minäkin. Loopseista kerroinkin jo aiemmin...Tai ainakin istagramissa nämä on nähty.
Ajattelin, että tämä salkku kestää kovimman innon, mutta nyt kun aikaa on vierähtänyt, niin värit alkaa loppumaan ja täydennystä on pitänyt hankkia. 

Mitä muita koruja lapset voi tehdä kotona?
- puuhelmiä
-virkattuja koruja
- hamahelmikoruja
- taikataikinakoruja
- kutistemuovikoruja

Mitä muuta? Pääni lyö tyhjää ja tytöt janoaa äidiltä uusia vinkkejä?

tiistai 10. maaliskuuta 2015

Mitä taaperot tekee talvella ulkona ja huippu alevinkki pk-seudulla asuville...

Meillä täällä Oulussa on nyt liukasta, niin liukasta että lapset pystyvät luistelemaan omalla pihalla. Hiekotusmursketta kuluu säkkikaupalla ja siitäkin määrästä puolet on eteisen lattialla... Pikkumiehen kanssa on melko mahdottomuus ulkoilla rennosti, sillä koko ajan pelottaa milloin hän kaatuu päälleen jäähän. Onneksi on potkuri millä potkutella. Lumikolassa on kivaa istuskella ja pyllymäen laskeminen ei menetä hohtoaan näemmä koskaan.

Mutta jos ei olisi potkuria eikä lumikolaa,  niin 
mitä taaperon kanssa voi talvella tehdä ulkona?

Jos on nuoskalunta , niin lumiukon ja lumihepan tekohan on kivaa. Aika pienetkin osaa pyörittää apuna lumipalloa ja aika kuluu sukkelasti. Jos taas lumi on kovaa, voi kaivaa koloja, labyrintteja tai piirrellä kepillä lumen pintaan. Kun ilma vähän lämpenee, pääsee pihalla rakentamaan puroja ja rikkomaan jäätä. Vedellä leikkiminen tuntuu olevan monen taaperon suosikkipuuhaa.

Seuraa johtajaa leikki on aika pienellekkin helppo. Meillä pikkumies nauraa räkänä kun tyttöjen kanssa matkitaan toistemme hypyt ja pomput ja osaa hänkin tipuaskeleet ym. helpommat. Homma on hauskempaa jos maassa on tuoretta lunta ja kaikki jalanjäljet näkyy helposti. Tuoreeseen lumeen voi piirrellä ruutuhyppely ruudut, puuropadat ym. mutta ne ei niinkään ole taaperon puuhia, joten ei karata aiheesta...

Kovalla pakkasella ei ulkona kauaa tarkene, mutta kokeilkaapa seuraavalla paukkupakkasella puhaltaa saippuakuplia. Ne jäätyvät nopeasti ja ovat oikeasti tosi kauniita. Jos kotoa löytyy vesi-ilmapalloja, niin ottakaa nekin mukaan ulos jäätymään, seuraavana päivänä niistä saa kasattua aivan ihanan jäälyhdyn. Nuo on puuhia missä äitikin viihtyy.

Kaikenlainen kokkailu ulkona on lapsista kivaa. Käpysoppaa, havukeittoa, kuravellia ym. Pikkutaaperon hanskat on monesti aika kömpelöt, niin itse huomasin että hämmentämiseen ihan paras väline on minun vanha soppakauha. Hiekkalelut on oivia lumenkin kanssa, joten syksyllä ei kannata kaikkia muotteja piilottaa pois. Myös pallolla pystyy talvipihassa leikkimään ja kaikenmaailman kuorma-autot on hauskoja kun ne laittaa laskemaan mäkeä tai kuskaamaan lunta. 

Niin, mäenlaskua ei saa unohtaa. Melko pienenkin kanssa voi laskea pulkkamäkeä yhdessä, liukurin käyttö onnistuu taaperolta ja rattikelkka on myös hauska.

Pieni taaperokin osaa nauttia uudesta katseltavasta. Kävelkää välillä uuteen puistoon, lähimetsään tai ihan vaan pikkukävelylle muuten vaan. Jos ilma suosii, niin mikäänhän ei ole niin kivaa kun eväät. Ja niiden eväiden ei tartte olla monimutkaset. Joskus on kiva yhdistää ulkoiluun joku lyhyt käynti jossain, esim. vaikka kirjastosta haetaan uus iltasatukirja. Vaunukävelyt on ainakin meillä iso osa lapsen ulkoilua ja siinä saa vanhemmatkin kivasti liikuntaa ja pääntuuletusta. Kokeile antaa taaperon pukata välillä vaunuja itse. Ja niin, mulla muutes on aina rusinarasia tms taskussa sille varalle, että poika päättääkin ettei jaksa vaunuissa istua. Kummasti parilla rusinalla tai purkalla lahjominen auttaa jos ei jaksa juuri sillä hetkellä itkupotkuraivaria...

