tiistai 28. heinäkuuta 2015

Racoon ihanuuksia...

 Tytöt tarvitsee syksyyn softshell takit. Kyseinen takki on suosikki omassa pukeutumisessa, joten lapsille se on ihan ehdoton hankinta myös. Keskimmäiselle löysimme ihanan takin Reiman Outlet myymälästä Ideaparkista, mutta esikoisen takki tuottaa haastetta. Hän tykästyi kuvan Racoonin takkiin, mutta siinä ei ole kokoja hänelle. Mistäs löytyisi kiva takki 140/146cm kokoiselle. 
Takkeja katsellessa huomasin, että Racoonin talvivaatteet ovat tulleet jo kauppoihin. Eilen näin osan Molo AW15/16 talvi-ihanuuksista ja nyt kun katselen näitä, totean että valinnanvaikeus taitaa iskeä kun talvivaatteiden oston aika tulee. Tiedän nimittäin, että Ticketilläkin on nyt pari herkkua ja Reiman valikoima on jälleen runsas.
Sydäntakit ihastuttaa suuresti ja kuvan setti on erityisesti suosikkini.
Ihanat asusteet ja söpö tyttö, eihän sitä muuta tarvitakkaan. 
Pikkumiehelle voisi sopia tämä ihana tähtipuku, mutta ihan ykkösehdokki tämä ei vielä ole. Näytän sen ykkösen sitten kun kuvia saa julkasta ;)
 Toisaalta, kyllähän pari haalaria tarvitaan, että että... Saapa nähdä.

Mutta niin, niistä softshell takeista ottaisin ilolla linkkejä vastaan vähän isommalle koululaiselle.

maanantai 27. heinäkuuta 2015

Kuin uudet!!

Viime viikolla tyyräsin ompelukoneet huoltoon ja odotin, että saisin ne takaisin kehuttavassa kunnossa. No mites kävi? Kesäkampanja hintaan ompelukoneen ja saumuri-peitetikkikoneen huolto maksoi 70€. Aikaa meni päivä, joten kauaa ei tarttenut ootella. Koneet kotiin saatua piti heti päästä testaamaan!! Ja uullalllaa, nehän toimii paremmin kuin uutena. Siis oikeasti. Miten voi huolto tehdä koneesta näin erilaisen? No ok, huollon setä totesi koneissa olleen yhtä jos toista säätömokaa, eli varmaan siksi ommel takkuili ja langat katkeili. Vaan eipä takkuile enää.
Toimivista koneista innostuneena löysin "hieman hukassa olleen ompelunilon" ja nyt kuulkaa ompelututtaa. Hempeä kukkakuosi päätyi tulevan ekaluokkalaisen takiksi. Ompelin kaveriksi röyhelöpipon ja minusta setti on mukavan raikas. Liiat värit äklöttää edelleen ja pohdin tähän valkoisia resoreita plus vetoketjua, mutta päädyin sitten kuitenkin näihin. Valkoisena tämä olisi ollut vielä raikkaampi, eikö?
Tytär rakastui takkiin oitis ja parit viimeistelyompeleet vielä puuttuu kun takki piti saada heti päälle.
  
 Pipo piti tehdä myös toisessa värissä ja takuulla teen näitä myös esikoiselle. Itsellekkin tottakait!
 Pikkumies sai tästä Andrea Laurenin karhukuosista pöksyt. 
Tiedättekö muuten kuka suomessa myy näitä Andrea Laurenin kuoseja? Saksasta löysin pari, mutta lisääkin pitää saada. Nämä on niin ihania etenkin just pienille pojille. 
Toki löytyy niitä muitakin ihanuuksia. Hukka kangas päätyi pienen paidaksi. Tämä on niin herkkukuosi!
Ihan yksikin hukka riittää. Tämän taisittekin jo nähdä?

