keskiviikko 20. tammikuuta 2016

Pari kuvaa kotoa...

Esikoinen oli viikonloppuna karateleirillä ja minulla oli kiitos sen toooodella monta tuntia aikaa kierrellä shoppailemassa. Kodin1 oli kovia tarjouksia ja kun näin nämä lähes puoleenhintaan olevan tuikkukipot: ihastuin.
Musta väri viehättää kotona koko ajan enemmän ja enemmän. Mielin mukaan myös tummaa vihreää, vanerinväriä, kultaa ja harmajaa... Ei siis todellakaan ole enää vaan valkoista ja hempeää. Tuikkukipot siis ihastutti, mutta muistin samantien, ettei meillä ole missään  niille paikkaa...
 Jatkoin kiertelyä ja huomasin tuollaisen koukkukranssin. Pyörittelin sitä kädessäni ja mietin, että sopisiko se keittiöön. En keksinyt sille paikkaa keittiössä ja kun jatkoin kävelyä, löysin tuollaiset kirkkaat lasikupit tähdillä. Silloin välähti. Ostamalla koukkuamppelin saan monta paikkaa roikkuville tuikuille ja niin, siinä se nyt on.
Tuikkusysteemi roikkuu makuuhuoneen nurkassa ikkunoiden edessä. Olen kesästä asti koittanut keksiä mitkä verhot makkariin sopisi. Makuuhuone on kokenut täydellisen muodonmuutokset, joten toisaalta verhottomuus sopii sinne. Mietin valkoisia verhoja isoilla ihan tummanvihreän lehtien kuvilla, mutta sitten sitä vihreää pitäisi saada muuallekkin. Vihreät tyynyt sängylle? Sammaleen vihreä matto? Miehen mielestä vihreä väri pitäisi tulla kasveista, joten sekin vaihtoehto täytyy pohtia. 
Nyt ylös ja ulos! 

tiistai 19. tammikuuta 2016

Pienen miehen petivaatteet...

Pikkumies vaihtoi tuossa syksyllä peittonsa isompaan kokoon ja hoksasin, ettei meillä ole lastenpeittoon mitään kivoja pussilakanoita. Pari ihan ok juttua löysin silloin, mutta nyt kevään uutuksista bongasin jotain aivan ihanaa.
Kodin1 Anno mallistossa oli nimittän lastenpeittoon (oli myös muita kokoja) todella suloiset petivaatteet. 

Kyllä näissä kelpaa nukkua unen satumaassa.

Tämäkin on jo näkynyt aiemmin Instagramin puolella, eli jos blogin verkkaisuus tympii, niin siellä on vähän vilkkaampaa. Arkirakkaus nimellä löytyy. Siellä nähdään :)

maanantai 18. tammikuuta 2016

Kun tytär äitiään opettaa: Kynnet

Hyrr kuinka kylmää. Mittari keikkuu -20 puolin ja toisin, joten sisällä tulee oltua taas paljon. Pakkaspäivät on kuin tehty kaikkeen näpertelyyn. Ompelua, askartelua, leipomista ja kynsienlaittoa. Siinä taitaa olla suosituimmat tekemiset. Lakkailin tuossa taas yhtenä aamuna kynsiä ja manasin, että näitä kimallelakkoja on kyllä kiva laittaa, mutta poissaanti on aivan tuskaa!
 Siihen tyttäreni vastas "mikset äiti käytä sellaista pohjalakkaa että kynsilakan voi repästä irti... Se on glitterlakkojen kanssa tosi kätevä". Katsoin tytärtä suu auki ja kysyin "onko semmosta olemassa, miksei mulle oo kerrottu". Säntäsin samantien googleen ja ei vitsi, semmoista lakkaa on!! Löysin montakin vaihtoehtoa, mutta tuo Isadoran lakka on ainut minkä löysin kaupasta. Siis tuo tosiaan laitetaan aluslakaksi, päälle mikä tahansa lakka ja kun väriin kyllästyy, saa koko lakkauksen rullattua irti - ilman kynsilakanpuhdistusainetta.
Niinku näin! Monelle tämä on varmasti vanha juttu, mutta vannon, että linjoilla on samanlaisia amatööri lakkaajia kuin minä. Tuotetta voi käyttää myös sabluunalakkauksissa suojamaan kynsinauhoja. Ylimääräinen lakka lähtee siis sormista repäisemällä, ei tartte töpöttää vanupuikolla niinku eräs idiootti on kaaaaikki nämä vuodet tehnyt...
 Aloin tuon tuotteen jälkeen miettimään, että kyllähän me puhutaan kaikesta tytärten kanssa ja jaetaan vinkit ja linkit, mutta näköjään silti on monta asiaa jossa lapsi on äitiään fiksumpi. Kun minä ennen opetin lapsille askartelua, onkin se nykyään usein toisinpäin, että tytöt opettaa minulle miten joku juttu tehdään. Vaatevinkkejä, sovellusvinkkejä, ruokavinkkejä, kaikkea. Mutta pysytäänpä niissä kynsissä. Kyselin tytöltä lisää, että mitäs muuta nyt on kynsissä in ja suusta tuli kuin tykinsuusta "no ainaki foliokynnet".
 Olin ihan, että ni mitkä kynnet. Ja taas opin uutta. Laitetaan kynsiin siirtofolioliimalakkaa. Annetaan pinnan kuivua kirkkaaksi ja leikataan pikkupalaa kynsifoliota.
 Folio tarttuu kynteen oitis jos liima on kerennyt tarpeeksi kuivua ja "suojapaperi repästään irti.
Niinku noin... Päälle sitten pääällyslakka ja yllättävän hyvin nämä pysyykin. Ei lakan veroisesti, mutta näissä taitaakin se tekemisen ilo olla suurin juttu.
Ja kas, voisko helpommin saada seepranraitoja, tähtien kimallusta tai vaikka päheetä pantteria. 7v tytär teki äidin avustuksella eilen seeprakynnet juhliin lähtiessä. Helppoa, kivaa ja halpaa. 

Minä olen semmoinen kausittainen kynsienlaittaja. En ole koskaan laitattanut rakennekynsiä kun en pidä niistä. Kynsienlaitossa on se "juttu" nimenomaan kun saa itse koristella ja värkätä. Saatan viikon ajan lakkailla kynsiä koko ajan, liimailla kaikenmaailman timantit niihin ja sitten yhtäkkiä humpsahtaa kaksi viikkoa, että en edes jaksa puhdistaa lakan jämiä. 

No nyt meillä lähti tilaukseen kynsitatuoinnit. Veteen laitetaan jotain ja sitten jotain ja... Mies nauraa kun selitän, että hankin tytöille näitä mutta kuitenkin itse olen eniten tohkuna pakettia aina hakemassa. Kävin tutkimusmatkan kynsiblogeissa ja nyökyttelen ihastuksesta päätäni. Oi mitä kaikkea onkaan keksitty!! Kun minä olin tyttäreni ikäinen, ostettiin kaupasta kirkasta lakkaa johon sekotettiin mustekynän mustetta väriä saadakseen. Kyllä nyt on kaikki toisin!!

Onko tämä vähän outo harppaus postausaiheena vai olisko tämmöiset arkiset vinkit kivoja?

Olen jopa harkinnut, että jaan blogini tytärten kanssa niin, että he voisivat tehdä omia postauksia esim. nukkekotiaskarteluista, kirjoista tms. mutta toisaalta vanhin tytär haaveilee omasta blogista, että ehkä se sitten taipuu sinne. 
Oli miten oli: Ihanaa Tammikuuta Sinulle