Pulkkakyyti on monen pienen mieleen ja meillä ainakin tuntuu sekin olevan hauskaa kun saa itse vetää pulkkaa. Vedettävät lelut ylipäätään muutenkin on kivoja, joten kokeileppa sitoa naru vaikka lapsen leikkiautoon. Muista tässä kohtaa turvallisuus. Pieni lapsi ja narut ei ole hyvä yhdistelmä. Isompien kanssahan ulkona saa tehtyä naruista kivoja temppuratoja... 

Minulla on sellainen onnellinen asema, että tässä naapurissa on muitakin äitejä ja usein lapset saa leikkiseuraa ja minä taasen juttuseuraa. Aina niin ei ole, joten välillä se ulkona kököttäminen käy tylsäksi. Älä huoli, Lapsella pitääkin olla tylsää välillä. Siinä se mielikuvitus herää ja oppii keksimään viihdykettä.

Mikä teidän mielestä on kivaa tekemistä ulkona pienten kanssa? Vähän isompien kanssahan lista on loputon.

Ulkoilupuuhista sitten shoppailun maailmaan. Teillä siellä pk-seudulla on kaikkea kivaa ja sainkin sähköpostiini niin kivan kuuloisen alevinkin, että oli pakko jakaa se teille. 

Olkaa hyvä :) Jos joku käy, niin kertokaa teittekö löytöjä?

   Maahantuojan varastomyymälä aukeaa taas! Joka torstai (paitsi 2.4 suljettu) on mahdollista tehdä laatulöytöjä hyvään hintaan. Paikalle pääsee myös vaunujen kanssa, koska siellä on hissi. Kuulin, että etenkin pienille 0-6kk ikäisille on hinnat nyt todella edukkaat, mutta kuten mainos kertoo, on tarjolla paljon muutakin.

sunnuntai 8. maaliskuuta 2015

Reiman ja Racoonin kokoero...

 Tällä viikolla aiemmin bloggaamani haalarit sitten saapui. Molemmat kokoa 92. Poika oli tällä viikolla neuvolassa pari milliä vaille 86cm. Tilasin 92cm puvut sillä perusteella, että sisävaatteissa monet 86 alkavat käymään pieneksi ja 86 cm talvivaatteissa ei paljo kasvuvaraa enää ole. Luulin tilaamani koon osuvan nappiin, vaan kuinkas kävikään. 

Racoonin raidallinen saadehaalari on minusta oikein hyvän kokoinen. Puku ei ole iso, mutta siinä on aavistus kasvunvaraa. Hihat ja lahkeet ei roiku, puku on toppiksenkin päällä mukavan väljä ja kaikenlisäksi se näyttää aivan ihanalle. Oisko Racoonin puku sitten hippusen pientä kokoa tai sitten malli on vaan juuri oikea. Olen niin tyytyväinen tähän.
 Vaan Reiman kanssapa en voi sanoa samaa. Puku on livenä ihana, aivan kertakaikkisen herkku, mutta tilaamani koko oli väärä. Reiman vaatteet yleensä vastaakin kokoaan ja niin oli nytkin. 92cm puku oli valtavan iso lapselle. Vielä kun lahkeet ovat tuollaiset suoran malliset, kuminauha ainoastaan takana, niin suuruus korostui. Hihat näyttää Racoon puvun alla sille kuin olisivat lyhemmät, mutta todellisuudessa ne oli samanmittaiset. Puku lähti bumerangina takaisin ja tilalle pyysin lähettämään 86cm koon. Pelkään, että eihän siinä vaan ole liian lyhyet hihat, mutta en usko. Yleensä Reiman vaatteet on fiksuja mitoitukseltaan. Olisi pitänyt luottaa kokotaulukkoon.
 Samassa paketissa Reiman haalarin kanssa tulleet asusteet olivat hyviä ja etenkin lippispipo oli huippu.
 Saas nyt nähdä onko 86 koossa puku hyvä vai täytyykö jatkaa etsintää.

lauantai 7. maaliskuuta 2015

Aika rientää... TOIVEPOSTAUS

Meidän vauva täytti pari viikkoa sitten 1,5 vuotta. Ihan hetki sitten ilmoitin keskimmäisen kouluun ja ajatelkaas esikoinen täyttää kesällä 10v.

Minulta on kyselty, että mitä tytöille kuuluu ja miten arki kolmen kanssa sujuu. Erityisesti pyydettiin kertomaan mietteitä kolmannen lapsen saamisesta...

