sunnuntai 27. maaliskuuta 2016

Verhoista takkiin...

Ostin joku aika sitten pojan huoneeseen Annon pilvikuosin verhot. Verhot olivat vähän liian pitkät ja jouduin lyhentämishommiin. Kangasta jäi sen verran yli, että ajattelin tehdä siitä jotain kivaa. Koristetyynyn tai ehkä lelukorin, mutta toisaalta niille ei ollut tarvista. Pyörittelin mielessä eri käyttötarkoituksia puuvillakankaalle kunnes välähti. Takki!
Piirsin Happy Combo kaavat Ottobre 6/14 lehdestä ja surrauttelin menemään sen enempää pohtimatta. Osien ollessa omilla paikoillaan tajusin, että jestas, tämähän on tyttömäinen kun mikä. Takki leveni helmaa kohden melko reippaasti ja näytti mekolle. Jouduin kaventamaan sivuja reippaalla kädellä ja kiitos sen nuista taskuista tuli hassun pienet. Takki näytti edelleen tyttömäiselle ja lopun leveyden kursin helmaresorilla kuosiin, joten takin pituuskin vähän muuttui. Kaikenkaikkiaan lopputulos on kuitenkin aika ok. Jos miettii, että takki on elämäni ensimmäinen kokonaan vuoritettu puuvillatakki ja kaverina hääräs innokas 2v.

Nyt tiiän mitä seuraavan takin kohdalla teen toisin ja kohta tiiän miten käytännössä menestyy valkoinen takki ja touhukas 2v.

Mitäs pidät?

Pakko saada...

Tein inventaariota lasten vaatekaappeihin ja totesin, että lapset tarvitsee huppareita. Tarve ja läjä yksivärisiä collegekankaita sai tarttumaan ompelukoneeseen.
Gugguun hupparit on minusta aivan älyttömän ihania, joten hain heidän hupparista idean omaan kaavaan. Olisin niiiiin halunnut tilata kevään mallistosta hupparin ja pipot meille, mutta en tajunnut, että ne myydään loppuun samantien. Olkoot apinointi siis sallittua kun ostaakkaan ei voinut. Muokkasin kaavan tavallisesta hupparin kaavasta ja hieman piti raapia päätä, että miten tämä nyt oikein menee. Muutama tunti ja muutama tarttuminen ratkojaan siihen tarvittiin, mutta kannatti. Nyt on jokaisella lapsella toivomansa värinen takki kevääseen. 
Sen lisäksi, että meille tarvittiin huppareita, tarvitaan myös pipoja. Ompelin keskimmäisen uuden takin kaveriksi tuollaisen röyhelöpipon. Malli on jo kovin nähty, mutta silti mieluinen. Tuo takki on kyllä suloinen. Molo Hopla Urban Butterflies takista puuttuu kokonaan koko 134. Harmittelin koon puuttumista, sillä ajattelin koon 128 olevan pieni ja koon 140 taas hurjan iso.
Tytöllä on nimittäin tuo ihana kukkakuosin toppis koossa 134 ja eihän kevään takki voisi pienempikään olla. Yksi päivä Stockmannilla näin takit rekissa ja pyysin tyttöä sovittamaan. Oli aika yllätys, että Hoplan koko 128 on lähes sama kuin talvitakin 134. Niinpä saatiin mieluinen kuosi kevääksi. Koko 140 Hopla meiltä jo löytyykin, mutta se on aivan järkky iso. Jännä juttu, että se koko 134 puuttuu, mutta onneksi koko 128 on hyvä. 

perjantai 18. maaliskuuta 2016

Keltaista sen olla pittää!