Nyt on työnalla esikoiselle huppari. Ihanaa kun koneet toimii, ulkona vesisade ja mies lomalla!!

tiistai 14. heinäkuuta 2015

Lomapuuhaa...

Viime viikolla lähdettiin perheen kanssa road tripille. Mitään suunnitelmaa, päämäärää tms. ei ollut. Kissavahti oli hommattu, asuntoauto alla, joten ei muuta kuin matkaan. 
  
Ensimmäisenä päivänä ajettiin kohti Tuuria. Lapset shoppaili lelu ja krääsäosastolla, minä kauneusjuttuja ja mies pojan kanssa etsi hyvää ruokaa. Miljoonativoli sulkeutui juuri silloin kun pääsimme perille, joten se jäi meiltä näkemättä, mutta kauempaa katseltuna emme ehkä menettäneet kauheasti. Tivolin näkeminen sai kuitenkin ilmoille ajatuksen, että jossain vaiheessa reissua pitää päästä huvipuistoon.
Tuurista hetken aikaa eteenpäin ajeltuamme iski väsy ja päätimme pysähtyä nukkumaan. Asuntoautoilussa on kyllä niin parasta tuo menemisen vapaus. Saa nukkua ku nukuttaa, kokata kun on nälkä ja ajaa kun sille tuntuu. 
 
 Seuraavana aamuna pohdimme, että minne nyt? Kysyimme lapsilta, että mitä he tahtoo ja näemmä edellinen ilta oli mielessä kun molemmat sanoi "me halutaan huvipuistoon". No siitä se ajatus sitten lähti. Olimme puhuneet, että Tampereelle olisi kiva päästä, mutta ei sovita mitään jos pikkumiehen kanssa ei ajo menekkään nappiin. Vaan sepä meni. Poika on kuin vanha karavaanari.
 Suunnaksi siis Tampere. 

Lasten kanssa ajaessa kannattaa pysähdellä tiheästi ja näin teimme. Otettiin taukoja aina kun näkyi jotain kiinnostavaa. Ja näkyihan niitä. Jääkaappia täydennettiin myös ja piti pari kirppariakin koluta. Päivä oli jo pitkällä kun pääsimme Tampereelle. Ajoimme Särkänniemen ohi ja sanoimme lapsille, että tuonne mennään huomenna ja niinpä päätös yöpymisestä oli tehty. Illalla oli hyvin aikaa kuljeskella Tampereen kaduilla, shoppailla Koskikeskuksessa ja herkutella jätskibaarissa. Olen niin kade teille jotka siellä asuu, hitsi mitä kauppoja ja paikkoja ja mikä tunnelma. Haluan muuttaa sinne!

Kolmas päivä alkoi siis Särkänniemessä. Lapset oli aivan innoissaan ja oli kyllä mukava itselläkin päästä sinne. Delfinaario oli lasten suosikki, minusta Näsineula oli huisi ja onhan ne kaikki laitteet aivan mielettömiä. Niin paljon nähtävää ja niin hauskaa. Väsyhän siinä samaan aikaan tuli ja päätettiin miehen kanssa, että ensi yöksi mennään hotelliin. Vaikka asuntoautossa on hyvä nukkua, niin kyllä tuntui ihanalle päästä oikeaan sänkyyn. Kuumaan vaahtokylpyyn ja uimaan.
Neljäs päivä alkoi ruhtinaallisella hotelliaamupalalla, kauniilla näkymällä ja virkeällä ololla. Tästä oli hyvä jatkaa matkaa ja todeta, että pakkokait se on kotiin kohta suunnata. 
Hei heit Tampereelle ja suunta kohti pohjoista. Emme tienneet mitä kautta mennä kotiin, joten ajettiin vaan. Jossain Jyväskylän ja Pihtiputaan välimaastossa alkoi väsyttämään ja löydettiin ihana ranta missä olla yötä. Viides päivä olikin sitten kotiinpaluupäivä. Kirpparille pysähtyminen, huutokauppakeisarin konnuilla pyörähtäminen ja pian näkyikin Oulun kyltit. 