Tyttöjen kuulumisiin saisin menemään montakin postausta, mutta vastaan nyt tälleen ympäripyöreästi, että tytöille kuuluu hyvää. Esikoinen on topakka kolmasluokkalainen joka vihaa kokeisiin lukua, mutta kantaa koulusta 10 koetuloksia. Hänen mielestä koulu on ihan tylsää, mutta yhtenäkään aamuna häntä ei tarvitse sinne herättää, saati patistaa. Reippautta on siis vaikka muille jakaa, mutta niin on myös luonnetta. Tytöllä on kadehdittava kyky olla samaan aikaan äärimmäisen herttainen ja voimakastahtoinen. Kehun aina, että esikoinen on niiiiin kiltti, mutta osaa hän olla myös sellainen oven paiskaava "äiti ei tajua" tyyppikin. Huomaan pikkunaisen elkeitä hänessä ja tiedättekö, en omista enää yhtään kynsilakkaa tai huulikiiltoa kun ne on kadonneet tytön huoneeseen...

Keskimmäinen lapsemme on kuin isänsä kaikin tavoin. No teille jotka miestäni ette tunne, se ei sano mitään. Mutta jokainen joka mieheni tuntee, hymähtää nyt mielessään. Keskimmäinen on suorapuheinen tyttö. Hän ei kiertele, ei kaartele vaan sanoo niinku asiat on. Hän saattaa aamulla herätessään sanoa "minä oon pahalla tuulella, elkää puhuko mulle" ja parempi on olla sitten puhumatta. Hän nimittäin tulistuu ja ihastuu sekunnissa. Hän ei osaa mököttää vaan paukahtaa ja on seuraavassa lauseessa taas yhtä hymyä. Hänen tunteet ovat aitoja ja vieraskoreus on hälle täysin outo sana. Hän oppi syksyllä lukemaan ja kirjoittamaan ja odottaa nyt malttamattomana kouluun menoa. Minusta on hurjaa, että pieni tyttöni aloittaa syksyllä ekaluokan. Hän on mielessäni vieläkin ihan pikku taapero.

Tytöt ovat aivan kuin yö ja päivä ja ehkä siksi heidän kemiat kohtaa täydellisesti. He eivät juurikaan tappele tavaroista tai vuoroista, eivät kilpaile keskenään ja se helpottaa arkea äärimmäisen paljon. Toki reviiriä testaillaan ja toisen pinnaa välillä koetellaan, mutta kohta istutaan päät vastakkain piirtelemässä. Keskimmäinen rakastaa isosiskon tavaroiden penkomista ja esikoinen on taas supermielissään kun pikkusisko istahtaa hänen meikattavaksi tai laitattaa kynnet. Ihanat siskokset.

Kun meillä ei vielä ollut tätä pikkumiestä, mietin monesti, että "pilaisiko" kolmas lapsi arjen helppouden. Me oltiin kuitenkin jonku aikaa saatu elää sitä "helppoa elämää" kahden isomman lapsen kanssa, joten olihan se omalla tavallaan vähän hupsua aloittaa vauva-arki alusta. Vaan eipä siinä paljon ole järjellä sananvaltaa kun vauvakuume pukkaa päälle ja kaipuu kolmanteen on ääretön.
Vauvakuume on jännä tauti. Ensin vitsaillaan, että oonkohan raskaana ku housut kiristää ja samaan aikaan muka ollaan "enpä kyllä moista toivois" asenteella. Sitten tulee järkipuoli ja kohta iskee rehellinen haavevaihe. Vilkuillaan kadulla lastenvaunuja ja raskaana olevia naisia. Kun tuttavapiiriin tulee vauva, saat pienen syliin, niin kysyt vaan itseltäsi "miksei mulla oo tämmöstä". Kohta iskee pelko "sillä on varmasti koliikki tai en ees tuu raskaaksi" ja samaan aikaan tarkkaillaan kalenterista, että koskas ne viimeset menkat olikaan. Pian saapuu pakkomielle ja pissaillaan tikkuun kaksi kertaa päivässä vaikka menkkojen alkuun on vielä viikko.