En oikein tiedä mistä se tuli. Yhtäkkiä vaan kaikki keltainen alkoi näyttämään kivalle. Liekkö tuo valon määrä, aurinko, pääsiäinen vai super onnellinen olo.
 Tarkoin harkittua, jotain pientä. Jotain jonka voi kuluttaa pois ja vaihtaa jos väri ei ookkaan kiva. Kynttilät, mangontuoksuiset. Tuoksuvat ihan mehujätskille, tulee mieleen kesä.
 Uusimmassa Muumimukissakin on sitä, mustaa-valkoista ja keltaista. Ihanin muumimuki ikinä.
 Pääsiäinen on helppoa aikaa jos keltainen ihastuttaa. Kirpparilta löydetyn lasikuvun alle sai koristemunia piiloon. 
Lisää keltaista lasimuna-asetelmaan. Siihen johon 2v käy laittamassa oman näkemyksensä. Hymyilyttää, että äitin poika kun keltaista laittaa....
 Kirpparilla uskaltaa sortua keltaiseen kun tuo suloinen lautanen maksoi vaan euron! Mulla on ollut viime aikoina niin loistavia kirppislöytöjä sekä kotiin, että vaatteissa, että oon aivan uudelleen rakastunut kirppareihin. 
 
 No sitten tuli H&M kuvasto ja oi, keltasia tyynyjä. Tilaan ne testiksi kotiin, että mille näyttäs. Otan varulta yhden pompulareunustyynyn sekaan, ettei ihan keltaiseksi mene...
Tyynyt näyttävät kivoille. Tykkään värin tuomasta kodikkuudesta. Pohdin, ettei pinkki-musta seinätaulu enää sovi tyynyjen kanssa ja googlettelen keltaisia kankaita...
 Rakastun Marimekon Siirtolapuutarhakuosiin. Sehän on jo niiiiin nähty, mutta mulle uusi. Lapset toteaa "äiti on ihastunut keltaseen". 
Totean, että se on kiva piriste, mutta valkoinen ja musta on se mun juttu...
 Kunnes käväsen mutkan Stockmannilla... Sorrun kuuteen uuteen kahvikuppiin...
 Ja keltaiseen mariskooliin. Myönnän. Olen hullaantunut keltaiseen.

Seinille...

Kävin yksi päivä Lindexillä källäilemässä ja bongasin babypuolella kivoja sisustusjuttuja. 
Valikoimassa oli ihania julisteita, paperipalloja, pussilakanoita ja hmm, olikohan joku nallekin. Iskin silmäni tuohon julisteeseen. Niin suloinen!
 Julisteet myytiin 2kpl paketissa ja vähän hymyilytti tuo toisen teksti. Tosin onhan jollain mittapuulla 2v vielä melko uus, niin olkoot. Paperipallojen väri on ihanan hempeä ja sopii pojan huoneeseen mielestäni hyvin. Näiden myötä H&M:ltä ostettu karhunpääkin pääsi vihdoin seinälle. 
 Pojan huone sai nyt hetkellisesti väriä myös viirinauhasta.  Löysin kirpparilta Polarn O.Pyretin raidallisen nauhan ja ajattelin kokeilla sopiiko se tuonne. En osaa päättää tykkäänkö siitä vai en. Se oli mielestäni kuitenkin niin kiva löytö, etten voinut jättää ottamattakaan.
Muutenhan linja on tuttua mustavalkoista.

lauantai 20. helmikuuta 2016

10v kevättakki...

Poden takkikateutta esikoista kohtaan. Ja syystä! Tämä Molo Kidsin kevätuutuus on nimittäin niin herkku.
Black floral kuosi on livenä vielä kivempi kuin kuvissa ja sofhshell on ihanan tuntuinen päällä. Arvostan tuota vähän pitempää mallia ja sitä, että kerrankin on jotain sievää ja suloista tarjolla ilman hullua väriähkyä. Tämän takin ostopäätös syntyi sekunnissa ja kun tytär itsekkin totesi takin nähtyään "ihana", oli helppo laittaa tilaus menemään.
Tytär käyttää kokoa 146, joten tilasin koon 152. Nämähän ovat vähän pientä kokoa, joten 152cm on täydellinen keväällä. Pikkuisen siinä on kasvuvaraa. Haluaisin myös keskimmäiselle takin tämän kevään mallistosta, mutta onko näin, ettei Hoplassa ole olemassakaan 134cm kokoa? Tytön ihana kukkakuosi toppis on kokoa 134, eli koko 128 ei tule kyseeseen, mutta koko 140cm taasen tuntuu valtavalle.
Kaveriksi mustat tennarit ja asusteiksihan takkiin passaa melkein mikä vaan. Housuiksi mustat - ne niin nähdyt yksiväriset. 

perjantai 19. helmikuuta 2016

Mustavalkoista pikkumiehelle...