Kyllä on kiva olla kotona, mutta odotan jo, että milloin päästään taas tienpäälle.  Pelkäsin etukäteen, että miten reissu onnistuu pienimmän vuoksi. Tulomatkalla Kempeleen kohdalla hoksasin, että hätävaraksi ostettu puuhapete aski oli edelleen hanskalokerossa. Hyvin kait se sitten meni kun moista "viihdykettä" ei tarttenut kaivaa esiin. 1300km kuitenkin ajettiin. 

maanantai 6. heinäkuuta 2015

Mökkimuistoja...

Oltiin viikonloppuna mökkeilemässä. Pieni irtiotto kaupunkielämästä tekee välillä hyvää.
 Minun mielestä mökkeilyssä aivan parasta on rantasauna. Rakastan sitä tuoksua mikä tulee kun saunanpesän avaa ja sytyttää ensimmäisen puun palamaan. Kun istuu laiturilla oottelemassa ja näkee savun tupruavan piipusta. Kun laittelee vesiä lämpiämään ja näkee kaikki retrosankot iloisessa väririvissä.. Kun lämpötila nousee, lapset piirtelee sormella saunatuvan höyrystyvään ikkunaan. Kun saa kuumasta löylystä kirmata ulos ja kastella varpaat kylmään järviveteen. Lapset ui, nauraa ja koittaa houkutella, että ui äiti sinäkin. Kun hiuksia pesee kauhasta valuvan veden alla. Kuinka ne hiukset vaahtoaakaan siinä järvivedessä. Kun istut hämärällä lauteella, katselet ikkunasta veden tyyntä pintaa, niin aina tulee mieleen, että näin se minunkin äiti ja mummu on saunonut. Siinä on suuria tunteita. Ja se puhtaus. Se olo kun myöhään illalla sitten hipsit saunasta mökkiin. Ruoho kutittaa nilkoissa ja ilmassa haistaa vielä savua.
 Saunan jälkeen iltapala maistuu paremmalle kuin koskaan. Pian lapset käpertyy siskonpetiin nukkumaan, mutta ennen sitä kuuluu kotoisaa kahinaa kun vanhat aku ankat tulee luetuksi taas uudelleen. Pieni sipinä ja supina, mökillä saa valvoa, muttei kukaan jaksa valvoa kun päivä on ollut täynnä puuhaa. Kohta mökin täyttää kolmen lapsen rauhallinen tuhina. Ehkä unissa nähdään päivän tapahtumia uudelleen. Nähdään porot joita tuntui olevan liikkeellä enemmän kuin ikinä. Nähdään se pieni kettu joka juoksi tienlaitaa kun isin kanssa ajettiin mönkijällä.
Tai ehkä uniin tulee se tie jossa otti jännästi mahanpohjasta. Jossa isille huudettiin, aja isi lujaa! Unissa seikkailee se pupu joka jännästi istui lipputangon edessä. Joka ei lähtenyt karkuun vaikka ovi avattiin.

perjantai 3. heinäkuuta 2015

Kesän söpöin setti?

Iglo & Indi se osaa!
Vai mitäs sanot tästä syötävän suloisesta pandasetistä? 
Minä sanon, että myyty! 

keskiviikko 1. heinäkuuta 2015

10 vuotta silkkaa hulluutta...

Tai ainakin melkein hulluutta, aika pitää paikkaansa.

Kun 10v sitte tähän aikaan olin viimisillään raskaana, oli meidän makuuhuoneessa kahden kaapin verran vauvanvaatteita. Emme tienneet, että kumpaa sukupuolta tuleva pieni on, joten olimme ostaneet värejä ja malleja vähän joka lähtöön. Ajattelimme, ettei pieni vauva tajua jos hänellä on "väärän väristä" päällä ja vaatteiden mallillekkin oli vähän se ja sama, pääasia, että vaatteita on... Hankinnat tehtiin kirpparilta, halvalla ja muotia miettimättä.