Jokainen äiti sen tietää, että siitä ne ajatukset vasta alkaakin laukkaamaan kun tulet raskaaksi.
Loppupeleissä se murehtiminen on kuitenkin aika turhaa ja kun vauva on vanhempi, niinku nyt meidän 1,5v en edes muista miksi piti miettiä niin kauhean paljon:D
Valehtelisin jos väittäisin, ettei elämä muuttunut vauvan myötä. Kun poika oli ihan pieni, tuntui välillä ettei aikani kertakaikkiaan riitä mihinkään. Omaa aikaa ei ollutkaan enää samalla tavalla kuin ennen, mutta sain tilalle pojan, ihanan pienen vauvan jota saattoi ihastella loputtomiin. Kun huomasin miten lämpimästi tytöt ottivat vauvan vastaan, olin huojentunut. Pelkäsin nimittäin kaikista eniten sitä, että he eivät tykkää vauvasta. Voi tyhmä minä, miten saatoin edes ajatella moista? Päivä päivältä vauvanhoito helpottui, ne tutut taidot ei ollutkaan kadonnut mihinkään ja samat luontevat rutiinit muodostui loppupeleissä aika nopeasti. Muistan miettineeni ekan puolen vuoden aikana, että "milloin se vaikea vaihe alkaa", mutta tiiättekö, sitä ei koskaan tullut.
Kolme lasta ei mene siinä missä kaksi lasta, sitä on turha edes väittää, mutta ei minusta tämä kolmas mitenkään älyttömästi "työllistä". Ainakaan niin paljon kuin kaikki pelotteli... Sensijaan se mitä kolmas lapsi meille antoi, on äärettömän paljon enemmän. Saan kokea pojan äitinä olon ja se on kyllä rikkaus. Ihminen ei osaa kaivata sitä mitä hällä ei ole, mutta nyt kun minulla on pieni poika, en voisi kuvitellakkaan olevani enää "vain" tyttöjen äiti. Tai ei ehkä noinkaan voi sanoa, mutta meistä on vaan niin jännää nähdä miten erilaisia tytöt ja pojat on pienestä pitäin. Kun esikoinen oli vauva, oltiin paljon nuorempia ja moni juttu elämässä oli toisin. Kun keskimmäinen oli vauva, oli esikoinen 3v ja elämä oli hirveän kiireistä. Jos kolmatta ei olisi meille suotu, olisi jäänyt kokematta täysin erilainen vauva-aika, sillä nyt on jälleen moni asia niin toisin. Mihinkään paremmuusjärjestykseen lapsiemme alkutaipaleita ei voi laittaa, mutta on ihanaa miten erilaisia ne ovat olleet.

Kolmas lapsi on suonut meille hirveästi rakkautta ja onnea. Tytöillä on nuorimmaiseen ikäeroa 5v ja 8v. Ajattelin raskaana ollesani, että he eivät taida juurikaan yhdessä leikkiä, mutta olin väärässä siinäkin. Tytöt rakastavat pikkuveljensä kanssa touhuilua ja pikkuinen on aivan innoissaan kun tytöt jaksavat viihdyttää. Tytöt keksivät hänen kanssaan ihan hupsuja leikkejä ja heillä on oikeasti tosi hauskaa. Sanomattakin lienee selvää, että tuota iloa on onni katsella.

Olen tässä vaiheessa postausta pyyhkinyt enemmän tekstiä pois kuin mitä jäljellä on. En osaa pukea sanoiksi näitä tunteita ja ajatuksia. Pelkään, että teksti olisi lässyttävää hehkutusta ja samaan aikaan kaikki on jotenkin älyttömän henkilökohtaista.

Sitähän se kyllä se lapsiluvun miettiminenkin on, äärettömän henkilökohtaista. Jos sinä kuumeilet vauvaa, olkoon se sitten ensimmäinen tai viides, niin mieti, että miksi tahdot lapsen. Vauvat on ihania ja sulosia, mutta ne kasvaa. Se pieni ihana nyytti on loppuelämän juttu ja siihen on osattava sitoutua. Pienestä pallerosta kasvaa kiukutteleva uhmis ja siitä eteenpäin elämä onkin vaiheita vaiheen perään. Vaikka kiukkua ja hammastenkiristystä on luvassa, on luvassa silti niin paljon enemmän muutakin. Pelotteluja ei kannata kuunnella. Kukaan harvoin sanoo miten ihanaa lapsen kanssa voikaan olla, ne pienet ja suuret hetket. Ne kaikki tunteet mitä tulet kokemaan. Ylpeys ja onni. Voi, lista on loputon
Eikä yksikään äiti ei ole täydellinen. Jokainen väsyy ja jokainen mietti heikkona hetkenään, että ei saamari tätä elämää. Silti samaan aikaan lapsi on jotain sellaista mitä ei vaan osaa kuvailla.

Aika juoksee kauhean nopeasti. Se juoksee yhtä nopeasti niille jotka tekee asioita ja niille jotka ei uskalla. 

Kun minulta kysytään nyt, että kannattiko aloittaa vauvarumba uudelleen, vastaan "en voisi kuvitellakkaan muuta". Ehkei tämä helpoin tie ollut, mutta taatusti jokaisen väsyneen hetken arvoinen. 

Kaikki hyvin tämän katon alla.