 Löysin sen! Oman lightboxin pikkumiehelle. Tytöt aikoivat lainata boxia jos pitävät juhlia tm.. ja uskon, että valo tuleekin seilaamaan vähän huoneesta huoneeseen.
Mutta tämä setti ei seilaa mihinkään muuhun kun pöytään ja tiskikoneeseen. Löysin HM Home mallistosta samaa sarjaa olevat astiat kuin mitä pojan automattokin on. Aika päheät ja plussaa on, että lautanen tyhjenee ennätysnopeasti, että esille saadaan autorata.
vai liekkö kiireen takana syy päästä äkkiä leikkimään nuilla nelirattaisilla.

Vihertää vaikko tyytyä...

 Minusta olisi ihana jos kotona olisi edes yksi viherkasvi. Rakastan leikkokukkia ja niitä pitää olla aina, mutta tosiaan sitä elävää voisi olla muuallakin. Joka vuosi tähän aikaan haalaan kotia kasveja ja viikon-parin päästä raahaan ne kasvit roskiin. Kuvan kasvi on toistaiseksi elossa. Se pudottelee lehtiä ja näyttää nuupahtaneelle, mutta olen onnistunut saamaan pari katkastua vartta lisääntymään, eli toivoa on. Ehkä.
 Mutta tämän kasvin, googlen perustella lankaköynnös, kohdalla toivo on menetetty. Ruukusta nousee ylös enää vain pari vartta. Mietin, että leikkaanko nekin pois ja koitan nouseeko uusia? Nakkaanko sen roskiin vai mitä teen? En tajua miksei kasvit menesty meillä. Kastelen ehkä liikaa tai liian vähän? Kissat hoitaa osansa, eli purevat varsia, mutta en lähtisi heitäkään syyttämään. Mikähän se olisi idioottivarma viherkasvi jonka saisin pidettyä elossa?
 Vai tyydynkö vaan leikkokukkiin. Kauniita nekin, mutta niin harmittavan lyhytaikaisia. 

Onko sinulla joku helppohoitoinen kasvi jota tahtoisit suositella?

maanantai 8. helmikuuta 2016

Ihan parraat kumpparit...

Oulussa on melkoiset vesikelit. Juttelin aamulla ystäväni kanssa kumisaappaista ja hän totesi, että on tässä vuosien aikana ostanut kymmeniä kumppareita ja aina. Aina niihin on saanut pettyä.
Vähän vastaavia kokemuksia on itsellänikin. Olen ostanut kumisaappaita todella monet! On ollut Vikingin, Nokian, Reiman, Molon, ym merkin kumppareita. On ollut halpakauppojen merkittömiä kumppareita ja aina sama ongelma. Ne eivät ole vesitiiviitä. Ehkä alussa sukat pysyy kuivana, mutta muutaman pidon jälkeen saumat alkavat valskaan ja sitten onkin märät jalat. Vuorelliset kumpparit etenkin on ollut ongelma. Kun ne kastuvat pari kertaa, alkavat haisemaan ja hyi kuka niitä sitten enää käyttää?
Sitten löysin nämä. Halvat - Elloksen kumisaappaat. Kevyet, valetut, ei siis saumoja. Irrotettava sisäsukka jonka ansiosta kumppareilla periaatteessa pärjää ympäri vuoden. Kesällä ilman sukkaa, syksyllä ja keväällä sukan kanssa. Vuori kuivuu ihanan nopeasti, olen pessytkin sen. Lapset tykkää näistä kun kumpparit tuntuu jalassa kevyelle, niillä voi juosta ja mikä tärkein - ne pitää kuivana. Hinta 24,95, mutta Elloksellahan on aina joku alekoodi, eli hinta putoaa mäihällä puoleen tuosta. Meillä on pidetty näitä nyt pari vuotta, toki kokoa vaihtaen, eli tyytyväisiä ollaan oltu.