Kun syliini laskettiin pieni valkeatukkainen tyttö, tiesin jo laitoksella, ettei tämän pienen prinsessan päällä tule käymään yksikään poikamainen vaate tai nuhruinen ysäripaita. Halusin pienelle nättiä ja ihanaa, aivan kuten tyttö itsekkin on.

Harmittelin tuolloin Oulun surkeaa lastenvaatevalikoimaa. Googlettelin netistä vaatteita ja löysin huuto.netin. Pohdin, että olisiko siellä mitään kivaa. Ja voi taivas! Olihan siellä! Ei mennyt montaa päivää kun postilaatikkoon kopsahti ensimmäinen huutamani lastenvaate. Se oli HM havunvihreä Nalle Puh neuletakki. Ihastelin taitavaa brodeerausta ja pitsimäistä helmaa. Kohta huomasin, että samaa sarjaa sai farkut ja bodyn ja sitten mentiin. Tuohon aikaan huuto.netissä sai taivaallisia summia jostain HM Nalle Puh vaatteista tai Bamsesta. Enää en pukisi lapselleni kumpaakaan, mutta tuolloin ne oli hitti. Toki muutenkin tyyli ja värit on tuosta muuttunut. Esikoisen vaatteissa ruskea ja vaaleanpunainen oli suosikki värit. 

Kun ensimmäisen ulkoiluhaalarin aika tuli, olin ihan hukassa. Opin uuden sanan: välikausihaalari ja kuulin teipatuista saumoista. Muistan vieläkin kun lastenvaateliikkeessä hipistelin Remun haalaria ja myyjä sanoi "tämä on kuule kunnolla kosteussuojattu, tässä lapsi pysyy kuivana ja lämpimänä" ja ostopäätös oli sillä selvä. Ei puhettakaan, että olisin osannut vertailla jotain mallistoja tai vesipilareita. Se haalari oli näin jälkeenpäin mietittynä tosi rumakin, mutta myyjä puhui totta, lapsi pysyi kuivana ja lämpimänä ja sehän se on tärkeintä.

Kiertelin ahkerasti kirppareita ja ostin vaatteet pelkästään sen perusteella, että mille ne näyttää. Kohta huomasin, että tykkäämissäni vaatteissa oli aina samat merkit. Oli popin tunikoita ja sitä Lindexiä melkein kaikki. Meandin puput hyppäsi areenalle ja Remujen sijasta kaupasta ostettiin Reimateccia. Uusretro oli pop ja tarjolla oli värejä.

Kun toinen tyttäremme syntyi, on siitä aikaa seitsemän vuotta. Silloin löysin lastenvaateblogit. Lueskelin vuoden päivät teidän muiden blogeja ja päätin, että kokeilenpa itekki. Tuolloin löysin huiman määrän uusia lastenvaatemerkkejä ja pikkuruisia nettikauppoja putkahteli kuin sieniä sateella. Huomasin, että muitakin vaatehulluja on pilvin pimein. Tuolloin postaukset olivat ihanan aitoja. Ihmiset kuvasi niitä vaatteita mistä pitivät, ei niitä mitä saavat ilmaiseksi. Blogit oli kurkkaus ihmisten kaappeihin ja ostoskoreihin. Ne kertoivat arjesta ilman mainoslinkkejä ja tarkasti mietittyjä kuvasommitelmia. Oli toki kaupallistakin menoa, mutta ei läheskään niin paljon kuin nyt. Minulla oli siis tyttövauva ja 3 vee prinsessa. Sain humputella kaikenmaailman tylliunelmat ja kimalleballerinat. Rusettipannat ja röyhelöpyllyleggarit. Elin "lastenvaatehullun" unelmaa.