Okei, Crocsilla on vähän samanlaiset. Alessa hintakin on sama, mutta silti nekään ei pärjää kilpailussa. Ei ainakaan meidän lasten mielestä.

Enää ei tarttis löytää kun maailman parraat kurakinttaat niin en valita loskakeleistä enää ikinä!! 

Mitkä sinusta on parhaat kumisaappaat?

keskiviikko 3. helmikuuta 2016

Iltaherkku...

 Pitkä ulkoilu pikkupakkasessa. Saunan hellivä lämpö ja se tunne kun saat kotoisat vaatteet puhtaalle iholle, väsyttää ja on sudennälkä.
Muistat päiväruualta jääneen pottumuussin ja päätät, että iltapalaksi on perunarieskaa. Sitä helposti tehtävää joka on vartissa valmista ja niiiin hyvää.

Alkuperäinen ohje jokseenkin näin:
3dl muussia
1 muna
2dl jauhoja
 suolaa maun mukaan
  Tee pyöreitä rieskasia, naputa haarukalla reikiä, paista 275 asteessa noin 8-10min ja syö lämpöisenä niin, että napa ruskaa. Minä teen rieskat sen mukaan mitä muussia jää. Viimeksi sitä jäi reilu 6dl, joten nakkasin kaksi munaa, vehnäjauhoja varmaan sen 5dl. 

On muuten hyviä!

Illan kruunaa puhtaat petivaatteet, joku ihana elokuva ja hiljalleen laskeva hiljaisuus. Iltasin on rauhottavaa kun kuulee kellon tikityksen, tietää, että tämän katon alla on kaikki nyt hyvin. Samaan aikaan se hiljasuus tuntuu oudolle ja oottaa, että aamulla äänet raikaa.

tiistai 2. helmikuuta 2016

Karhunpesä...

 Pikkumiehen huoneessa alkaa tavarat löytymään paikoilleen. Vielä puuttuu paljon, mutta jos jäädään valmista oottaan, saadaan oottaa kauan...
Pikkupöydän ääressä askarrellaa ja leikitään roikkavalon loisteessa. Mieheni luuli, että olin ostanut hälle remonttivalon kun kiikutin lampun kotiin. 
Yövaloksi haaveilen tästä light boxista, mutta en ole vielä löytänyt verkkokauppaa josta saisin taulun tilattua. Yhden nimittäin jo tilasin, mutta odoteltuani kolme viikkoa, sain vastauksen ettei valotaulua olekkaan enää saatavilla... Nice.
Lelut säilyy leluhyllyssä ja koreissa. Tai siis oikeastihan ne säilyy lattialla... Finlayson Ajatus pandakangas oli ajateltu alunperin verhoksi, mutta teinkin siitä seinävaatteen. Kankaan tarina on aika hauska. Kun poika syntyi, kerroin blogissa, että tykkään kaikesta panda-aiheisesta pojalla. Eräs lukija laittoi sähköpostia, että kiinnostaisiko kangas minua ja teimme kaupat. Hei jos olet siellä, kangas on tykätty!!
Itseasiassa niin tykätty, että hankin vielä pari tyynynpääällistä samaa sarjaa. Raidallinen neuleviltti on Annon ihanaa pehmeää neulosta ja toimittaa sängynpeitteen virkaa. Mutta tuo sänky, siitä en pidä. Se on esikoisen vanha ja ajattelin, että menee pojalla, mutta ei. Onhan tuo nyt ihan tyttöjen sänky. Eikö? No tunnustan, ettei tässä sängyssä kukaan vielä nuku. Olen 3kk aikonut siirtää pikkumiehen isojen sänkyyn, mutta koska hän tempoo pinniksessään ihania 12h yöunia, en uskalla mennä muuttamaan mitään. Nyt pitäisi siis löytää joku kiva jatkettava sänky ja laittaa tämä maailmalle. Sängyn kohdalta on seinään maalattu musta neliö. Sängyn kuuluisi olla siis vähän eri kohdassa...
Sängyn toisella puolella on askartelu/ompelu/työpöytä. Se ei näytä hyvälle, mutta koitettiin saada pöytää istumaan huoneeseen maalamalla pöytäkansi mustalla ja tuoli musta-valkoiseksi. Tuo on niin äärimmäisen kätevä ratkaisu kun pikkumies leikkii leluillaan, voin nostaa ompelukoneen kaapista ja hurautella uutta päällepantavaa. No ok, oikeasti ne koneet lojuu tuossa pöydällä ja kankaat sun muut sikinsokin siinä seassa. Ompelutarvikkeet on järkässä pöydän vieressä olevassa kahden oven kaapissa, eli helposti saatavilla, mutta poissa silmistä.
 Huoneen omistaja viihtyy :)

Ihanaa Helmikuuta teille jokaiselle. Huomaatteko miten päivä on pidentynyt!

keskiviikko 20. tammikuuta 2016

Pari kuvaa kotoa...

Esikoinen oli viikonloppuna karateleirillä ja minulla oli kiitos sen toooodella monta tuntia aikaa kierrellä shoppailemassa. Kodin1 oli kovia tarjouksia ja kun näin nämä lähes puoleenhintaan olevan tuikkukipot: ihastuin.
Musta väri viehättää kotona koko ajan enemmän ja enemmän. Mielin mukaan myös tummaa vihreää, vanerinväriä, kultaa ja harmajaa... Ei siis todellakaan ole enää vaan valkoista ja hempeää. Tuikkukipot siis ihastutti, mutta muistin samantien, ettei meillä ole missään  niille paikkaa...
 Jatkoin kiertelyä ja huomasin tuollaisen koukkukranssin. Pyörittelin sitä kädessäni ja mietin, että sopisiko se keittiöön. En keksinyt sille paikkaa keittiössä ja kun jatkoin kävelyä, löysin tuollaiset kirkkaat lasikupit tähdillä. Silloin välähti. Ostamalla koukkuamppelin saan monta paikkaa roikkuville tuikuille ja niin, siinä se nyt on.
Tuikkusysteemi roikkuu makuuhuoneen nurkassa ikkunoiden edessä. Olen kesästä asti koittanut keksiä mitkä verhot makkariin sopisi. Makuuhuone on kokenut täydellisen muodonmuutokset, joten toisaalta verhottomuus sopii sinne. Mietin valkoisia verhoja isoilla ihan tummanvihreän lehtien kuvilla, mutta sitten sitä vihreää pitäisi saada muuallekkin. Vihreät tyynyt sängylle? Sammaleen vihreä matto? Miehen mielestä vihreä väri pitäisi tulla kasveista, joten sekin vaihtoehto täytyy pohtia. 
Nyt ylös ja ulos! 

tiistai 19. tammikuuta 2016

Pienen miehen petivaatteet...

Pikkumies vaihtoi tuossa syksyllä peittonsa isompaan kokoon ja hoksasin, ettei meillä ole lastenpeittoon mitään kivoja pussilakanoita. Pari ihan ok juttua löysin silloin, mutta nyt kevään uutuksista bongasin jotain aivan ihanaa.
Kodin1 Anno mallistossa oli nimittän lastenpeittoon (oli myös muita kokoja) todella suloiset petivaatteet. 

Kyllä näissä kelpaa nukkua unen satumaassa.

Tämäkin on jo näkynyt aiemmin Instagramin puolella, eli jos blogin verkkaisuus tympii, niin siellä on vähän vilkkaampaa. Arkirakkaus nimellä löytyy. Siellä nähdään :)