Mutta...

Tytöt kasvoi ja sekaan tuli oma tahto. En halua tuota hametta, se kutittaa. En halua tuota paitaa. Koita siinä luoda ihania kokonaisuuksia kun tytär itse haluaa viipottaa paita sukkahousujen sisällä. Kun löydät jonkun upean mekon ja tyttö ei vaan suostu pukemaan sitä päälle. Kun tyttö ei piutpauta välitä merkeistä tai väreistä vaan se mummun tuoma järkyttävä disneyprintti paita onkin ihanin. 

Lastenvaatehulluus laantui. Pahimmat prinsessavaiheet oli takana ja vaatteista alkoi muodostumaan pakollisia hankintoja. Sitten tapahtui jotain! Meille suotiin pieni ihana poika. Poikien vaatteet olivat minulle täysi mysteeri. Opin nopeasti, että kaupassa on viisi rekkiä tytöille ja yksi pojille. Huomasin, etten löydä kaupoista enää samalla tavalla vaatteita kuin ennen ja laajensin ostotapani entisestään nettiin. Netissä ostoksia tehdessä on aikaa vertailla niin hintaa, kuin laatuakin. Huomasin, että "merkkivaatteita" alkaa kertymään meille enemmän kuin ikinä. Pihistä vai panosta teemasta tuli oikein mietelause minulle ja sitä panostamista tuntuu tapahtuvan koko ajan enemmän. Ehkä panostaminen johtuu siitä, että tunnun törmäävän koko ajan paskaan laatuun. Ostin eräästä ketjusta viime keväänä puolikymmentä kertakäyttötunikaa ja totesin, etten enää osta heiltä mitään. Huonot kokemukset muokkaa ostokäyttäytymistä ja entisestä suosikkimerkistä tulee äkkiä inhokkimerkki.

Jos mietin itseäni ostajana 10v sitten ja ostajana nyt, on moni asia muuttunut. Mutta niin on kuulkaa muuttunut lastenvaatemarkkinatkin. Ainut mikä on ja pysyy, on huono tarjonta Oulussa.

Onneksi on nettikaupat!

Enää ei eletä huutonetin kultaista kautta. Kirppareiden huippulöydötkin tuntuu olevan koko ajan harvinaisempia. Porukka on nyt facebookissa ja uusinta uutta on lastenvaatekirpparit "nettikauppa" muodossa. Vaikka blogeista on tullut loistavia mainoskanavia ja kaupallisuus ajoittain häiritsee, niin puolensa siinäkin on. Alekoodit ja yhteistyökuviot on ainakin minulle tuonut monta uutta merkkituttavuutta ja sievoiset säästöt. Itse olen saanut blogini kautta ilmaiseksi tuotteita joita en olisi ehkä osannut ostaa, mutta niitä testattuani olenkin sitten tykästynyt ja ilolla jakanut hyväksi koetun tuotteen teidänkin kanssa.

No millainen on sitten se 10v tässä lastenvaatteiden pyörteessä elänyt tyttö? Hän tykkää shoppailla vaatteita kirpparilta, mutta inhoaa vaatekauppoja. Hänellä on oma selkeä tyyli, muttei hän tunnista tai tiedä merkkejä. Hän leikkaisi farkut lyhyiksi tarviessaan shortsit ja tuunasi ballerinat liimalla ja kimalteilla. Hän tykkää kaikesta nätistä, muttei koskaan arvostele muita. Hän ei siivoa vaatekaappiaan, eikä säästele uutta mekkoa. Hän ei suostu pukemaan minun valkkaamia housuja, ei vaikka vetoan siihen, että ne ovat muodikkaat. Hänellä on loistava värisilmä, mutta silti hän valitsee vaatteet niiden mukavuuden perusteella. Hänen motto on "nämä on puhtaat ja ehyet".

Vaatteet on vain vaatteita, vai onko?