maanantai 18. tammikuuta 2016

Kun tytär äitiään opettaa: Kynnet

Hyrr kuinka kylmää. Mittari keikkuu -20 puolin ja toisin, joten sisällä tulee oltua taas paljon. Pakkaspäivät on kuin tehty kaikkeen näpertelyyn. Ompelua, askartelua, leipomista ja kynsienlaittoa. Siinä taitaa olla suosituimmat tekemiset. Lakkailin tuossa taas yhtenä aamuna kynsiä ja manasin, että näitä kimallelakkoja on kyllä kiva laittaa, mutta poissaanti on aivan tuskaa!
 Siihen tyttäreni vastas "mikset äiti käytä sellaista pohjalakkaa että kynsilakan voi repästä irti... Se on glitterlakkojen kanssa tosi kätevä". Katsoin tytärtä suu auki ja kysyin "onko semmosta olemassa, miksei mulle oo kerrottu". Säntäsin samantien googleen ja ei vitsi, semmoista lakkaa on!! Löysin montakin vaihtoehtoa, mutta tuo Isadoran lakka on ainut minkä löysin kaupasta. Siis tuo tosiaan laitetaan aluslakaksi, päälle mikä tahansa lakka ja kun väriin kyllästyy, saa koko lakkauksen rullattua irti - ilman kynsilakanpuhdistusainetta.
Niinku näin! Monelle tämä on varmasti vanha juttu, mutta vannon, että linjoilla on samanlaisia amatööri lakkaajia kuin minä. Tuotetta voi käyttää myös sabluunalakkauksissa suojamaan kynsinauhoja. Ylimääräinen lakka lähtee siis sormista repäisemällä, ei tartte töpöttää vanupuikolla niinku eräs idiootti on kaaaaikki nämä vuodet tehnyt...
 Aloin tuon tuotteen jälkeen miettimään, että kyllähän me puhutaan kaikesta tytärten kanssa ja jaetaan vinkit ja linkit, mutta näköjään silti on monta asiaa jossa lapsi on äitiään fiksumpi. Kun minä ennen opetin lapsille askartelua, onkin se nykyään usein toisinpäin, että tytöt opettaa minulle miten joku juttu tehdään. Vaatevinkkejä, sovellusvinkkejä, ruokavinkkejä, kaikkea. Mutta pysytäänpä niissä kynsissä. Kyselin tytöltä lisää, että mitäs muuta nyt on kynsissä in ja suusta tuli kuin tykinsuusta "no ainaki foliokynnet".
 Olin ihan, että ni mitkä kynnet. Ja taas opin uutta. Laitetaan kynsiin siirtofolioliimalakkaa. Annetaan pinnan kuivua kirkkaaksi ja leikataan pikkupalaa kynsifoliota.
 Folio tarttuu kynteen oitis jos liima on kerennyt tarpeeksi kuivua ja "suojapaperi repästään irti.
Niinku noin... Päälle sitten pääällyslakka ja yllättävän hyvin nämä pysyykin. Ei lakan veroisesti, mutta näissä taitaakin se tekemisen ilo olla suurin juttu.
Ja kas, voisko helpommin saada seepranraitoja, tähtien kimallusta tai vaikka päheetä pantteria. 7v tytär teki äidin avustuksella eilen seeprakynnet juhliin lähtiessä. Helppoa, kivaa ja halpaa. 

Minä olen semmoinen kausittainen kynsienlaittaja. En ole koskaan laitattanut rakennekynsiä kun en pidä niistä. Kynsienlaitossa on se "juttu" nimenomaan kun saa itse koristella ja värkätä. Saatan viikon ajan lakkailla kynsiä koko ajan, liimailla kaikenmaailman timantit niihin ja sitten yhtäkkiä humpsahtaa kaksi viikkoa, että en edes jaksa puhdistaa lakan jämiä. 

No nyt meillä lähti tilaukseen kynsitatuoinnit. Veteen laitetaan jotain ja sitten jotain ja... Mies nauraa kun selitän, että hankin tytöille näitä mutta kuitenkin itse olen eniten tohkuna pakettia aina hakemassa. Kävin tutkimusmatkan kynsiblogeissa ja nyökyttelen ihastuksesta päätäni. Oi mitä kaikkea onkaan keksitty!! Kun minä olin tyttäreni ikäinen, ostettiin kaupasta kirkasta lakkaa johon sekotettiin mustekynän mustetta väriä saadakseen. Kyllä nyt on kaikki toisin!!

Onko tämä vähän outo harppaus postausaiheena vai olisko tämmöiset arkiset vinkit kivoja?

Olen jopa harkinnut, että jaan blogini tytärten kanssa niin, että he voisivat tehdä omia postauksia esim. nukkekotiaskarteluista, kirjoista tms. mutta toisaalta vanhin tytär haaveilee omasta blogista, että ehkä se sitten taipuu sinne. 
Oli miten oli: Ihanaa Tammikuuta Sinulle